Czas pogardy
Suomennos: Tapani Kärkkäinen
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 388
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Minut vaikuttanut Noituri-sarja on päässyt neljänteen osaansa. Geraltin lisäksi mukana seikkailee tietysti Yennefer-velhotar ja prinsessa Ciri, josta ollaan hyvinkin kiinnostuneita.
Velhoilla on kovasti kränää keskenään ja muutkin ovat vahvasti sotajalalla. Ciri halutaan elävänä – tai kuolleena.
Noituri-sarja on edennyt erittäin tasalaatuisena ja hyvänä, mutta tähän osaan minä kyllä himpun verran petyin. Halveksunnan aika ei ole parasta Sapkowskia, vaan tuntuu turhanaikaiselta välinäytösosalta. Eittämättä kaiketi sellaisia väistämättä tulee, kun sarja alkaa venyä yli kolmen kirjan?
Edellisessä osassa (Haltiain verta) kiittelin erityisesti Cirin hahmoa. Periaatteessa kiittelen edelleen (Ciri on oikein säpäkkä prinsessa), mutta kun... Minä tahdon Geraltin! Olen enemmän kiinnostunut seuraamaan Geraltin tarinaa kuin Cirin.
Yennefer on myös edelleen kiehtova hahmo. Hänestä paljastuu kerta kerralta kaikenlaista lisää ja hän häipyy kuvioista juuri kun homma alkaa käydä kiinnostavaksi. Taitavaa, Sapkowski, taitavaa! Ylipäätään velhojen poliittiset kuviot olivat jännittäviä ja Halveksunnan ajan onnistunein kohtaus onkin Geraltin ja Yenneferin osallistuminen velhojen muodolliseen juhlaan.
Halveksunnan ajan isoin ongelma oli mielestäni sen sekavuus ja epätasaisuus. En kaipaa rautalankaa, mutta myönnän olleeni varsin kuutamolla esimerkiksi vallitsevasta sotatilanteesta. Olen valtakunnissa ja sen hallitsijoissa ihan sekaisin – kuka oli kuka ja halusi mitä? Sen verran pysyin mukana, että haltiat halutaan hengiltä.
Lopussa on Ciristä aika pitkä ja niin uuvuttavan tylsä pätkä, että kirja olisi saattanut jopa jäädä siihen, ellei tarina olisi ollut niin lopussa. En tiedä onko kyseisen pätkän tapahtumilla jatkon kannalta merkitystä, mutta nyt ainakin se jäi kovin turhauttavaksi ja turhaan romaania pitkittäväksi osaksi.
Huumorikin loisti poissaolollaan eikä Valvattiakaan juuri näkynyt...
Tätä kirjoittaessani tulin vilkaisseeksi Andrzel Sapkowskia koskevaa englanninkielistä Wikipedia-sivua. Ja nyt valkeni, miksi Noituri-sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuntuvat niin erilaisilta osiin 3 ja 4 verrattuna. Eiväthän ne ole samaa sarjaa! Alunperin siis Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat novellikokoelmia Geralt Rivialaisesta. Ja taas Haltiain verta, Halveksunnan aika ja kesällä suomeksi ilmestyvä Tulikaste ovat omaa sarjaansa. Ilmankos Ciri on nyt ollut keskeisessä roolissa. On kieltämättä ärsyttävää, ettei WSOY:n sivuilla tuoda esiin tällaista "pikkuseikkaa" lainkaan. Ehkä nyt osaan lukea Tulikastetta ihan toisella tavalla?
Noituri-sarja:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika
Tulikaste
Suomennos: Tapani Kärkkäinen
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 388
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Minut vaikuttanut Noituri-sarja on päässyt neljänteen osaansa. Geraltin lisäksi mukana seikkailee tietysti Yennefer-velhotar ja prinsessa Ciri, josta ollaan hyvinkin kiinnostuneita.
Velhoilla on kovasti kränää keskenään ja muutkin ovat vahvasti sotajalalla. Ciri halutaan elävänä – tai kuolleena.
Noituri-sarja on edennyt erittäin tasalaatuisena ja hyvänä, mutta tähän osaan minä kyllä himpun verran petyin. Halveksunnan aika ei ole parasta Sapkowskia, vaan tuntuu turhanaikaiselta välinäytösosalta. Eittämättä kaiketi sellaisia väistämättä tulee, kun sarja alkaa venyä yli kolmen kirjan?
Edellisessä osassa (Haltiain verta) kiittelin erityisesti Cirin hahmoa. Periaatteessa kiittelen edelleen (Ciri on oikein säpäkkä prinsessa), mutta kun... Minä tahdon Geraltin! Olen enemmän kiinnostunut seuraamaan Geraltin tarinaa kuin Cirin.
Yennefer on myös edelleen kiehtova hahmo. Hänestä paljastuu kerta kerralta kaikenlaista lisää ja hän häipyy kuvioista juuri kun homma alkaa käydä kiinnostavaksi. Taitavaa, Sapkowski, taitavaa! Ylipäätään velhojen poliittiset kuviot olivat jännittäviä ja Halveksunnan ajan onnistunein kohtaus onkin Geraltin ja Yenneferin osallistuminen velhojen muodolliseen juhlaan.
Halveksunnan ajan isoin ongelma oli mielestäni sen sekavuus ja epätasaisuus. En kaipaa rautalankaa, mutta myönnän olleeni varsin kuutamolla esimerkiksi vallitsevasta sotatilanteesta. Olen valtakunnissa ja sen hallitsijoissa ihan sekaisin – kuka oli kuka ja halusi mitä? Sen verran pysyin mukana, että haltiat halutaan hengiltä.
Lopussa on Ciristä aika pitkä ja niin uuvuttavan tylsä pätkä, että kirja olisi saattanut jopa jäädä siihen, ellei tarina olisi ollut niin lopussa. En tiedä onko kyseisen pätkän tapahtumilla jatkon kannalta merkitystä, mutta nyt ainakin se jäi kovin turhauttavaksi ja turhaan romaania pitkittäväksi osaksi.
Huumorikin loisti poissaolollaan eikä Valvattiakaan juuri näkynyt...
Tätä kirjoittaessani tulin vilkaisseeksi Andrzel Sapkowskia koskevaa englanninkielistä Wikipedia-sivua. Ja nyt valkeni, miksi Noituri-sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuntuvat niin erilaisilta osiin 3 ja 4 verrattuna. Eiväthän ne ole samaa sarjaa! Alunperin siis Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka ovat novellikokoelmia Geralt Rivialaisesta. Ja taas Haltiain verta, Halveksunnan aika ja kesällä suomeksi ilmestyvä Tulikaste ovat omaa sarjaansa. Ilmankos Ciri on nyt ollut keskeisessä roolissa. On kieltämättä ärsyttävää, ettei WSOY:n sivuilla tuoda esiin tällaista "pikkuseikkaa" lainkaan. Ehkä nyt osaan lukea Tulikastetta ihan toisella tavalla?
Noituri-sarja:
Viimeinen toivomus
Kohtalon miekka
Haltiain verta
Halveksunnan aika
Tulikaste
Oho. O.o Aika jännä tuo juttu, että kirjat esitetään saman sarjan osina! Olen lukenut (muistaakseni) vain kaksi ensimmäistä osaa... tai siis ensimmäisen sarjan, hyvä tietää että painopiste muuttuu seuraavissa kirjoissa... eikun sarjassa.
VastaaPoistaJuu. Tietoisuus varmasti helpottaa koko tarinaan asennoitumista ja odotukset mukautuvat sitten uudestaan.
PoistaIhmettelen myös, miten tällainen on jätetty Noituri-sarjan markkinoinnissa huomiotta.