Sivumäärä: 174
Tiia Mattilan esikoisteos Humalan soundtrack on nuorille suunnattu säeromaani 8.-luokkalaisesta Iirosta, joka koettaa selviytyä arjesta alkoholisoituneiden vanhempien kanssa.
Iiron elämä on muuttunut rajusti sen jälkeen kun isän firma meni nurin ja äiti joutui työttömäksi YT-neuvottelujen seurauksena. Mennyttä on kivat lapsuusvuodet futistreeneissä eikä Iiro muista, koska äiti olisi viimeksi laittanut ruokaa. Iiro lantraa shampoota (jos siihen on ollut rahaa) vedellä ja murehtii, miten saa luokkaretkikassaan rahaa. Sulan maan aikaan Iiro pärjäilee pulloja keräämällä, muutoin rahaa elämiseen järjestyy kirppisostoksista, joita Iiro tuunaa ja siistii parempaan kuntoon ja myy sitten voitolla.
Yhtenä päivänä luokkakaveri Niko vinkkaa Iirolle helpommankin keinon ansaita rahaa. Näpistämällä sitä sun tätä saa helpommin rahaa, kun ne myy eteenpäin. Iiroa ajatus tyrmistyttää. Hän on pääosin rehellinen ja kunniantuntoinen. Valheita on riittämiin niskassa, kun hän sinnikkäästi peittelee kotitilannettaan seurauksien pelossa. Mutta lopulta tilaisuus tekee varkaan...
Humalan soundtrack on tarinaltaan vahva. Pidin valtavasti siitä, ettei tätä oltu vedetty äärimmäisyyksiin. Sen enempiä juonipaljastuksia tekemättä voin kertoa, että Iirosta ei tule kovan luokan huumediileriä, joka alkoholisoituu itsekin, joutuu vankilaan taposta, tulee uskoon ja tekee menestyksekkään elämäkerran. Ei, ei, ei. Iiron tarina on pienimuotoisempi, mutta juuri siksi niin lähelle tuleva. Suomi on täynnä iiroja.
Toiseksi eniten pidin Iiron ja Topin ystävyyden kuvauksesta, johon liittyy läheisyyttäkin halausten muodossa. Poikien välistä, ei-romanttista ystävyyttä, jossa on fyysistä läheisyyttä, kuvataan aivan hirveän vähän. Homoromanssit ovat asia erikseen, tässä ei ole sellaisesta kyse.
Ihastuksen vaaleanpunainen häivähdys näkyy Humalan soundtrackissakin, mutta ei nouse keskeiseen rooliin.
Ainoa kritiikkini koskee romaanin muotoa. Säeromaanit ovat nyt nousussa. Ilmava teksti houkuttelee helppolukuisuudellaan ja lyhyydellään. Parhaimmillaan säkeissä on kuitenkin monitulkintaisuutta ja rytmiä, jotka antavat vaativammalle lukijalle enemmän.
Humalan soundtrack jäi vielä onnahtelemaan tämän kanssa. Paikoin tuntui siltä, että teksti on vain rivitetty säkeen näköisiksi, mutta varsinainen rytmi ja tietynlainen runollisuuden sävy (varsinainen runous on toki asia erikseen) puuttui. Toisaalta paikoin oli onnistumisiakin, mikä antaa luvan odottaa, että tästä alkaa lupaava kehityskulku.
Kaiken kaikkiaan Humalan soundtrack on onnistunut ja tervetullut esikoisteos säeromaanien kirjoon. Jälleen yksi nuortenkirja, joka tekisi hyvää monelle aikuisellekin.
Kommentit
Lähetä kommentti