Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 122
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakannessa on lueteltu vain tämän novellikokoelman novellit, jotka ovat:
Vuosi elämästä
Joulun alla
Irrallinen tapaus
Mäen tapaus
Tuttu kertomus
Asiantuntija
14 vuotta
Tämä kokoelma oli ensikosketukseni Antti Tuurin tuotantoon millään tasolla. Varsinaista kolahdusta ei tapahtunut, mutta jokin näissä silti viehätti. Novellit ovat kuin pieniä osasia laajemmasta kertomuksesta; ei selkeää alkua eikä selkeää loppua. Kerronta on hyvin pelkistettyä (ei kuitenkaan liioitellusti kuten Hyryllä) ja jättää paljon lukijan tulkinnan varaan.
Suosikikseni nousi '14 vuotta', jossa seurataan kolmessa jaksossa pojan varttumista mieheksi. Novellissa oli (piilo)hauskoja henkilöhahmoja, kuten eräskin kappalainen, josta ei oikein tiennyt onko hän lintu vai kala. Tässäkin novellissa Tuurin pelkistetty tyyli suorastaan viehätti ja kasvuun liittyvät asiat (opiskelu, naimisiin meneminen) tuotiin esiin ikään kuin ne olisivat aina olleet lukijan tiedossa.
Useissa novelleissa otettiin melko voimakkaasti kantaa uskontoon, lähinnä lahkolaisuuteen. Kritiikki on jopa pistävää ja erityisesti suomitaan kaksinaismoralismia; kun ei väkisin saada toista uskoon, niin uhkaillaan helvetin tulilla ja ties millä. Mihin jäikään lähimmäisenrakkaus?
Novellissa 'Vuosi elämästä' viitataan ihan todelliseen tapahtumaan Oulun naisprofeetasta.
Kaikkiaan Vuosi elämästä oli ihan viehättävää ns. insinööriproosaa. Luen varmasti jatkossakin mielelläni Antti Tuurin juttuja, vaikka mitään suurta fania minusta ei tullutkaan. Ainakaan tämän perusteella.
Sivumäärä: 122
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakannessa on lueteltu vain tämän novellikokoelman novellit, jotka ovat:
Vuosi elämästä
Joulun alla
Irrallinen tapaus
Mäen tapaus
Tuttu kertomus
Asiantuntija
14 vuotta
Tämä kokoelma oli ensikosketukseni Antti Tuurin tuotantoon millään tasolla. Varsinaista kolahdusta ei tapahtunut, mutta jokin näissä silti viehätti. Novellit ovat kuin pieniä osasia laajemmasta kertomuksesta; ei selkeää alkua eikä selkeää loppua. Kerronta on hyvin pelkistettyä (ei kuitenkaan liioitellusti kuten Hyryllä) ja jättää paljon lukijan tulkinnan varaan.
Suosikikseni nousi '14 vuotta', jossa seurataan kolmessa jaksossa pojan varttumista mieheksi. Novellissa oli (piilo)hauskoja henkilöhahmoja, kuten eräskin kappalainen, josta ei oikein tiennyt onko hän lintu vai kala. Tässäkin novellissa Tuurin pelkistetty tyyli suorastaan viehätti ja kasvuun liittyvät asiat (opiskelu, naimisiin meneminen) tuotiin esiin ikään kuin ne olisivat aina olleet lukijan tiedossa.
Useissa novelleissa otettiin melko voimakkaasti kantaa uskontoon, lähinnä lahkolaisuuteen. Kritiikki on jopa pistävää ja erityisesti suomitaan kaksinaismoralismia; kun ei väkisin saada toista uskoon, niin uhkaillaan helvetin tulilla ja ties millä. Mihin jäikään lähimmäisenrakkaus?
Novellissa 'Vuosi elämästä' viitataan ihan todelliseen tapahtumaan Oulun naisprofeetasta.
Kaikkiaan Vuosi elämästä oli ihan viehättävää ns. insinööriproosaa. Luen varmasti jatkossakin mielelläni Antti Tuurin juttuja, vaikka mitään suurta fania minusta ei tullutkaan. Ainakaan tämän perusteella.
Kommentit
Lähetä kommentti