Suomennos: Margit Salmenoja
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 306 (pokkari)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Noitasiskokset taisi olla aikoinaan ensimmäinen Pratchettin kirja, jonka tulin lukeneeksi. En muista enää vuotta, mutta arvelen sen olleen jotain 1990-luvun puoliväliä. Muistan sen, että huumori teki minuun vaikutuksen. En tästä muuten niin innostunut, enkä kovin paljoa olekaan Kiekkomaailmaan sijoittuvia tarinoita lukenutkaan.
Tarina kertoo kolmesta noidasta. Tietysti kolmesta, koska sehän on Maaginen Luku. No niin. Kolme noitaa: Muori Säävirkku, Nanny Auvomieli ja Magrat Kynsilaukka. Lancren hallitsija, kuningas Verence, murhataan ja hänen tilalleen nousee herttua Felmet rouvansa kera. Sen jälkeen noitien elämä käy vähän haastavaksi. Onneksi vanhan kuninkaan poika säästyi ja Tomjon päätyikin kiertelevän näyttelijäseurueen mukaan. Vaan noidat, jotka ovat tietysti pojan kummeja, tarvitsevat häntä. On syytä pistää hösseliksi.
Tarina itsestään on minusta vähän kepoinen. Se tietysti irvailee niin Shakespearelle kuin satukliseillekin – ja taitavasti irvaileekin. Huumori on yhä edelleen Noitasiskosten kantava voima, enkä muistakaan, koska viimeksi kikattelin ääneen kirjaa lukiessani.
Huumorin lisäksi tarina on ehdottoman henkilövetoinen. Muori Säävirkku oli suosikkini noin 20 vuotta sitten, ja oli suosikkini nytkin. Jokin tuossa tiukkapipoisessa riivinraudassa viehättää kovasti. Nanny Auvomieli on mukava vastapaino Muorille. Hän on tosiaan auvomielinen, liberaali tyyppi. Härski, hävytön ja roisi. Magrat on porukan nuorin, noviisi vasta. Hän on puhtoisen viaton, naiivi ja ihastuttavan hömelö.
Tämä noitayhdistelmä on kerrassaan lyömätön ja heidän keskinäinen sanailunsa on kirjan parasta antia!
 |
| Ote kohtauksesta, jossa noidat miettivät sopivaa kummilahjaa Verencen pojalle. |
Sir Terry Pratchett menehtyi Alzheimerin taudin seurauksena tämän vuoden maaliskuussa. Levätköön hän rauhassa. Kiitos kaikesta.
Kommentit
Lähetä kommentti