Die Leiden des jungen Werthers
Suomennos: Markku Mannila
Käännösvuosi: 1992
Kustantamo: Otava
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Tässä kirjassa ei juuri takakansitekstiä ole, ja sekin vähä on jälleen osaksi kirjaston kooditarran alla.
Tarina kertoo nuoresta Wertheristä, joka rakastuu kauniiseen Lotteen. Mutta ah ja voih, Lotte onkin kihloissa Albertin kanssa eikä vastaa Wertherin tunteisiin siten kuten Werther toivoisi. Tarina muodostuu Wertherin kirjeistä serkulleen (ja yksi Lotelle) ja etenee tunteella ja paatoksella kohti traagista loppua.
Tämä ei ollut niin kamala kuin etukäteen ajattelinkin, vaikka ajoittain tuo tunteellisuus 'ah' ja 'voih' huokaisuineen huvittikin. Mielenkiintoa piti yllä ajoittaiset moraaliset dilemmat, joista pulmallisin oli pohdinta itsemurhasta ja sen oikeutuksesta. Werther kiistelee asiasta Albertin kanssa ja pitää itsemurhaa ihmisen oikeutena:
Henkilöhahmona Werther oli rasittava vaikkakin uskottava. Hän oli juuri sitä, mitä vastavalmistuneen ja itseään täynnä olevan nuoren miehen voisi kuvitella olevan. Hän piti itseään fiksuna ja filmaattisena, muut olivat typeriä, syntisiä ja rasittavia.
Luonnollisesti Lotte esitettiin täydellisenä. Hän oli uskomattoman kaunis, lempeä, viisas, hauska, taitava, herkkä, jalo ja uhrautuva... Kerrassaan täydellinen tuon ajan hengen nuori nainen.
Nuoren Wertherin kärsimykset oli onneksi varsin lyhyt teos ja siten melko nopeasti luettava. Sen klassikko asema on helppo ymmärtää; traaginen rakkaustarina on aina ajaton, lisäksi nuo mainitsemani pohdinnat ja dilemmat mietityttävät ihmisiä vieläkin. Mitään suurta suosikkia tästä ei kuitenkaan tullut.
Suomennos: Markku Mannila
Käännösvuosi: 1992
Kustantamo: Otava
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Tässä kirjassa ei juuri takakansitekstiä ole, ja sekin vähä on jälleen osaksi kirjaston kooditarran alla.
Tarina kertoo nuoresta Wertheristä, joka rakastuu kauniiseen Lotteen. Mutta ah ja voih, Lotte onkin kihloissa Albertin kanssa eikä vastaa Wertherin tunteisiin siten kuten Werther toivoisi. Tarina muodostuu Wertherin kirjeistä serkulleen (ja yksi Lotelle) ja etenee tunteella ja paatoksella kohti traagista loppua.
Tämä ei ollut niin kamala kuin etukäteen ajattelinkin, vaikka ajoittain tuo tunteellisuus 'ah' ja 'voih' huokaisuineen huvittikin. Mielenkiintoa piti yllä ajoittaiset moraaliset dilemmat, joista pulmallisin oli pohdinta itsemurhasta ja sen oikeutuksesta. Werther kiistelee asiasta Albertin kanssa ja pitää itsemurhaa ihmisen oikeutena:
-Ihmisluonnolla on rajansa, minä jatkoin; se voi tuntea iloa, tuskaa ja kärsimystä vain tiettyyn rajaan asti, ja se sortuu, kun raja ylitetään. Tässä ei siis ole kysymys siitä, onko joku heikko vai vahva, vaan siitä, kestääkö hän kärsimyksiä omaan mittaansa asti - olivat ne sitten luonteeltaan henkisiä tai ruumiillisia.
Henkilöhahmona Werther oli rasittava vaikkakin uskottava. Hän oli juuri sitä, mitä vastavalmistuneen ja itseään täynnä olevan nuoren miehen voisi kuvitella olevan. Hän piti itseään fiksuna ja filmaattisena, muut olivat typeriä, syntisiä ja rasittavia.
Luonnollisesti Lotte esitettiin täydellisenä. Hän oli uskomattoman kaunis, lempeä, viisas, hauska, taitava, herkkä, jalo ja uhrautuva... Kerrassaan täydellinen tuon ajan hengen nuori nainen.
Nuoren Wertherin kärsimykset oli onneksi varsin lyhyt teos ja siten melko nopeasti luettava. Sen klassikko asema on helppo ymmärtää; traaginen rakkaustarina on aina ajaton, lisäksi nuo mainitsemani pohdinnat ja dilemmat mietityttävät ihmisiä vieläkin. Mitään suurta suosikkia tästä ei kuitenkaan tullut.
Kommentit
Lähetä kommentti