Kustantamo: SKS
Sivumäärä: 193
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Takakansi:
Maria Jotunin (1880-1943) novellikokoelmat Suhteita ja Rakkautta toivat ilmestyessään 1905 ja 1907 aivan uuden äänen suomalaiseen kirjallisuuteen. Ne poikkesivat vuosisadanalun uusromanttisesta valtavirrasta. Niiden tekstit olivat keskitettyjä, paisuttelemattomia, arkailemattomia, ne eivät maalaile eivätkä selittele. Novelli saattaa muodoltaan olla kirje tai rakentua pelkän vuoropuhelun tai puhelinkeskustelun toisen osapuolen repliikkien varaan.
Monien novellien aiheena on naisen ja miehen suhde, eikä Jotunin piirtämä kuva ole kaunisteltu. Aikakauden uudet ja uudistukselliset ajatukset eivät ole irrallista aatteilua vaan novellien ilmentämän ihmiskuvan ja maailmankäsityksen vahvaa sideainetta ellei ydintä.
Kaikkineen tuntuu Jotunin kerronta hämmentävän modernilta - Liisi Huhtala toteaa esipuheessaan, että "vasta nykylukija osaa täysin arvostaa kerrontaa, joka pakenee perinnäisiä turvarakenteita: todellisuudesta kopioituja henkilötyyppejä, eheitä ihmiskuvia, ennakoitavia tapahtumia".
Oma arvio:
En ole varsinaisesti ollut koskaan Jotunin suuri ystävä. Aikanaan Kun on tunteet... -novellikokoelman luettuani olo oli varsin hämmentynyt ja se sama tunne jatkui näiden kahden ensimmäisen novellikokoelman kanssa. Ehkä syynä on jälleen hitunen karsauteni moderniin kerrontatyyliin. Makuasia, mutta olen vain enemmän klassisemman tyylin ystävä.
Siitä huolimatta Jotunin novellien syyvyyttä ja tiiviyttä voi kuitenkin vain ihailla. Liisi Huhtala kertoo esipuheessaan Jotunin näpäyttäneen aikalaisiaan sanomalla että "Vähemmälläkin ymmärtää". Ymmärtää... Jos ymmärtää. Tunnustan, että tämän suhteen jotkut novelleista olivat varsin työläitä. Dialogia oli hankala seurata kun ei aina tiennyt kuka sanoi ja kenelle sanoi. Kerronta oli usein myös hajanaisia ajatelmia (Santeri Kinnusta mukaillen; hajatelmia), joita oli vaikea koota selkeäksi ja johdonmukaiseksi. Ehkä se lienee kuitenkin vain enemmän oma ongelmani.
Suhteita on siis Jotunin esikoiskokoelma, jonka alaotsikkonakin on "Harjoitelmia". Aiheskaala on hitusen laajempi verrattuna Rakkautta -kokoelmaan, sillä Suhteita pitää sisällään myös uskonnollista pohdintaa (miehen ja naisen välisten suhteiden lisäksi). Selkeitä vastauksiahan - tai opetuksia - Jotuni ei anna, vaan asia jää lukijan pohdittavaksi. Muutama novelli oli myös todella lyhyt verrattuna Rakkautta -kokoelman varsin tasapituisiin novelleihin.
Rakkautta -kokoelman nimi paljastuu varsin ironiseksi kun novellit on lukenut. Rakkautta ei ole, se on myytävissä, se on vain (herraskansan) kuvitelmaa... Jostakin syystä sävy ei kuitenkaan ole katkera, vain ironinen ja kyyninen. Sekä hyvin feministinen, mikä lienee Minna Canthin peruja.
Rakkautta -novellikokoelmassa naiset ovat usein jollakin tapaa alisteisessa asemassa mieheen nähden, mutta naisten sisällä kapinoi ja kipinöi. Miehet ovat kylmiä, tunteettomia, tyhmiä ja suoranaisia taakkoja naiselle.
Kaiken kaikkiaan näitä novelleja oli mukava lukea, vaikka ihan täysin en päässytkään kaikkien kanssa sinuiksi. Jotunin modernistisuus on sekä tekstuaalista että temaattista. Ensinmainitusta en niin välitä, mutta Jotunin tematiikka kyllä viehättää. Ehkä joskus pääsen modernistisen tekstinkin kanssa sinuiksi.
Sivumäärä: 193
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Takakansi:
Maria Jotunin (1880-1943) novellikokoelmat Suhteita ja Rakkautta toivat ilmestyessään 1905 ja 1907 aivan uuden äänen suomalaiseen kirjallisuuteen. Ne poikkesivat vuosisadanalun uusromanttisesta valtavirrasta. Niiden tekstit olivat keskitettyjä, paisuttelemattomia, arkailemattomia, ne eivät maalaile eivätkä selittele. Novelli saattaa muodoltaan olla kirje tai rakentua pelkän vuoropuhelun tai puhelinkeskustelun toisen osapuolen repliikkien varaan.
Monien novellien aiheena on naisen ja miehen suhde, eikä Jotunin piirtämä kuva ole kaunisteltu. Aikakauden uudet ja uudistukselliset ajatukset eivät ole irrallista aatteilua vaan novellien ilmentämän ihmiskuvan ja maailmankäsityksen vahvaa sideainetta ellei ydintä.
Kaikkineen tuntuu Jotunin kerronta hämmentävän modernilta - Liisi Huhtala toteaa esipuheessaan, että "vasta nykylukija osaa täysin arvostaa kerrontaa, joka pakenee perinnäisiä turvarakenteita: todellisuudesta kopioituja henkilötyyppejä, eheitä ihmiskuvia, ennakoitavia tapahtumia".
Oma arvio:
En ole varsinaisesti ollut koskaan Jotunin suuri ystävä. Aikanaan Kun on tunteet... -novellikokoelman luettuani olo oli varsin hämmentynyt ja se sama tunne jatkui näiden kahden ensimmäisen novellikokoelman kanssa. Ehkä syynä on jälleen hitunen karsauteni moderniin kerrontatyyliin. Makuasia, mutta olen vain enemmän klassisemman tyylin ystävä.
Siitä huolimatta Jotunin novellien syyvyyttä ja tiiviyttä voi kuitenkin vain ihailla. Liisi Huhtala kertoo esipuheessaan Jotunin näpäyttäneen aikalaisiaan sanomalla että "Vähemmälläkin ymmärtää". Ymmärtää... Jos ymmärtää. Tunnustan, että tämän suhteen jotkut novelleista olivat varsin työläitä. Dialogia oli hankala seurata kun ei aina tiennyt kuka sanoi ja kenelle sanoi. Kerronta oli usein myös hajanaisia ajatelmia (Santeri Kinnusta mukaillen; hajatelmia), joita oli vaikea koota selkeäksi ja johdonmukaiseksi. Ehkä se lienee kuitenkin vain enemmän oma ongelmani.
Suhteita on siis Jotunin esikoiskokoelma, jonka alaotsikkonakin on "Harjoitelmia". Aiheskaala on hitusen laajempi verrattuna Rakkautta -kokoelmaan, sillä Suhteita pitää sisällään myös uskonnollista pohdintaa (miehen ja naisen välisten suhteiden lisäksi). Selkeitä vastauksiahan - tai opetuksia - Jotuni ei anna, vaan asia jää lukijan pohdittavaksi. Muutama novelli oli myös todella lyhyt verrattuna Rakkautta -kokoelman varsin tasapituisiin novelleihin.
Rakkautta -kokoelman nimi paljastuu varsin ironiseksi kun novellit on lukenut. Rakkautta ei ole, se on myytävissä, se on vain (herraskansan) kuvitelmaa... Jostakin syystä sävy ei kuitenkaan ole katkera, vain ironinen ja kyyninen. Sekä hyvin feministinen, mikä lienee Minna Canthin peruja.
Rakkautta -novellikokoelmassa naiset ovat usein jollakin tapaa alisteisessa asemassa mieheen nähden, mutta naisten sisällä kapinoi ja kipinöi. Miehet ovat kylmiä, tunteettomia, tyhmiä ja suoranaisia taakkoja naiselle.
Kaiken kaikkiaan näitä novelleja oli mukava lukea, vaikka ihan täysin en päässytkään kaikkien kanssa sinuiksi. Jotunin modernistisuus on sekä tekstuaalista että temaattista. Ensinmainitusta en niin välitä, mutta Jotunin tematiikka kyllä viehättää. Ehkä joskus pääsen modernistisen tekstinkin kanssa sinuiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti