Gaspard, Melchior et Balthazar
Suomennos: Annikki Suni
Käännösvuosi: 1982
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 253
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Kolmen kuninkaan kumarrus on uuden eurooppalaisen kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia, raju, kaunis, lumoavan rikas ja syvä romaani, jonka pohjana on Matteuksen evankeliumin kertomus kolmesta itämaan tietäjästä.
Keitä olivat nämä itämaiset kuninkaat? Mistä he tulivat ja miksi he olivat itse asiassa lähteneet omilta mailtaan? Mitä he kokivat Jerusalemissa Herodeksen luona? Mitä Betlehemissä? Ja miten nämä kokemukset vaikuttivat heidän elämäänsä? - Mutta Tournier'n mukaan kuninkaita olikin neljä. Mitä tapahtui tälle neljännelle, joka myöhästyi?
Tässä romaanissaan Michel Tournier on sukeltanut länsimaisen hengenelämän alkulähteisiin ja tehnyt sen unohtumattomalla tavalla. Ei ihme että Tournier'sta on lyhyessä ajassa tullut Ranskan ja koko Euroopan arvostetumpia kirjailijoita.
Oma arvio:
Ihastuin romaanin heti ensimmäisten sivujen aikana. Kerrontatyyli lumosi täysin. Se oli hienostunutta, kunkin kertojan suuhun sopivaa, rikasta ja tarkkanäköistä. Jokaisen kuninkaan tarina oli erilainen, mutta niitä sitoi yhteen muutamat langat (kuninkuuden lisäksi). Tarinat olivat uskottavia ja jokainen hahmo kehittyi.
Kuningas Herodeksen tarina oli minusta mielenkiintoisin. Se sai pohtimaan vallan tuomaa takkaa ja sitä, kuinka pienistä asioista syntyy iso virta. Herodes sai itsensä kuulostamaan inhimilliseltä, vaikka hänet tunnetaan hirmuhallitsijana. Hän kertoi tekojensa syyt ja taustat, miksi hän päätyi tappamaan poikansa ja rakkaimman vaimonsa Mariamman.
Mielenkiintoinen, mutta ehkä liiallista jaloutta tihkuva tarina oli myös prinssi Taorin kertomus. Se symboloi myös Raamatun kertomusta Aatamin ja Eevan karkoittamisesta paratiisista. Se asettaa myös viehättävällä tavalla suolan ja sokerin vastakkain, ja pohtii niiden merkitystä elämälle.
Huumorikaan ei ollut vieras käsite Tournier'lle. Jeesuksen syntymä kerrotaan tallissa samaan aikaan olleen aasin näkökulmasta. Sävy on lämpimän humoristinen, ehkä hitusen sarkastinenkin. Aasi, joka hitusen kahdehtii yökaviossa käyvää naapuriaan ja ihailee Gabrielin tehokkuutta, ei voi olla muuta kuin valloittava persoona.
En ollut lukenut aiemmin Tournier'a, mutta tämän teoksen myötä kiinnostus kyllä heräsi muihinkin hänen kirjoihinsa. Suomennettu nimi, Kolmen kuninkaan kumarrus, on minusta hyvin onnistunut verrattuna alkuperäiseen, hiukan tylsähköön nimeen; Gaspard, Melchior et Balthazar.
Tätä teosta voin suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet saduista, myyteistä, uskonnoista ja hyvästä kerronnasta!
Suomennos: Annikki Suni
Käännösvuosi: 1982
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 253
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Takakansi:
Kolmen kuninkaan kumarrus on uuden eurooppalaisen kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia, raju, kaunis, lumoavan rikas ja syvä romaani, jonka pohjana on Matteuksen evankeliumin kertomus kolmesta itämaan tietäjästä.
Keitä olivat nämä itämaiset kuninkaat? Mistä he tulivat ja miksi he olivat itse asiassa lähteneet omilta mailtaan? Mitä he kokivat Jerusalemissa Herodeksen luona? Mitä Betlehemissä? Ja miten nämä kokemukset vaikuttivat heidän elämäänsä? - Mutta Tournier'n mukaan kuninkaita olikin neljä. Mitä tapahtui tälle neljännelle, joka myöhästyi?
Tässä romaanissaan Michel Tournier on sukeltanut länsimaisen hengenelämän alkulähteisiin ja tehnyt sen unohtumattomalla tavalla. Ei ihme että Tournier'sta on lyhyessä ajassa tullut Ranskan ja koko Euroopan arvostetumpia kirjailijoita.
Oma arvio:
Ihastuin romaanin heti ensimmäisten sivujen aikana. Kerrontatyyli lumosi täysin. Se oli hienostunutta, kunkin kertojan suuhun sopivaa, rikasta ja tarkkanäköistä. Jokaisen kuninkaan tarina oli erilainen, mutta niitä sitoi yhteen muutamat langat (kuninkuuden lisäksi). Tarinat olivat uskottavia ja jokainen hahmo kehittyi.
Kuningas Herodeksen tarina oli minusta mielenkiintoisin. Se sai pohtimaan vallan tuomaa takkaa ja sitä, kuinka pienistä asioista syntyy iso virta. Herodes sai itsensä kuulostamaan inhimilliseltä, vaikka hänet tunnetaan hirmuhallitsijana. Hän kertoi tekojensa syyt ja taustat, miksi hän päätyi tappamaan poikansa ja rakkaimman vaimonsa Mariamman.
Mielenkiintoinen, mutta ehkä liiallista jaloutta tihkuva tarina oli myös prinssi Taorin kertomus. Se symboloi myös Raamatun kertomusta Aatamin ja Eevan karkoittamisesta paratiisista. Se asettaa myös viehättävällä tavalla suolan ja sokerin vastakkain, ja pohtii niiden merkitystä elämälle.
Huumorikaan ei ollut vieras käsite Tournier'lle. Jeesuksen syntymä kerrotaan tallissa samaan aikaan olleen aasin näkökulmasta. Sävy on lämpimän humoristinen, ehkä hitusen sarkastinenkin. Aasi, joka hitusen kahdehtii yökaviossa käyvää naapuriaan ja ihailee Gabrielin tehokkuutta, ei voi olla muuta kuin valloittava persoona.
En ollut lukenut aiemmin Tournier'a, mutta tämän teoksen myötä kiinnostus kyllä heräsi muihinkin hänen kirjoihinsa. Suomennettu nimi, Kolmen kuninkaan kumarrus, on minusta hyvin onnistunut verrattuna alkuperäiseen, hiukan tylsähköön nimeen; Gaspard, Melchior et Balthazar.
Tätä teosta voin suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet saduista, myyteistä, uskonnoista ja hyvästä kerronnasta!
Kommentit
Lähetä kommentti