Suomennos: Laura Beck
Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 324 (e-kirja)
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen on roikkunut lukulistallani jo kauan. Se keräsi kehuja blogimaailmassa, sillä on erittäin houkutteleva ja tyylikäs nimi, ja se solahtaa sujuvasti kauhukirjallisuuden genreen. Petyin kumminkin. En tiedä onko tämä nyt varsinaisesti huono teos, mutta odotukseni eivät oikein täyttyneet millään muotoa.
Perusjuoni on monestakin kauhuromaanista tuttu. Joukko aikuisiksi varttuneita miehiä kokoontuu yhteen kotipaikkakunnalleen ja lapsuuden kuviot alkavat toistaa itseään. Stephen King on käyttänyt tätä kaavaa monesti, muun muassa romaanissa Se.
Kaavassa ei sinänsä ole vikaa ja Korkea-ahokin lähtee tarinaan noin muuten ihan omaa polkuaan pitkin. Kaikki alkaa siitä kun Benjaminin avovaimo Sofie kuolee auto-onnettomuudessa. Siitä toipuessaan Benjaminille alkaa paljastua kaikenlaista. Hänen ystävänsä Simon (jota jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan repliikeissä Saimoniksi) on pappi ja potee omanlaisia tunnontuskiaan. Kaveriporukan kolmas, Loke, kärsii änkytyksestä ja on Sofien veli, joten siskon kuolema koskettaa häntäkin. Poppoon neljäs, Christoffer, painii homoseksuaalisuutensa kanssa. Hän on menossa naimisiin/tasa-arvoiseen avioliittoon kumppaninsa Redasin kanssa, mutta helppoa se ei ole. Christoffer on tullut ulos kaapista jo vuosia sitten, mutta haluaisiko hän paeta takaisin?
Eniten tässä harmittaa se, että ydinajatus on kunnossa, mutta tämän päälle kasataan aivan liikaa kaikkea ylimääräistä. Tässä on tolkuton määrä etenkin seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviä problematisointeja; homous, transsukupuolisuus, kaksi insestitapausta ja muuten vain eräs hillittömistä himoista kärsivä tyyppi. Lisäksi on erittäin vakavaa perheväkivaltaa. Eikö ihan oikeasti vähän vähempi olisi riittänyt? Kaikilla henkilöillä on isoja traumoja takanaan. Ja nämä siis varsinaisen kauhuelementtin, kansantaruihin nojaavan Raamtin lisäksi, joka liittyy erään ihmisen kohtaloon. Se jää tässä ihan jalkoihin.
Minusta tuntui siltä, että Raamtin lisäksi Benjaminin ja Sofien suhde, sekä Christoferin tapaus olisi riittänyt kantamaan romaanin hienosti loppuun asti ja antamaan sille oman tilansa. Mia Vänskän Saattaja kärsi samasta.
Henkilöhahmot olivat oikein kutkuttavia. Pidin erityisen paljon Christofferista ja Redasista, joiden suhde näytettiin vahvasti nimenomaan homouden läpi (perustellusti kyllä), mutta jollakin tapaa tuoreella tavalla. Heidän kohdallaan myös loppuratkaisu oli hyvin onnistunut.
Kokonaisuudessaan Tummempaa tuolla puolen ei kuitenkaan oikein vakuuttanut, mikä harmittaa. Olisin halunnut pitää tästä. Syynä lienee latautuneet odotukset ja tuo tietynlainen ylikuormitus.
Tummempaa tuolla puolen muissa blogeissa:
Lumiomena
Kirsin kirjanurkka
Kirjoihin kadonnut
Luetut, lukemattomat
*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa
Minä ehdottomasti pidin enemmän kuin en pitänyt, vaikka myönnän kaikki esiin nostamasi heikkoudet ja osasta olen itsekin natissut jutussani. Viehätyin kuitenkin Korkea-ahon kerronnasta, ja odotan jo kovasti seuraavaa kirjaa, joka onkin Granta 3:n perusteella tuloillaan.
VastaaPoistaMilloinkohan ehtisin noiden Grantojen pariin... Mutta joo. Kyllä mä jotakin uutta vielä Korkea-aholta kokeilen. Ei passaa heti tyrmätä!
PoistaKotimaista kauhua usein kritisoidaan ulkokohtaisuudesta ja ylistetään sitä, kuinka vaikkapa Stephen King osaa viedä kauhun lukijan tunnetasolle rummuttamalla tosielämän kipupisteitä kuten alkoholismia, perheväkivaltaa yms. Tässä on nyt sitten ilmeisesti kirjailija ottanut neuvosta vaarin...
VastaaPoistaItsehän mieluiten luen kauhuni ilman juuri tuota angloamerikkalaisille tyypillistä mairean ja teennäisen mukarankkaa psykodraamaa, joka tekee esim. mainitusta Kingistä parhaimmillaankin lievästi vaivaannuttavaa luettavaa. Taitaapa jäädä siis Korkea-aho lukematta.
Kuten varmaan kauhuvalinnoistani huomaa, luen mieluusti Kingiä kavereineen :D Minä tykkään siitä, että kauhuun otetaan mukaan tosielämään kuuluvia asioita ja viedään ne omanlaisiinsa äärimmäisyyksiin. Se on pelottavaa.
PoistaMutta kuten mikä tahansa tehokeino, ei sitäkään pidä käyttää liiaksi. Nyt kävi niin – minun makuuni :)
Otaksun että normaalisti se Simon olisi ihan "Siimon" mutta kaverit tai osa niistä vääntävät sen "Saimon" englannin ja ameriikan tyyliin. Ilmeisesti tökkii hieman. En ota kantaa, onko hyvä ratkaisu esittää se noin.
VastaaPoistaOltiin Kajn kanssa samoja vuosiluokkia, jospa lukisinkin häneltä jotain vielä joskus.
Haa! No tuo selittää. Enpä osannut ajatella tuota ääntämisen kautta! Kiitos :)
Poista