Kaari Utrio: Vaitelias perillinen (2009)

Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 342 (pokkari)
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: ilmaiskappale (vaihtari bloggaajalta)

Olen teinivuosista saakka ollut jonkinlainen Kaari Utrion kirjojen fani ja siksi jaksan sinnitellä näiden uusimpien eepokkikomedioidenkin kanssa, vaikka jo lähtökohtaisesti oikeastaan tiedän, etten pidä niistä. Mutta aina sitä toivoo, että jospa nyt... Mutta Vaitelias perillinenkään ei lämmittänyt.

Eletään 1830-luvun Lounais-Suomessa. Hemmoteltu aatelisnainen on menettänyt sen rakkaimman poikansa ja se vähemmän rakas tuleekin perimään pari kartanoa ja lasiruukin. Yllättäen kuitenkin jostakin putkahtaa toiselle kartanolle toinen perijä, viehättävä nuori leskirouva. No senhän sitten arvaa miten siinä käy.

Suurin pulmani näissä eepokkikomedioiksi nimetyissä kirjoissa on se, etten kerta kaikkiaan löydä sitä huumoria näistä. Missä ovat hauskat tapahtumat? Nokkela dialogi? Kyllä tämä romanttisena tarinana on ihan kelvollinen, mutta edelleenkään tämä ei ole kyllä komediaa nähnytkään. Sama juttu koskee tämän edeltäjää, Ilkeät sisarpuolet -romaania.

Vaitelias perillinen on varsin nihkeä myös romantiikan suhteen. Pääsankaritar Claudiaa kositaan toki peräti kolmesti, mutta kaikki tulevat vähän puun takaa. Enemmän on keskitytty lasiruukin toimintaan, vaatekuvauksiin ja eri säätyjen väliseen keskinäiseen panetteluun. Seksistä ei tietysti tietoakaan.

Kaksi pistettään romaani tienaa kyllä em. asioiden vakuuttavalla kuvauksella. En tästä moitittavaa siinä mielessä löydä. Erityisesti nuo eri säätyjen käyttäymiskoodit ovat herkullista ja mielenkiintoista luettavaa. Utrio osaa edelleen ujuttaa historian jouhevasti tekstiin. En luule lukevani oppikirjaa, vaan ihan selvästi proosaa.

Kirja käsilaukussa -blogin Mari kiittelee onnellista loppua ja sitä täytyy kyllä minunkin kiitellä. Utrion romaaneissa on lähes aina jollakin tasolla onnellinen loppu ja kyllä se miellyttää vieläkin kaikesta muusta kritiikistäni huolimatta. Se jättää hyvän, muttei äitelän jälkimaun.

Taidan valita seuraavaksi Utriokseni jotakin ennen 2000-lukua ilmestynyttä...

Kommentit