Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 509
Syksyn 2024 kotimainen romantasiatapaus oli S. K. Rostedtin esikoisromaani Kahden veren tytär, joka aloittaa puoliverisestä Moornasta kertovan trilogian.
Moorna elää Kuninkaankaupungissa prostituoituna. Hän on kaikkein vakituisimmin itse prinssi Falcon seuralainen, mutta kiinnostuneita on muitakin. Eräänä päivänä kaupunkiin saapuu myös röyhkeä haltiamies Caidas, joka tekee Moornalle kerrassaan törkeän tempun – ja vain yhden hiton mansikkatortun tähden! Erinnäisten tapahtumien seurauksena Moorna joutuu eroon hyvästä ystävästään Malkrasta ja päätyy Caidaksen matkaan. Samaan aikaan koko Remenaa uhkaavat Tuonen synkät demonit...
Rostedtia on verrattu kirjailija Sarah J. Maasiin ja hän itsekin kertoo fanittavansa Maasia suuresti. Tämä näkyy myös Kahden veren tyttäressä – hyvässä ja pahassa. Olen Maasilta lukenut taannoin Okaruusujen valtakunnan ja Rostedtin luomassa maailmassa ja henkilöissä oli hyvin, hyvin paljon samaa. Mutta jos minun pitäisi valita luenko Maasia vai Rostedtia, niin vastaus on nopea ja helppo: Rostedtia. (Joskin myönnän, että Rhysand jäi kaivelemaan...)
Maasin kohdalla tuskastuin niin kovasti siihen överiyteen, mutta Rostedt on paljon hillitympi, ehkä sitten näin suomalaiseen makuun sopivampi. Kyllä, Caidas on aivan törkeän komea, haltiat ylipäätään ovat. Moorna on puoliverisyydestään huolimatta hirmuisen haluttu ja himottu, ja Malkra se vasta nätti poika onkin, mutta siitä huolimatta Rostedt ei hiero sitä kaikkea lukijan naamalle jatkuvasti. Kuvailu on runsasta ja monipuolista, mutta ei tukahduttavaa.
Moorna oli henkilönä myös hirmuisen sympaattinen. Vähän yllättäenkin välillä on vaikea pitää sarjojen päähenkilöistä, mutta Moornan kohdalla se ei tuottanut vaikeuksia. Hän ei ole äkisti (edes lopussa) badass-bosslady-supergirl, vaan varsin tavallisen oloinen, eläinrakas tyttö, joka nyt vain joutuu syntyperänsä tähden ikävään hommaan.
Niin... Tässä tulee se ensimmäinen mutta, mikä ei varsinaisesti ole kirjan syy. Jotenkin odotin, että kyseessä olisi aikuisille suunnattu romaani aikuisella päähenkilöllä. Mjuuh... Moorna on suunnilleen parikymppinen, mutta kyllä mulla oli koko ajan lukiessa tunne, että luen YA-romaania, paikoin ehkä jopa nuortenromaania. Moornaan viitataankin nimenomaan tyttönä, ei (edes nuorena) naisena. Moorna on prostituoitu ja silti yhtäkään asiakaskohtaamista ei näytetä, vaan selitetään jälkikäteen ympäripyöreästi. Tästä jäi vähän sievistelevä maku – ja taas myöhemmin esitetty raiskauksen yritys jätti lähinnä tympääntyneen fiiliksen. Se oli aivan turha, ummehtuneen hajuinen kohtaus.
Caidas puolestaan oli ihan hauska hahmo, mutta sori Caitsu, et ole minun tyyppiäni. Mansikkatorttu-vitsi oli tavallaan hauska, mutta tunnustan, että hellittelynimenä torttuseni ei oikein uponnut – mieleen kun tulee tortusta lähinnä sellainen ruskea, haiseva läjä. Kielellä rakennetaan maailmaa ja välillä koin siinä kohdin vähän huojuntaa. Remenassa ei tunneta sähköä, mutta silti tunnelma joskus sähköistyi. Myös yökerho vähän rikkoi immersiota. Sysihunaja puolestaan oli nerokasta, samoin musta tuli oli oikein kiehtova.
Sivuhenkilöistä keskeisimpiä olivat Malkra ja Caidaksen sisar Aiya. Aiyasta pidin välittömästi. Bosslady-vibat eivät ollenkaan haitanneet, Aiyassa oli persoonaa. Hän toi mieleen hyvin vahvasti Baldur's Gate 3:sta tutun Karlachin. Malkra jäi etäisemmäksi enkä ihan saanut kiinni siitä, miksi Moorna niin vimmatusti halusi Malkran perään – tai miten hän kuvittelee auttavansa ystäväänsä.
Kahden veren tytär on kelpo fantasiaa, joka ehkä olisi hyötynyt kypsyttelystä (ja oikoluvusta, mutta tämä korjattiin seuraavaan painokseen). Kovin omaperäinen tarina ei ole, mutta eipä ole aina tarviskaan. Arvasin paljon juttuja etukäteen, silti lukeminen ei siitä kärsinyt. Arvauksia piisaa jatkoonkin ja ainakin yhden jutun kohdalla toivon olevani hyvin hyvin väärässä – Saara, älä tee kuten Charlaine Harris ja valitse sitä kilttiä naapurin poikaa.
Odotan mielenkiinnolla jatkoa. (Pitäisiköhän silti sitä odottelessa edes vähän vilkaista mitä sille Rhysandille oikein käy...)
Kommentit
Lähetä kommentti