Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 124
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Vielä on suomalainen kirjallisuus voimissaan! Vielä iskee suora sana asiat halki niin että rapa roiskuu! - Lasse Koskela, Me Naiset
Seppälä on kirjoittanut erilaisen fragmenttisarjan, siivotonta ja vatsaa vääntävää pilkantekoa, josta puuttuu ylennetyn huumorin pöytätavat ja sivistynyt vivahde - Seppälän pidot. - Putte Wilhelmsson, Uusi Suomi
On ennenkuulumatonta, että suomalainen novellisisti kirjoittaa tällaisen eritteiden, naisten alapäävitsien ja runkkujuttujen kokoelman. Vielä järkyttävämpää on se, että hän sirottelee sinne tänne vakavia huomioita suomalaisen yhteiskunnan ja sen miesmaailman ankeudesta, mielen vankeudesta. Tällä tavoin Seppälä asettaa koko proosaperinteen ja henkisen maiseman aika tavalla kyseenalaiseksi. - Suvi Ahola, Yön ja päivän kartta. Novelleja ja tulkintoja, WSOY 1993.
Hän sanoo sen, mitä kaikki ajattelevat, mutta kukaan ei ilkeä sanoa. Keisarilla ei ole uusia vaatteita, ei edelleenkään. - Jarmo Papinniemi, Etelä-Saimaa
Tulee kiusallinen tunne: tämän me olemme ansainneet. - Jorma Hautala, Salon Seudun Sanomat
Ihmisenä olemisesta tulee Seppälän proosassa sikojen juhlaa. - Arto Virtanen, KalevaSuper Market rienaa, ruhjoo ja ilottelee. Seppälä kohtelee kokoelman lähes uskomattomien tekstien lukijaa aivan kuin itse haluaa. Kuolema on sitten kokoelman loppuakordi. Siinä Seppälä ei enää piruile edes lukijalle. - Kirsti Mäkinen, Yön ja päivän kartta. Novelleja ja tulkintoja, WSOY 1993.
Seppälän kirja on miehisten ihanteiden, kasvatusmallien ja näkökulmien karkeaa, traagista ironiaa. - Seija Lappalainen, Lapin Kansa
Tärkein Super Marketissa surumielisenä erottuva kärsimyksen ääni. - Kari Mäkinen, Kotimaa
Huomattava on myös se, että jotkut Super Marketin kertomuksista olivat sukupuolisesti äärimmäisen kiihottavia, niin brutaaleja kuin ne olivatkin. - Merja Virolainen, Ylioppilaslehti
Tämä rosoinen kirja vahvistaa luottamustani kirjallisuuteen. - Jari Paavonheimo, Kirjastolehti
Se on kuin kirjailija: kylmä, ylivoimainen ja julkean julma. - Suvi Ahola, Helsingin SanomatSuper Markettia ei voi kirjoittaa enää uudestaan. - Matti Peltonen, Turun Sanomat
Oma arvio:
Käsitellessäni Seppälän Suomen historiaa, tuli kantani varmasti selväksi. Super Market ei muuttanut sitä (kuten eräs opiskelutoverini synkeänä ennusti). Tämä on sisällöltään täynnä samanlaisia novelleja kuin myöhemmin ilmestynyt Suomen historia. Erona on vain se, että tämä ei ruoski julkisia henkilöitä.
Super Market sisältää siis kymmenen osaa:
Sininen kotka
Armeija
Hanhenmuna
Vessanpönttö
Super Market
Räkätappi
Sota
Vankila
Kaukopartiossa
Kuolema
Osien alla on siis enemmän ja vähemmän lyhyitä, tarinoitsevia ja hiukan pakinanomaisia tekstejä.
Välillä epäilyttää oma suhtautumiseni. Enkö tajua tätä hienoutta? Olenko tiukkapipo? Johtuuko reaktioni siitä että olen nainen? Miksi minä en näe tässä hienoa rosoisuutta, vakavia huomioita suomalaisen yhteiskunnan ankeudesta, ilottelua tai kiihottumista?
Minusta tämä kokoelma vaikutti lähinnä hippasen humalaisen, nokkelana sananiekkana itseään pitävän teinipojan kirjoittelulta, jolle hän on sitten kavereidensa kanssa hihitellyt.
Osassa 'Vessanpönttö' oli novelli nimeltä 'Piippu', jossa "nokkelasti" verrattiin piipua ja miehen sukupuolielintä toisiinsa. Hassunhauskaa kerrassaan. Novelli 'Vessanpönttö' jatkaa samaa mukanokkelaa linjaa, jossa lyhyesti pakinoidaan vessanpöntön elämästä ja ihmisen suhteesta siihen:
Erona Suomen historiaan oli se, että tästä löysin pari novellia, jotka ihan pikkuisella muuttelulla olisivat voineet olla hyviä. 'Sininen kotka' ja 'Pianonkantaja-tykkimies'. Molemmissa loppuratkaisu hajoitti koko novellin tunnelman, joka siihen saakka oli ollut varsin hyvä. Ärsyttävää.
Kaiken kaikkiaan minusta ei siis tullut Juha Seppälä -fania vieläkään. Missä sitten vika liekään...
Sivumäärä: 124
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Vielä on suomalainen kirjallisuus voimissaan! Vielä iskee suora sana asiat halki niin että rapa roiskuu! - Lasse Koskela, Me Naiset
Seppälä on kirjoittanut erilaisen fragmenttisarjan, siivotonta ja vatsaa vääntävää pilkantekoa, josta puuttuu ylennetyn huumorin pöytätavat ja sivistynyt vivahde - Seppälän pidot. - Putte Wilhelmsson, Uusi Suomi
On ennenkuulumatonta, että suomalainen novellisisti kirjoittaa tällaisen eritteiden, naisten alapäävitsien ja runkkujuttujen kokoelman. Vielä järkyttävämpää on se, että hän sirottelee sinne tänne vakavia huomioita suomalaisen yhteiskunnan ja sen miesmaailman ankeudesta, mielen vankeudesta. Tällä tavoin Seppälä asettaa koko proosaperinteen ja henkisen maiseman aika tavalla kyseenalaiseksi. - Suvi Ahola, Yön ja päivän kartta. Novelleja ja tulkintoja, WSOY 1993.
Hän sanoo sen, mitä kaikki ajattelevat, mutta kukaan ei ilkeä sanoa. Keisarilla ei ole uusia vaatteita, ei edelleenkään. - Jarmo Papinniemi, Etelä-Saimaa
Tulee kiusallinen tunne: tämän me olemme ansainneet. - Jorma Hautala, Salon Seudun Sanomat
Ihmisenä olemisesta tulee Seppälän proosassa sikojen juhlaa. - Arto Virtanen, KalevaSuper Market rienaa, ruhjoo ja ilottelee. Seppälä kohtelee kokoelman lähes uskomattomien tekstien lukijaa aivan kuin itse haluaa. Kuolema on sitten kokoelman loppuakordi. Siinä Seppälä ei enää piruile edes lukijalle. - Kirsti Mäkinen, Yön ja päivän kartta. Novelleja ja tulkintoja, WSOY 1993.
Seppälän kirja on miehisten ihanteiden, kasvatusmallien ja näkökulmien karkeaa, traagista ironiaa. - Seija Lappalainen, Lapin Kansa
Tärkein Super Marketissa surumielisenä erottuva kärsimyksen ääni. - Kari Mäkinen, Kotimaa
Huomattava on myös se, että jotkut Super Marketin kertomuksista olivat sukupuolisesti äärimmäisen kiihottavia, niin brutaaleja kuin ne olivatkin. - Merja Virolainen, Ylioppilaslehti
Tämä rosoinen kirja vahvistaa luottamustani kirjallisuuteen. - Jari Paavonheimo, Kirjastolehti
Se on kuin kirjailija: kylmä, ylivoimainen ja julkean julma. - Suvi Ahola, Helsingin SanomatSuper Markettia ei voi kirjoittaa enää uudestaan. - Matti Peltonen, Turun Sanomat
Oma arvio:
Käsitellessäni Seppälän Suomen historiaa, tuli kantani varmasti selväksi. Super Market ei muuttanut sitä (kuten eräs opiskelutoverini synkeänä ennusti). Tämä on sisällöltään täynnä samanlaisia novelleja kuin myöhemmin ilmestynyt Suomen historia. Erona on vain se, että tämä ei ruoski julkisia henkilöitä.
Super Market sisältää siis kymmenen osaa:
Sininen kotka
Armeija
Hanhenmuna
Vessanpönttö
Super Market
Räkätappi
Sota
Vankila
Kaukopartiossa
Kuolema
Osien alla on siis enemmän ja vähemmän lyhyitä, tarinoitsevia ja hiukan pakinanomaisia tekstejä.
Välillä epäilyttää oma suhtautumiseni. Enkö tajua tätä hienoutta? Olenko tiukkapipo? Johtuuko reaktioni siitä että olen nainen? Miksi minä en näe tässä hienoa rosoisuutta, vakavia huomioita suomalaisen yhteiskunnan ankeudesta, ilottelua tai kiihottumista?
Minusta tämä kokoelma vaikutti lähinnä hippasen humalaisen, nokkelana sananiekkana itseään pitävän teinipojan kirjoittelulta, jolle hän on sitten kavereidensa kanssa hihitellyt.
Osassa 'Vessanpönttö' oli novelli nimeltä 'Piippu', jossa "nokkelasti" verrattiin piipua ja miehen sukupuolielintä toisiinsa. Hassunhauskaa kerrassaan. Novelli 'Vessanpönttö' jatkaa samaa mukanokkelaa linjaa, jossa lyhyesti pakinoidaan vessanpöntön elämästä ja ihmisen suhteesta siihen:
Nähdessään pytyn, jossa on kansi kiinni ja kannen koristeena samaa akryylia oleva karvalankamatto, mies tietää että talossa on vittu kortilla ja että se ei aukea pelaamallakaan.
Erona Suomen historiaan oli se, että tästä löysin pari novellia, jotka ihan pikkuisella muuttelulla olisivat voineet olla hyviä. 'Sininen kotka' ja 'Pianonkantaja-tykkimies'. Molemmissa loppuratkaisu hajoitti koko novellin tunnelman, joka siihen saakka oli ollut varsin hyvä. Ärsyttävää.
Kaiken kaikkiaan minusta ei siis tullut Juha Seppälä -fania vieläkään. Missä sitten vika liekään...
Kommentit
Lähetä kommentti