Suomennos: Satu Hlinovsky
Kustantamo: Kirjava
Sivumäärä: 548 +449 + liitteet
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Nyt se on luettu. Kauan odotettu Lohikäärmetanssi. En halua rutista sen odottamisesta, koska seuraavan odottaminen kestää vielä kauemmin. En edes tiedä kuinka kauan. Ei sitä tiedä kukaan. Mutta Winds of Winter ei ole vielä Martiniltakaan valmis. Mukavaan kohtaan tämäkin katkaistiin. Niin, että odottaminen tuntuu ihan mahdottoman pitkältä ajalta. Ruikuti ruikuti...
Myöntää kyllä täytyy, että vähän epätasapainoisia nämä viimeisimmät osat ovat olleet; aluksi on monta sataa sivua hyvin hidasta haahuilua, taustoittamista, merkityksettömän oloisia tapahtumia (joissa ehkä on yksi oleellinen tiedonsiru) – ja sitten parissa viimeisessä luvussa rytisee huolella ja päitä putoaa ihan urakalla. En ole vieläkään toipunut Lohikäärmetanssin kuolemajärkytyksestä. Juujuu. Olisi pitänyt jo oppia, ettei kehenkään saa kiintyä, mutta...
Lohikäärmetanssissa ollaan paljon Daenerysin matkassa, mutta mukana ovat myös Jon, Cersei, Löyhkä (jonka oikeaa nimeä en tässä nyt paljasta), Tyrion, Arya ja muutamia vanhoja tuttuja, jotka nyt vain saavat oman äänensä esiin.
Kuten sanottua, melkoisen venyttämisen makuisia nämä ovat. Kuitenkin Lohikäärmetanssissa on upeita, yksittäisiä kohtauksia. Eräs vaikuttavimmista on kohtaus, jossa Cersei kävelee tietyn matkan alasti. Valitettavasti en avaa juttua nyt enempää, mutta se on monessakin mielessä paljastavin, karuin ja voimakkain kohtaus, mitä koko sarjassa on ollut. Oikeastaan tässäkin osassa viihdyin Cersein matkassa eniten. Siinä on sitten hahmo, jossa on jotain hemmetin kiehtovaa!
Löyhkä-henkilön kohtaama väkivalta on tietyllä tapaa karuinta mitä olen koskaan lukenut. Kyse ei ole pelkästään esim. nylkemiskuvailuista. Löyhkän kohdalla sellaisella ei oikeastaan mässäillä. Kertominen on enemmän toteavaa ja kuvailun painopiste on Löyhkän tuntemassa pelossa ja muussa käytöksessä, ja Martin antaa lukijan mielikuvituksen tehdä loput. Tehokasta. Erittäin tehokasta.
Eniten näissä kirjoissa nyt viime aikoina on rassannut se, ettei mitään juonikuvioita solmita yhteen, vaan tämä leviää ja paisuu kuin tuplahiivat saanut pullataikina. Ja tämä kaikkiko pitäisi kuroa kasaan kahdessa seuraavassa kirjassa? Tuntuu melko uskomattomalta. Vaan ei auta tuomita etukäteen. Onhan tämä matka ollut melkoisen huisa ja se aiheuttaa melkoisia paineita viimeisiä osia kohtaan. Saa nähdä kuinka käy!
Tulen ja jään laulu:
Valtaistuinpeli
Kuninkaiden koitos
Miekkamyrsky 1 ja 2
Korppien kestit
Lohikäärmetanssi 1 ja 2
The Winds of Winter
A Dream of Spring
Lohikäärmetanssi kakkonen on minulta vielä lukematta, mutta nyt on kyllä pakko lukea se pian! Se verran kutkuttavasti vihjailit kaikkea tulevaa.... Cerseitä olen aina vihannut, mutta kiinnostava hän kyllä on. Huijui, nyt haluan kyllä tietää mitä hänellekin mahtaa tapahtua. Ja voi ei, ei taas shokkikuolemaa :D
VastaaPoistaOlen miettinyt monesti samaa tuon paisumisen suhteen. Kolmanteen kirjaan saakka kaikki oli vielä samalla pelilaudalla, mutta Korppien kesteissä tarina alkoi laajeta yhtä aikaa vähän joka suuntaan. Toivottavasti Martin tietää mitä tekee...
Ei tosiaan auta muu kuin toivoa Martinin hanskaavan hommansa.
PoistaCersei ei tosiaan ole mikään Äiti Teresa, mutta älyttömän kiinnostava ja hyvin kirjoitettu hahmo!
Itse luin kesällä Miekkamyrskyn ja annan Korppien kestien vielä hieman odotella oikeaa hetkeä. Miekkamyrskyssäkin jo koin hieman puuduttavaksi tarinan keskiosan junnaamisen. Toisaalta jotenkin tuo perusteellisuus vaikuttaisi olevan se Martinin juttu. Ei kyllä kuulosta hyvältä, jos tarinalinjoja ei aleta pikkuhiljaa vetää yhteen. Olen nimittäin jo nyt alkanut malttamattomasti odottamaan ratkaisuja.
VastaaPoistaPerusteellinen tämä totta vie on. Täällä odotellaan myös hiljalleen ratkaisuja, mutta hiljaista on. Toki omanlaisiaan ratkaisuja on tietyt hahmojen kuolemat, mutta kun uusia vastaavia nousee tilalle, niin sekin on vähän yhtä tyhjän kanssa...
Poista