Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita (2012)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 167
Pisteet: 3½/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Olen aina pitänyt aivan erityisesti kansantarinoista. Niistä juuri, missä on kummituksia, haltijoita, noitia ja muuta jännittävää. Tällaisia kokoelmiahan on aika runsaasti saatavilla, mutta Kruunupäinen käärme -kokoelman ei tarvitse hävetä muiden rinnalla.

Tässä kokoelmassa tarinat ovat selkeyden vuoksi luokiteltu aihepiireittäin:
Aarretarinoita
Haltia hallitsee
Metsänväkeä
Vedenhaltian valtakunta
Vainajia ja valekuolleita
Rikos tulee ilmi
Piru ottaa omansa
Kirkossa kummittelee
Käärmeitä ja jättiläisiä
Noitia ja tietäjiä
Trulleja ja silmänkääntäjiä

Toisissa osioissa on tarinoita enemmän, toisissa vähemmän. En kyllä osannut kaivatakaan mitään tasapäistämistä asian suhteen.
Lopussa on vielä jälkisanat ja sanasto! Sanastosta olin aivan erityisen mielissäni. Osa sanoista oli itselleni vieraita tai käsitykseni oli hatara. Sanaston avulla sai myös hyvin ja tiiviisti selitettyä 2000-luvun kaupunkilaislapselle, että mistä on kyse.

Kielellisesti tämä oli myös hyvää tekstiä ja hienosti vanhaa tyyliä kunnioittavaa. Sen sijaan tietynlainen kehyksen sekavuus hämmensi. Välillä tässä tuntuu olevan jonkinlainen kertoja, joka oli kuullut tarinan isoisältään tai käytti muuten muotoa "olin käymässä mummolassa kun kuulin jutun...". Välillä tämä taas puuttuu täysin. Tähän olisin kaivannut yhteneväisyyttä. Joko selkeää taustoittamista (vaikka kuten Decameronessa) tai sitten poistaa tuollaiset viittaukset kokonaan. Nyt ne jäivät lähinnä hämmentämään ja ärsyttämään.

Tarinoissa itsessään eniten nautin pienestä kauhun kutkutuksesta ja tapakulttuurin esilletulosta. Tarinoista pystyy lukemaan kuinka on suhtauduttu vainajiin, uskontoon, kirkkoon (niin rakennuksena kuin instituutiona), rakkauteen, avioliittoon, omaisuuteen... Moniin asioihin! Arjen historiaa tulee satujen kautta opittua kuin huomaamattaan.

Kirjan kuvituksesta olen vähän kahtalaista mieltä. Kuvituksesta vastaa Jussi Kaakinen ja kuvat ovat aivan mielettömän hienoja - aikuiseen makuun. Kirjaa kuitenkin markkinoidaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden alla ja huomasin, että oma pikkukoululaiseni ei kuvista pitänyt. Ne ovat aika synkkiä ja pelottavia. Tulee mieleen myös tietynlainen sarjakuvamainen tyyli (esim. Sin City).
Koululainen 8v.: "En minä ymmärrä näistä kuvista mitään. Jotenkin tuntuu aikuisten kuvilta eikä saduilta."

Aivan pienille lapsille tämä teos ei sovi ehkä muutenkaan kuin valikoidusti. Tarinat vainajista ja kummituksista voivat olla perheen pienimmille turhan rankkaa tavaraa. Sadut ovat aika lyhyitä, joten ääneen luettaessa sensuurille ja siloittelulle ei jää oikein tilaa.

Sanoisin, että Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita on varsin kiitettävä kokoelma kansantarinoita nuorille ja aikuisille. Etenkin fantasian ja kauhun ystävä varmasti nauttisi näistä tarinoista!