Salla Savolainen: Maikki ja kellarin kummitukset (2011)

Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: n. 30 (ei numerointia)
Pisteet: 2½ /5

Luvassa taas Lukudiplomin parissa ahkerointia! Enää onkin tämän jälkeen vain kaksi kirjaa jäljellä minun ja Larin yhteisessä osuudessa.

Kiipeilyteline -tarjottimelta valikoitui Salla Savolaisen teos Maikki ja kellarin kummitukset. En kyllä oikein ymmärrä, miksi tämä on ko. tarjottimella, jota kuvataan näin: "Koulumaailma voi olla monimutkainen juttu ja niin on kiipeilytelinekin. Tutustu vaikka keksijä Patentti-Arviin ja hänen hauskaan purjeautokeksintöönsä."
Ei tässä ole mitään monimutkaista juttua, erikoista keksintöä tai kytköstä koulumaailmaankaan.
Luulen, että Lari valikoi tämän kummitusten houkuttelemana ja pettymys on vähän sen mukainen:
Annan valitettavasti 2 tähteä maikki ja muut eivät huomanneet pääkalloa ja muita hirviöitä. En kovi osaa raporttoida mutta millä väliä. Olihan se surullista että Maikin äitin hää puku meni likaseksi. 

Ei juuri siis irronnut raporttiakaan.

Maikki ja kellarin kummitukset kertoo Maikki-tytöstä, joka kerää kangaspalakokoelmaa. Kotona aikuisilla ja sisaruksilla on omat kiireensä ja Maikki tuntuu olevan vain tiellä. Loukkaantuneena Maikki piiloutuu kellariin ja sieltä löytyykin aarre tilkkukokoelmaan; ihanaa kangasta, jossa on helmiäkin! Siitähän on pakko leikata pala tilkkukokoelmaan.
Kun Maikkia sitten urakalla etsitään, aiheutuu siitä kommelluksia. Irma-koirakin saa hääpukuriemusta osansa.

Kummituksillakin tarinassa on osansa. Kellarissa näkyy piilossa pääkallo, hirviöitä ja kummitus, mutta ne ovat ja jäävät vain taustalle. Se kirvoitti pettymyksen. Ja täytyy myöntää, että oli se pettymys vähän minullekin. Taisimme olla Larin kanssa liian isoja tälle kirjalle. 3+ -vuotiaat ovat ehkä paremmin osuvaa kohderyhmää. WSOY:n sivuillakin puhutaan 4–5 -vuotiaista, joten minusta tämä on vähän 1.–2. luokkalaisten aliarvioimista. Kirjan vikahan se ei tietysti tässä tapauksessa ole.

Maikki ja kellarin kummitukset sisältää tietysti opetuksenkin. Hääpuku on vain kangasta, vaikka sen leikkaamisesta tulee paha mieli äidille. Muistot ovat tärkeitä ja äidin voi lepyttää kakulla. Maikkia rakastetaan, vaikka hänelle ei juuri silloin riittänyt huomiota kun hän olisi sitä kaivannut. Plaaplaaplaa.

Minä antaisin kolme pistettä, Lari kaksi. Tulos on siis 2½. Ei erityisen huono, mutta ei erityisen hyväkään. Osui väärään kohderyhmään.

Tehtävänkin Lari teki:
(klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Lehdestä leikattiin tarinaan sopivia kuvia.

Kommentit

  1. Helmet antaa myös kuvakirjoihin sivumäärät. Kannattaa katsastaa sieltä. Tämän kirjan osalta 35 s.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En tullut edes ajatelleeksi Helmetin katsomista.

      Poista
  2. Hienon tehtävän on Lari kuitenkin tehnyt ja lyhykäisyydestään huolimatta raportissa on perustelutkin mukana. :) Vähän pöhköä jos tätä on suositeltu 1.-2. luokkalaisille, kuulostaa selvästi pienemmille tarkoitetulta. Toivottavasti loput diplomin kirjat osuvat nappiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muissa on onneksi ollut parempia osumia.
      Mutta tosiaan diplomin kirjasuositteluja olisi hyvä tarkistaa. On tosi, että 1.–2. luokkalaisissa on lukijoina paljon eroa, mutta ei sinne listalle silti kuulu näin pienille suunnatut kirjat.

      Poista
  3. En yhtään ihmettele Larin pettymystä. Me luettiin tämä reilu vuosi sitten ja silloin 5v poika oli myös sitä mieltä, että kirja oli vähän pöhkö. Kun tosiaan odotettiin niitä kummituksia, mutta ne olikin mukana vain kuvissa eikä tarinassa ollenkaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kun kirjan nimessäkin on kummitukset, niin niitä tässä odotettiin.

      Poista
  4. Lukudiplomi etenee kovaa vauhtia vaikkei kaikki kirjat niin mieleisiä olekaan (ja joitain muita kirjoja ylempien luokkien tarjottimilla olen kanssa katsellut että onpahan outoon kategoriaan/ikäluokkaan päätynyt mutta ehkä siinä joku logiikka on...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä onkin kiintoisaa seurata itse tuolla yläkoulun tarjottimella kunhan saan aikaan...
      Tämän etenemisestä kiitos kuuluu kyllä Larille, joka urhoollisesti jaksaa vaatia tämän edistämistä :D

      Poista
  5. Minä kuulin tästä teoksesta (oikeastaan kuvittajasta) viime syksynä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla, mutta en ole vieläkään saanut tähän tartuttua, vaikka aikeissa oli. Ehkä vielä joskus, vaikka täytyy sanoa, että ei tämä nyt kovin ihmeelliseltä kirjalta vaikuta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä tosiaan ole mitenkään ihmeellinen. Ei erityisen hyvä eikä erityisen huono. Nopealukuinen!

      Poista
  6. Upea idea suorittaa lukudiplomia yhdessä oma lapsen kanssa! Varmasti antoisaa :) Täytyy sanoa, että Larin askertelutuotos näyttää kyllä tosi mainiolta!

    Kirjaa en ole itse lukenut, joten sisällöstä en tiedä, mutta kannen kuva näyttää varsin vekkulilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin antoisaa suorittaa tätä näin :)

      Poista

Lähetä kommentti