Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 170
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Jouko Turkan, suomalaisen teatterin voimahahmon ja vaikuttajan, kirja tarjoaa huiman lukuelämyksen. Aiheita on pidäkkeetön, sovinnaisen ajattelun kahleet säälittä katkova kokoelma mietteitä, teemoja, luonnoksia ihmisistä, elämästä ja maailmasta, taiteesta ja teatterista, luovuudesta. Ennalta arvaamattomat ovet avautuvat lukijan mielikuvitukselle ja ajattelulle.
"...Et mitään voi kuvata niinkuin on. Tee tarinoita. Etsi tapahtumien logiikka. Löydä lainalaisuudet. Johda niistä teoria. Katso pikkuisen lihavaa naista ja näet jo kohtalon. Tiedät mikä on tapahtumien vääjäämätön logiikka. Äkkäät jollakin tekohampaat ja hän on paljastunut. Mikä aihe on naisen musta silmä, siinä on kaikki: Freud ja Marx ja kaikki mitä he ovat matkaansaattaneet. Kynsitty miehen naama on sinfonisen tapahtumakulun seuraus... Tai kuinka traaginen aihe on tyhmä terve lapsi."
"Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin. Niitä ovat ennätykset ja järkytykset; tavallinen on epätodellista, ne ovat todellisia. Ei luonnetta enää ole samalla tavoin kuin vanhankansandraamoissa. Ei luonne johda tapahtumiin ja kohtaloihin, vaan pakkomielteet, päähänpinttymät, himot ja kauhut. Tyypit ja omaksutut kohtalot ovat muuta kuin luonne ja niitä ihmiset ovat. Omaksumansa tyypin puitteissa ihmisellä on sitten vielä luonne tai monta luonnetta. Pyrkimyksenä on kerätä samaan koneeseen vastakkaisia ominaisuuksia kuten hellä ja raju, elämyksellinen ja taloudellinen, nuorekas ja kokenut. Pitää syödä paljon mutta olla laiha."
Oma arvio:
Kun kirjoittaja on sellainen tyyppi kuin Jouko Turkka, on ihan turha odottaakaan mitään tavallista tarinaa, novellia, kolumnia, pakinaa tai yhtään mitään. En tiedä mitä oikein odotin - enkä tiedä mitä oikein sain.
Aiheita on jotenkin hajanainen, tajunnanvirtamainen. Se on lankakerä, johon tartutaan keskeltä, mennään solmuun eikä kuitenkaan päästä loppuun. Aiheita on leppoisaa mutta jokseenkin turhauttavaa lätinää siitä mitä Jouko Turkka olisi halunnut kirjoittaa ja on joskus ajatellut kirjoittavansa. Ihan kiva mutta entäs sitten?
Hauskoja olivat kuitenkin terävät huomiot, jotka olivat kirjoitettu jopa hiukan aforismimaiseen sävyyn. Kuten noissa takakannen näytekappaleissa; "Pitää syödä paljon mutta olla laiha". Ne onnistuivat pelastamaan Aiheita -kokoelman jollakin tavalla, mutta eivät täysin.
Ihmismieli on usein taipuvainen kategorioimaan ja lokeroimaan. Minuakin jäi suunnattomasti häiritsemään mitä nämä kokoelman löpinät mahtoivat olla. Novelleja? Ei... Pakinoita? Äh... Kolumneja? Öh...
Minulla ei ole aavistustakaan. Nämä taisivat olla vain... aiheita.
Sivumäärä: 170
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Jouko Turkan, suomalaisen teatterin voimahahmon ja vaikuttajan, kirja tarjoaa huiman lukuelämyksen. Aiheita on pidäkkeetön, sovinnaisen ajattelun kahleet säälittä katkova kokoelma mietteitä, teemoja, luonnoksia ihmisistä, elämästä ja maailmasta, taiteesta ja teatterista, luovuudesta. Ennalta arvaamattomat ovet avautuvat lukijan mielikuvitukselle ja ajattelulle.
"...Et mitään voi kuvata niinkuin on. Tee tarinoita. Etsi tapahtumien logiikka. Löydä lainalaisuudet. Johda niistä teoria. Katso pikkuisen lihavaa naista ja näet jo kohtalon. Tiedät mikä on tapahtumien vääjäämätön logiikka. Äkkäät jollakin tekohampaat ja hän on paljastunut. Mikä aihe on naisen musta silmä, siinä on kaikki: Freud ja Marx ja kaikki mitä he ovat matkaansaattaneet. Kynsitty miehen naama on sinfonisen tapahtumakulun seuraus... Tai kuinka traaginen aihe on tyhmä terve lapsi."
"Jonkin arvoista on vain se mikä on kohtuutonta, vain hulluus johtaa saavutuksiin. Niitä ovat ennätykset ja järkytykset; tavallinen on epätodellista, ne ovat todellisia. Ei luonnetta enää ole samalla tavoin kuin vanhankansandraamoissa. Ei luonne johda tapahtumiin ja kohtaloihin, vaan pakkomielteet, päähänpinttymät, himot ja kauhut. Tyypit ja omaksutut kohtalot ovat muuta kuin luonne ja niitä ihmiset ovat. Omaksumansa tyypin puitteissa ihmisellä on sitten vielä luonne tai monta luonnetta. Pyrkimyksenä on kerätä samaan koneeseen vastakkaisia ominaisuuksia kuten hellä ja raju, elämyksellinen ja taloudellinen, nuorekas ja kokenut. Pitää syödä paljon mutta olla laiha."
Oma arvio:
Kun kirjoittaja on sellainen tyyppi kuin Jouko Turkka, on ihan turha odottaakaan mitään tavallista tarinaa, novellia, kolumnia, pakinaa tai yhtään mitään. En tiedä mitä oikein odotin - enkä tiedä mitä oikein sain.
Aiheita on jotenkin hajanainen, tajunnanvirtamainen. Se on lankakerä, johon tartutaan keskeltä, mennään solmuun eikä kuitenkaan päästä loppuun. Aiheita on leppoisaa mutta jokseenkin turhauttavaa lätinää siitä mitä Jouko Turkka olisi halunnut kirjoittaa ja on joskus ajatellut kirjoittavansa. Ihan kiva mutta entäs sitten?
Hauskoja olivat kuitenkin terävät huomiot, jotka olivat kirjoitettu jopa hiukan aforismimaiseen sävyyn. Kuten noissa takakannen näytekappaleissa; "Pitää syödä paljon mutta olla laiha". Ne onnistuivat pelastamaan Aiheita -kokoelman jollakin tavalla, mutta eivät täysin.
Ihmismieli on usein taipuvainen kategorioimaan ja lokeroimaan. Minuakin jäi suunnattomasti häiritsemään mitä nämä kokoelman löpinät mahtoivat olla. Novelleja? Ei... Pakinoita? Äh... Kolumneja? Öh...
Minulla ei ole aavistustakaan. Nämä taisivat olla vain... aiheita.
Kommentit
Lähetä kommentti