Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset (2011)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 397
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Routasisarukset on nuorille suunnattua sci-fiä. Tarina kahdesta kasvattisisaruksesta, Utusta ja Marraksesta, jotka aloittavat elämänsä Laaksossa. Tarina sijoittuu 2300-luvulle, mutta maantieteellisestä sijainnista ei ole havaintoa. Nykyinen Eurooppa on tuhoutunut bioterrori-iskussa ja elo on kovin toisenlaista kuin 2000-luvulla.

Olen aiemminkin kertonut, ettei sci-fi ole ollut minun juttuni. Eikä se tunnu olevan vieläkään. "Väärä" genre häiritsi koko ajan lukukokemustani ja kiinnitin sitten turhaankin huomiota negatiivisiksi kokemiini asioihin. On omituista, että sci-fi -vastaisuuteni pätee lähinnä kirjallisuuteen. Elokuvissa ja tv-sarjoissa se menettelee, joiltakin osin olen jopa ihan fani. Esimerkiksi Stargate SG-1 kuuluu suosikkisarjoihini ja pidin Matrix-elokuvista kovastikin.

Utu ja Marras ovat siis kasvattisisaruksia. Lasten syntyvyys on Routasisarusten maailmassa tarkoin säänneltyä ja tiinettäret (ihana sana!) hoitavat raskaanaolon ja synnytyksen. Lapset annetaan kasvateiksi sopiviin koteihin. Utu on ihastunut Marrakseen, mutta Marras joutuu pakenemaan Laaksosta. Häntä syytetään naapurintytön murhasta. Pari vuotta myöhemmin Utu lähtee etsimään rakastettuaan. Kaikki ei mene kuin Strömsössä...

Marras oli todella ärsyttävä hahmo. Johtunee hänen erityistaidostaan manipuloida ihmisiä, mutta muutenkin hän oli lähinnä kaikkitietäväinen itserakas paskiainen. Edes loppukahinat eivät saaneet sympatioitani herämään. En aluksi voinut edes ymmärtää miksi Utu oli ihastunut häneen, mutta se valkeni sitten myöhemmin.
Utusta pidin taas paljonkin. Hänen ikänsä ei jäänyt mieleeni, mutta arvelisin hänen olevan n. 16-17 -vuotias. Utu on myös selkeästi kasvava ja kehittyvä hahmo. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahden vuoden ajalle ja se näkyy onnistuneimmin nimenomaan Utussa.

Kirja jakautuu useaan eri osaan, joista joka toisessa kertojana on Utu ja joka toisessa Marras. Osat jakautuvat paikkojen mukaan. Marraksen osuus Metsässä oli kaikkein pitkäveteisin ja oli todellista pakkopullaa. Tässä osassa kerrottiin enemmän ympäröivästä yhteiskunnasta, historiasta (Euroopan pelastaminen virtuaalimaailmassa oli vähän kornia...) ja tavoista. Yleensä tällaiset osuudet ovat suosikkejani, mutta nyt ne tosiaan tympivät. Johtunee Marraksesta.
Näissä tällaisissa osioissa ärsytti myös hienon hieno moralistinen ote, jolla lienee tarkoitus viestiä lukijoille että nykyinen elämäntyyli on ympäristöä kuluttavaa ja tuhoisaa ja plaaplaaplaa. Minulla ei ole mitään ympäristövalistusta vastaan, mutta kaunokirjallisuudessa sellainen moralismi lähinnä ärsyttää.

Tarina eteni jouhevasti, kuten tämän tyyppiseen nuortenkirjaan kuuluukin. Käänteet olivat vauhdikkaita, paikoin liiankin äkkinäisiä minun makuuni. Jotkut kohdat olisivat vaatineet mielestäni enemmän taustoittamista ja syventämistä, esimerkiksi Metsän ja Taivaan välinen poliittinen suhde. Tosin se voi korjaantua seuraavissa osissa, sillä tämän sarjan on tarkoitus jatkua. Jatko-osiin tuskin tartun.

Routasisaruksissa ei ollut kaiketi suuremmin vikoja, mutta ei minun silmissäni ansioitakaan. Metallinen maku suussani häiritsi lukuiloa, mutta eihän siitä tekijöitä voi syyttää että minä olen tarttunut väärään genreen. Näen siis enemmän vikaa itsessäni. Sci-fin ystäville ok, muille varauksella.

Positiivisempia arvioita löytyy marjikselta, Booksylta ja Sallalta.