Teinin seksitarinat

Pitkästä aikaa taas jäi kirja kesken. Elina Tiilikan kirja Punainen mekko ei ole kovin pitkä ja on varmasti nopealukuinen, mutta en kerta kaikkiaan halunnut 100 sivun jälkeen tuhlata minuuttiakaan tällaiseen roskaan.

Punainen mekkohan kertoo Noorasta, joka päättää ansaita rahaa prostituution avulla. Noora jo päähenkilönä on niin helvetin ärsyttävä yhteiskunnansiivellä elävä loinen, ettei paremmasta väliä. Mikään työ ei oikein kelpaa (kun siellä töissä pitäis tehdä töitä, siis taajuttexte??) ja sitten prostituutionkin ohella sossun rahat kelpaavat.
Noora ei toisaalta ole kovin uskottava. Hän kuvaa itseään kömpelöksi tanssitaidottomaksi eikä kovin nätiksi - ja kas vain stripparihommat sujuvat miltei kertalaakista ja lisäkeikoillekin olisi kysyntää. Stripparihommatkin vaan ovat liian raskasta työtä eikä tarpeeksi hyvin palkattuakaan. Prostituoiduksi ryhtymistä Noora harkitsee alle minuutin, ilmoitus foorumille ja heti känny täyttyy ehdotuksista.

Kirjan puhekielisyys tietyllä tapaa sopii tähän, mutta toisaalta luo ennestäänkin ärsyttävälle Nooralle sellaisen pissisäänen korvieni välissä, että voisin kirskutella hampaitani.
Dialogi oli suorastaan tuskallisen kömpelöä. Kiemurtelin myötähäpeästä.

Punaisesta mekosta tuleekin ensimmäisenä mieleen elämäänsä kyllästynyt 16-vuotias tyttö, joka päättääkin äkkiä kirjoittaa tarinan prostituutiosta.
On selvää, ettei Punainen mekko tietenkään ole ensisijaisesti kaunokirjallinen teos vaan todellisuuspohjainen kertomus suomalaisen huoran työstä. Harmi vain, että kömpelö ulosanti pilasi oikeastaan kaiken.

Tervemenoa turhake.

Urhoollisesti tämän ovat lukeneet Lumiomena, anni.m ja Hanna.

Kommentit

  1. Ohhoh, sinun arviosi sai minut miettimään pitäisikö tämä jättää lukematta. En edes muista miksi haluaisin lukea tämän, olisikohan kirjan kirjoittajasta ollut jossain lehdessä haastattelu...

    VastaaPoista
  2. Minä sinnittelin kirjan loppuun, kaikesta ärsyyntymisestä huolimatta. Noora ei todellakaan vaikuta uskottavalta, ainakin haluan uskoa, ettei noin pinnallisia ihmisiä voi olla. Kaikki olisi pitänyt saada mahdollisimman helposti ja nopeasti, ei ainakaan sillä oikealla työllä. Ei varmasti haittaa, jos totean, että kirjan loppu oli yksi tökeröimmistä. Kaukana uskottavasti sekin.

    Maija / kirjojen keskellä

    VastaaPoista
  3. Ennakkoluuloni taisivat siis osua aika hyvin oikeaan tällä kertaa, en ole rummutuksesta huolimatta saanut tartuttua tähän.

    VastaaPoista
  4. Katselin tätä juuri eilen kirjastossa - ja jätin väliin :-) Blogit ovat jo kertoneet kaiken oleellisen.. Sata sivua taisi olla jo aika reipas suoritus!

    VastaaPoista
  5. Nää on ihan parhaita kun ET pidä jostain kirjasta ja tykität sen nurin. :) Viime aikoina onkin ollut ilahduttavan monta kirjaa joita olet tylyttänyt....

    VastaaPoista
  6. Minä en kyllä parhaalla tahdollakaan voi suositella tätä kenellekään. Jos prostituutio kiinnostaa (siis tieteellisessä mielessä), niin kääntyisin ehkä Anna Kontulan väikkärin puoleen.
    Jos se taas kiinnostaa kaunokirjallisessa mielessä, niin esimerkiksi Zolan 'Nana' on aikasta hyvä kuvaus.

    Maija, ei yllätä tuo lopun tökeröys yhtään. Hatunnosto sinulle urhoollisesta suorituksesta!

    Salla, mä olen tosiaan tylyttänyt aika monta viime aikoina ja se alkaa kohta masentaa (mutta piristää kyllä se, että muut saavat siitä hupia). Niinpä nyttemmin olen lohtua hakiessani käpertynyt erään takuuluotettavan vampyyrimiehen herkkään syleilyyn... ;)

    VastaaPoista
  7. Satakin sivua tätä on aika paljon. Minä jaksoin urhoollisesti loppuun saakka ihan siksi, että minulla oli kaveripiirissäni keskustelua tästä eräänlaisena kuukauden kirjana (meillä on sellainen puolittainen lukupiiri). En aio lukea Tiilikan uutuutta, joka ilmestyy syksyllä. :)

    VastaaPoista
  8. Minä taas luin tämän loppuun asti ihan tuoreeltaan ja vieläpä tykkäsin siitä. Kuten ilmi on tullut, eivät kirjan ansiot ole kaunokirjallisia, vaan ne tulevat totuuden kuvaamisessa. Päähenkilö on pinnallinen, mutta niin hänen kuuluukin olla. Hän käy vähä vähältä aina vain välinpitämättömämmäksi asiakkaitaan kohtaan, koska huomaa ettei se vaikuta ansioihin mitenkään. Prostituutiota ajattelee helposti asiakkaan näkökulmasta, mutta tämä kirja toi esiin sen toisen puolen. Huorankin töissä on harmaata arkea, ja se se vasta harmaata onkin.

    Joku voisi sanoa, että kyllähän tällaisen tekeleen raapustaa kuka vain. Mutta kun eipä ole raapustanut! Ja painoa sanojen taakse tulee vasta siitä, että ne eivät ole syntyneet pelkällä mielikuvituksen voimalla.

    VastaaPoista
  9. Katja, ei se uutuus kyllä polttele minuakaan (mutta tietysti seuraan jos muut bloggaajat sitä arvioivat).

    Jori, minusta vain sekä "ei-kaunokirjallisuus" että Nooran pinnallisuus ampuivat yli. Vaikka teoksen idea on muualla kuin kaunokirjallisessa ilmaisussa, niin ei sitä voi jättää kumminkaan kokonaan huomiotta. Samoin Nooran pinnallisuus ja älyvapaus oli jotenkin niin yliampuvaa, ettei se ollut enää uskottavaa.
    Välillä tuli suorastaan mieleen, että onko ihan oikeasti taustalla tosikokemukset vai oliko se vain ovela markkinointikikka...

    VastaaPoista
  10. Tällaista kirjaa ei voikaan kirjoittaa kuin kerran. Jos joku yrittäisi uudestaan, niin sillä ei olisi mitään muuta arvoa kuin se, että ensimmäisen kirjoittajan sanoma on vahvistettu todeksi. Siispä seuraavalta vaadittaisiin jo niitä muitakin ansioita.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen tuo Jorin kommentti, että prostituutiota ajattelee/kuvataan asiakkaan näkökulmasta. Olen itse lukenut vain siitä huoran karmivasta arjesta. Kirjavalinnat taitavat olla niin erilaisia? No, kirjoitan tästä lisää, kunhan saan Laylan loppuun.

    VastaaPoista
  12. Hauska sattuma, että minunkin lukemiseni loppui noin sadan sivun jälkeen. Kohta taisi olla se, kun päähenkilö oli varannut laukkuunsa elokuvia pyytääkseen miestä katsomaan niitä kanssaan. Sitten hän "yllätti itsensä" baarissa pyytämällä miestä kanssaan katsomaan elokuvaa.

    Tällaisista pienistä jutuista tulee ainakin minulle sellainen kuva, että kirjaa ei ole hiottu tarpeeksi. Iso miinus menee siis myös kustantajalle.

    VastaaPoista
  13. Ja, en siis tarkoittanut, että juuri tuo kohta olisi ollut syy lukemisen lopettamiseen, mutta se oli viimeinen naula arkkuun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti