Suomennos: Raisa Porrasmaa
Kustantamo: Punainen silakka
Äänikirjan kesto: 10 tuntia 6 minuuttia
Lukija: Juhani Rajalin
Namiyan puodin ihmeet tarttui lukemistooni spefiaiheensa ja lukuisten kehujensa vuoksi. Lisäksi ei-eurooppalaiseen ja -yhdysvaltalaiseen spefiin on aina kiehtovaa tutustua.
Kirja kertoo kolmesta miehestä, jotka ryöstön tehtyään piiloutuvat hetkeksi hylättyyn kaupparakennukseen. Kauppaan alkaa kuitenkin putkahdella kirjeitä, joissa ihmiset kertovat huolistaan. Kolmikko rohkaistuu vastailemaan niihin ja hiljalleen he oivaltavat olevansa eräänlaisessa aikaluupissa, jossa kirjeet tulevat menneisyydestä ja kaupparakennuksessa ei aika kulu lainkaan.
Kirjeiden kautta lukija pääsee seuraamaan eri henkilöiden elämää ja Namiyan, joka alun perin perusti kaupan ja ryhtyi murheisiin vastailemaan. Vähemmän yllättävästi kaikkien henkilöiden elämät jollakin tavalla liippaavat toisiaan ja jopa rosvokolmikon elämää.
Minun makuuni Namiyan puodin ihmeet oli hiukan tylsä yhdistelmä self helppiä ja naiiviutta. Vaikka ongelmat ovat vakavia, on kirja todellista hyvänmielen kirjallisuutta. Teoksessa näkyi hyvin se, että se on suunnattu ennen kaikkea ihmisille, jotka eivät yleensä lue spekulatiivista fiktiota. Koko tarinan olisi helpostikin voinut rakentaa ilman spefi-elementtiä lähtemällä Namiyasta ja mennä sitten rosvokolmikkoon. Tällainen ratkaisu maistuu aina hiukan puulta. Lisäksi aluksi tuhlattiin hirveästi aikaa kaikenlaiseen "miten tämä on mahdollista?" -ihmettelyyn ja vakuutteluun. Tuli tunne, ettei lukijaan luotettu. Tottunut spefilukija ostaa aika helposti kummallisuudet, jotka tapahtuvat meikäläistenkin maailmassa.
Tarinoiden yhteenkietoutuminen oli varsinainen taidonnäyte kuitenkin ja erilaiset kohtalot kiinnostavia. Kokonaisuus oli juuri sopivan mittainen. Tyhjäkäyntiä esiintyi vain kohdassa, jossa puhuttiin paljon Beatlesista. Se on tainnut aikoinaan olla Japanissa kovakin juttu, sillä sen verran usein se esiintyy myös Haruki Murakamin teoksissa, joista yksi on jopa nimetty Beatles-kappaleen mukaan (Norweigian Wood). Tässä kohdin myös suomennos huvitti, kun puhuttiin Apua- ja Kovan päivän ilta -elokuvista. Googletus kuitenkin osoitti, että nimet on tosiaan suomennettu, mutta jälkimmäinen on suomeksi kuitenkin Yeah, yeah, tässä me tulemme. Kaikkea sitä...
Joka tapauksessa fiilis on lähinnä sellainen tulipahan luettua. Tai siis kuunneltua. (En juurikaan arvosta sitä joillekin tärkeää saivartelua tässä asiassa.) Lukijalla oli hassun kuiskaava ääni, johon tottumiseen meni hetki.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Namiyan puodin ihmeet kohtaan 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä.
Kommentit
Lähetä kommentti