Äänikirjan kesto: 5 tuntia 57 minuuttia
Lukijat: Riitta Havukainen ja Karoliina Kudjoi
1930-luvun Pohjanmaalle sijoittuva Lautapalttoo pääsi vähän yllättämään. Yleensä kyllä luen kirjan esittelytekstin, mutta tämän kohdalla jätin sen tekemättä koska "eikös tämä jokin dekkari ollut". Juuei ollut, vaan oli hieno kuvaus kahdesta eri lesbosuhteesta.
Elena on naimisissa Ilmarin kanssa. Lapsia ei ole siunaantunut, vaikka yritystä on ollut. Päivät kuluvat anoppia silmällä pitäessä ja ruumisarkkujen sisuksia ommellessa. Muutakin vaatepuuhaa löytyy aika ajoin, varsinkin kun pieneen pohjalaiskylään saapuu helsinkiläinen Lydia, joka Elenan itsensäkin yllätykseksi vie jalat hänet altaan.
Anoppi Manta seurailee sivusta Elenan ja Lydian suhteen kehkeytymistä ja vaipuu omiin muistoihinsa. Ei Elena ollut ainoa laatuaan ja kyllä samankaltainen toisen tunnisti.
Lautapalttoo kertoo hienosti ja herkästi monella tapaa kiellettyjen tunteiden ja suhteiden syntymistä. Naisten välisten rakkauden lisäksi törmäystä tapahtuu myös maalaiskylän ja pääkaupungin elojen välillä. Helsinkiin karanneen Elinan on välillä vaikea ymmärtää, miten ihmiset saavat aikansa pääkaupungissa kulumaan – paitsi juhlimalla.
Viihdyin kirjan parissa mainiosti. Tarina oli oikein sopivan mittainen; kertoi paljon ja silti kiireettömästi lyhyessä mitassa. Todellinen taidonnäyte. Loppu oli minun makuuni ehkä vähän äitelä. Nimestään huolimatta kuolema oli yllättävän vähän läsnä.
Lukijat olivat taitavia, mutta pakko sanoa, ettei Havukaiselta oikein luonnistunut Mantalle kuuluva pohjalaispuheen poljento. Jokin siinä tökki.
Lautapalttoon kaunis kansi on Elina Warstan käsialaa. Valitsen kirjoja harvoin kannen perusteella (ainakaan tietoisesti), mutta tähän valintaan kansi vaikutti.
Kokonaisuutena kaikin puolin hieno teos kuitenkin, ansaitusti oli Helsingin Sanomien esikoisromaaniehdokas. Lukisin Englundilta lisääkin mielelläni.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Lautapalttoon kohtaan 9. Kirjassa joku karkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti