Doctor Sleep
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 527
Kustantamo: Tammi
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Olin Hohdosta niin tohkeissani, että tartuin ihan suorilta Tohtori Uneen. Jatko-osiin suhtaudun ylipäätään penseästi ja epäilin vähän tätäkin. Minusta Hohto romaanina loppui kauniisti ja hyvin – lopullisesti. Miksi sitä piti jatkaa?
En tiedä. Tohtori Unen luettuani ymmärrän vielä vähemmän. Se oli melkoinen pettymys, jota korostanee vielä se, että luin tämän niin hienon Hohdon jälkeen heti. Ehkä voisin olla armollisempi, jos olisin jättänyt tälle oman hengitystilansa?
Pikkupoika Danny on siis kasvanut nyt aikuiseksi. Hän hohtaa yhä, mutta hiukan heikommin. Hän on paennut taitoaan alkoholin pariin kulkien isänsä jalanjaljissä. Erään tapauksen jälkeen Dan Torrance päättää taas aloittaa alusta ja asettuu Teenytowniin. Elämä näyttää jo valoisammalta ja hän saa töitäkin saattokodista. Erikoisen taitonsa avulla Dan auttaa potilaita kuoleman hetkellä, siitä nimi Tohtori Uni.
Hohdosta jo tiedämmekin, ettei Danny ollut mitenkään ainutlaatuinen tapaus. Ja eräänä päivänä häneen ottaa yhteyttä Abra – ikää kaksi kuukautta, suloinen tyttövauva!
Vuosien kuluttua Dan ja Abra kohtaavat uudestaan. Abra tarvitsee apua, sillä häntä jahtaa Tosi solmu. Ryhmä eräänlaisia vampyyreja, jotka veren sijasta elävät hohtavien lapsien erikoiskyvyllä. He kiduttavat näitä lapsia, jotta heidän taitonsa ikään kuin höyrystyisi ulos. Ja tästä höyrystä Tosi solmun jäsenet elävät. Höyry on käymässä vähiin, kunnes he löytävät Abran – mahtavan höyrylähteen! Dan Torrancen on pelastettava Abra.
Hohhoijakkaa. Vaikuttiko juoni kiinnostavalta? Minusta ei juurikaan enkä nyt näin jälkikäteenkään pidä sitä niin hääppöisenä. Tohtori Uni romaanina vaikutti mikrossa lämmitetyltä vanhalta kahvilta. Anteeksi vain, Stephen! Loppusanoissaan King sanoo: "Mies, joka kirjoitti Tohtori Unen, on hyvin erilainen kuin se hyvää tarkoittava alkoholisti, joka kirjoitti Hohdon, mutta molempia kiinnostaa sama asia: kertoa tarina, jossa on ytyä."
Ydystä voi olla montaa mieltä, mutta Tohtori Unella uskon Stephen Kingin jollakin tapaa pyytäneen anteeksi alkoholismiaan. AA-kerholla on iso merkitys tässä romaanissa ja se saa koko tarinasta jotenkin opettavaisen sadun. En halua vähätellä alkoholismin kiroja, mutta ei tämä nyt oikein toiminut.
Dan Torrance on siis alkoholisti, hyvin uskottava sellainen. Abra taas on 13-vuotias nuori tyttö ja vaikka tätä romaania moitinkin, niin Abran hahmo pelastaa sen mitä pelastettavissa on. Hän on uskottava teini, vaikka onkin hyvin älykäs (hohtavat lapsethan ovat) ja puhuu hyvin aikuismaisesti.
Tässä kohdin kiinnitinkin huomiota suomennokseen. Etenkin romaanin lopussa Abran puhe muuttuu jonkin verran. Omistusliitteet tahtovat jäädä kokonaan unholaan. Se teki kielestä todella kömpelöä ja ärsyynnyin. (Huomaa, ettei Tohtori Uni vetänyt. Yleensä minulla ei ole aikaa huomata tällaisia Kingin romaaneissa, kun tarinan imu on niin valtava.) Ajattelin kuitenkin ensin, että kyse on alkuperäiskielisestä tyylimuutoksesta, jossa King hakisi Abran suuhun jotain teinix-kieltä. Mutta siitäkään ei kuitenkaan ollut kyse – eikä se Abran hahmolle olisi sopinutkaan.
Lainaan tähän pätkiä kohtauksesta, jossa ilmiö näkyi pahiten. Abra puhuu puhelimessa Tosi solmun johtajan, Hattu-Rosen, kanssa. Vertauksen vuoksi laitan samat pätkät alkuperäisversiosta.
Ja englanniksi (s.408-410):
Suomennos on luultavammin tehty hillittömällä kiireellä. Doctor Sleep julkaistiin 24. syyskuuta 2013, Tohtori Uni tammikuun puolessa välissä 2014. Miksi, oi miksi pitää hosua? Superkääntäjäkään ei pysty mahdottomissa aikatauluissa tuottamaan hyvää käännöstä. Ja juuri kun on ollut puhetta siitä, kuinka arvokasta käännöstyö on kaiken maailman automaattikäännösten rinnalla.
Arvostakaa kääntäjiä! Antakaa heille aikaa tehdä työnsä kunnolla! Ja maksakaa kunnon palkkoja!
Suomennos siis valitettavasti latisti Tohtori Unen latteaa lukukokemusta vielä lisää. Jos siis hiukankaan epäilyttää tarttua tähän (kielestä riippumatta), niin älä. Ymmärrän kyllä, jos uteliaisuus kutkuttaa eikä Kingin uutuutta voi jättää väliin.
Minuun tämä ei tehnyt kaksistakaan vaikutusta. Poissa oli niin kauhu, tunnelmallisuus kuin tarinan imukin.
Tohtori Uni myös näissä blogeissa:
Kirjojen keskellä
Kirjoihin kadonnut (samassa jutussa myös arvio Hohdosta)
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 527
Kustantamo: Tammi
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Olin Hohdosta niin tohkeissani, että tartuin ihan suorilta Tohtori Uneen. Jatko-osiin suhtaudun ylipäätään penseästi ja epäilin vähän tätäkin. Minusta Hohto romaanina loppui kauniisti ja hyvin – lopullisesti. Miksi sitä piti jatkaa?
En tiedä. Tohtori Unen luettuani ymmärrän vielä vähemmän. Se oli melkoinen pettymys, jota korostanee vielä se, että luin tämän niin hienon Hohdon jälkeen heti. Ehkä voisin olla armollisempi, jos olisin jättänyt tälle oman hengitystilansa?
Pikkupoika Danny on siis kasvanut nyt aikuiseksi. Hän hohtaa yhä, mutta hiukan heikommin. Hän on paennut taitoaan alkoholin pariin kulkien isänsä jalanjaljissä. Erään tapauksen jälkeen Dan Torrance päättää taas aloittaa alusta ja asettuu Teenytowniin. Elämä näyttää jo valoisammalta ja hän saa töitäkin saattokodista. Erikoisen taitonsa avulla Dan auttaa potilaita kuoleman hetkellä, siitä nimi Tohtori Uni.
Hohdosta jo tiedämmekin, ettei Danny ollut mitenkään ainutlaatuinen tapaus. Ja eräänä päivänä häneen ottaa yhteyttä Abra – ikää kaksi kuukautta, suloinen tyttövauva!
Vuosien kuluttua Dan ja Abra kohtaavat uudestaan. Abra tarvitsee apua, sillä häntä jahtaa Tosi solmu. Ryhmä eräänlaisia vampyyreja, jotka veren sijasta elävät hohtavien lapsien erikoiskyvyllä. He kiduttavat näitä lapsia, jotta heidän taitonsa ikään kuin höyrystyisi ulos. Ja tästä höyrystä Tosi solmun jäsenet elävät. Höyry on käymässä vähiin, kunnes he löytävät Abran – mahtavan höyrylähteen! Dan Torrancen on pelastettava Abra.
Hohhoijakkaa. Vaikuttiko juoni kiinnostavalta? Minusta ei juurikaan enkä nyt näin jälkikäteenkään pidä sitä niin hääppöisenä. Tohtori Uni romaanina vaikutti mikrossa lämmitetyltä vanhalta kahvilta. Anteeksi vain, Stephen! Loppusanoissaan King sanoo: "Mies, joka kirjoitti Tohtori Unen, on hyvin erilainen kuin se hyvää tarkoittava alkoholisti, joka kirjoitti Hohdon, mutta molempia kiinnostaa sama asia: kertoa tarina, jossa on ytyä."
Ydystä voi olla montaa mieltä, mutta Tohtori Unella uskon Stephen Kingin jollakin tapaa pyytäneen anteeksi alkoholismiaan. AA-kerholla on iso merkitys tässä romaanissa ja se saa koko tarinasta jotenkin opettavaisen sadun. En halua vähätellä alkoholismin kiroja, mutta ei tämä nyt oikein toiminut.
Dan Torrance on siis alkoholisti, hyvin uskottava sellainen. Abra taas on 13-vuotias nuori tyttö ja vaikka tätä romaania moitinkin, niin Abran hahmo pelastaa sen mitä pelastettavissa on. Hän on uskottava teini, vaikka onkin hyvin älykäs (hohtavat lapsethan ovat) ja puhuu hyvin aikuismaisesti.
Tässä kohdin kiinnitinkin huomiota suomennokseen. Etenkin romaanin lopussa Abran puhe muuttuu jonkin verran. Omistusliitteet tahtovat jäädä kokonaan unholaan. Se teki kielestä todella kömpelöä ja ärsyynnyin. (Huomaa, ettei Tohtori Uni vetänyt. Yleensä minulla ei ole aikaa huomata tällaisia Kingin romaaneissa, kun tarinan imu on niin valtava.) Ajattelin kuitenkin ensin, että kyse on alkuperäiskielisestä tyylimuutoksesta, jossa King hakisi Abran suuhun jotain teinix-kieltä. Mutta siitäkään ei kuitenkaan ollut kyse – eikä se Abran hahmolle olisi sopinutkaan.
Lainaan tähän pätkiä kohtauksesta, jossa ilmiö näkyi pahiten. Abra puhuu puhelimessa Tosi solmun johtajan, Hattu-Rosen, kanssa. Vertauksen vuoksi laitan samat pätkät alkuperäisversiosta.
s. 445-446:
"Oletko siellä, jos tulen? Vai ovatko siellä vain sinun opetetut rotat?"
...
"Sinä et ole koskaan tavannut minua."
"Olenpas. Minun päässä, ja minä ajoin sinut häntä koipien välissä karkuun. Ja sinä tapat lapsia. Vain pelkurit tappavat lapsia."
...
"Yksi yhtä vastaanko? Et uskaltaisi. Sinunlainen pelkuri ei uskaltaisi ikinä. Ei edes lasta vastaan. Sinä olet huijari ja valehtelija. Näytät joskus nätiltä, mutta minä olen nähnyt sinun todelliset kasvot. Sinä olet vain vanha huoraava vellihousu."
...
"Tietenkin, jos otat tarjouksen vastaan, minä pyyhin sinulla lattian. Muihin en viitsi kajota, he tekevät jo kuolemaa."
Ja englanniksi (s.408-410):
"Will you be there if I do? Or only your trained rats?"
...
"Never having met me."
"Sure I have. Inside my head, and I sent you running with your tail between your legs. And you kill kids. Only cowards kill kids."
...
"One-on-one? No, you wouldn't dare. A coward like you would never dare. Not even against a kid. You're cheater and a liar. You look pretty sometimes, but I've seen your real face. You're nothing but an old chickenshit whore."
...
"Of course, if you take me up on it, I'll wipe the floor with you. I won't bother with the others, they're dying already."
Suomennos on luultavammin tehty hillittömällä kiireellä. Doctor Sleep julkaistiin 24. syyskuuta 2013, Tohtori Uni tammikuun puolessa välissä 2014. Miksi, oi miksi pitää hosua? Superkääntäjäkään ei pysty mahdottomissa aikatauluissa tuottamaan hyvää käännöstä. Ja juuri kun on ollut puhetta siitä, kuinka arvokasta käännöstyö on kaiken maailman automaattikäännösten rinnalla.
Arvostakaa kääntäjiä! Antakaa heille aikaa tehdä työnsä kunnolla! Ja maksakaa kunnon palkkoja!
Suomennos siis valitettavasti latisti Tohtori Unen latteaa lukukokemusta vielä lisää. Jos siis hiukankaan epäilyttää tarttua tähän (kielestä riippumatta), niin älä. Ymmärrän kyllä, jos uteliaisuus kutkuttaa eikä Kingin uutuutta voi jättää väliin.
Minuun tämä ei tehnyt kaksistakaan vaikutusta. Poissa oli niin kauhu, tunnelmallisuus kuin tarinan imukin.
Tohtori Uni myös näissä blogeissa:
Kirjojen keskellä
Kirjoihin kadonnut (samassa jutussa myös arvio Hohdosta)
Pitää tähän kommenttina jurnuttaa vielä Abran ja Danin yhteydestä. Jotenkin halpa jippo ja ratkaisu. Pöhhöh.
VastaaPoistaOlen jahkaillut, että uskaltaisinkohan lukea Tohtori Unen. Ilmestyessään se (siis alkukielinen) sai aika ristiriitaisia arvioita. Nyt taas tuntuu siltä, että taidan oikeasti jättää väliin. Eipä kuulosta hääppöiseltä!
VastaaPoistaEi tää nyt kyllä oikein vakuuttanut. Et ehkä menetä mitään. Toisaalta... Jos et lue, niin kysymys jää kaihertamaan mieleesi ikuisiksi ajoiksi? :D
PoistaEipä ole odotukset korkealla kun Tohtori Uneen siirryn, sen verran laahaavaa luettavaa oli Liseyn tarinakin. Oikeastaan suurimpia kirjapettymyksiä.
VastaaPoistaHauska vertaus sinänsä, sillä Liseyn tarina on taas yksi lempikirjojani Kingiltä! :D
PoistaAaagh, ja just kun avauduin omistusliitteiden katoamisesta kirjoitetussa kielessä.
VastaaPoistaAihe, josta tosiaan kannattaa avautua!
PoistaVoi elämä, miten eri mieltä voimmekaan olla näistä kirjoista! =D Minullehan Hohto oli se hohhoijakkaa-kirja. About viisikymmentä Kingiä lukeneena sijoittuu sinne meikäläisen suosikkilistan loppupäähän, kun taas Uni melko kärkipäähän. Tykkäsin kyllä Danista jo Hohdossa, ja Unessa hänestä tulikin sitten jo yksi kaikkien aikojen lempihahmoistani.
VastaaPoistaÄlä muuta virka :D Olen juuri päinvastaista mieltä! Hohdossakin Danny oli vain ärsyttävä pikkuvanha kakara :D
PoistaNoloa tunnustaa, mutta en ole edes Hohtoa lukenut. Elokuvan olen toki nähnyt, mutta jostain syystä en ole kirjaan tarttunut. Nyt kyllä mietin, että voisin ihan oikeasti Hohdon lukea ja jos pidän siitä, niin harkita jopa tätä jatko-osaa (englanniksi tosin luen sen, jos luen. Nuo mainitsemasi käännösesimerkit ovat melko karmaisevia).
VastaaPoistaEnglanniksi on turvallisinta. King on kuitenkin sujuva kynäilijä äidinkielellään :)
PoistaÄääh, minä kyllä tykkäsin tästäkin, vaikka Hohto on Hohto eikä tämä siitä todellakaan paranna. Mutta ei tämä minua kyllästyttänytkään, ja Abran ja Dannyn suhteesta oikeastaan pidin.
VastaaPoistaTuo suomennos kyllä näyttää esimerkin perusteella aika... heikolta. Onneksi luin englanniksi.
Minäkin pidin Abran ja Dannyn suhteen luontevuudesta. Mutta se yhteys (koitan olla spoilaamatta :D ) tuntui vähän keinotekoiselta.
PoistaSuomennos tosiaan latisti tätä melkoisesti.
Käännös on tosiaan tehty nopeasti, mutta minä en huomannut noita mainitsemiasi puutteita. Mutta siinähän nuo ovat kiistatta esillä. Varmaan lukiessa laitoin huolimattoman kielen puhekielen piikkiin. (Joku drugstore tai vastaava tosin pisti silmään, mutta ei häiritsevästi.)
VastaaPoistaIrenen tavoin minäkin pidin tästä valtavasti: luin kuin vimmattu ja kyllä minua välillä pelottikin. Hohtoa en tosiaan kauhean hyvin kirjana enää muista, mutta Tohtori uni on selkeästi "uutta Kingiä", jotenkin hellempää.
Sen drugstoren minäkin bongasin!
PoistaEn minäkään näitä tällaisia yleensä huomaa, jos tarina vetää :)
King on tosiaan pehmennyt vanhoilla päivillään. Se on aika herttaista! Etenkin 22.11.63:ssa se oli tosi kaunista <3
Minäkin luin Unen melkein heti Hohdon jälkeen. Kirja tuntui pettymykseltä ja todella laimealta Hohdon tarjoaman piinaavan jännityksen jälkeen. Jotenki juoni oli muutenkin ihan tärähtänyt eikä oikein mielestäni sopinut Hohdon henkeen. :/ Tuota suomennos hommaa en itse kyllä huomannutkaan. :D
VastaaPoista