Nora Roberts: Morriganin risti (2006)


Morrigan's Cross
Suomennos: Anna Salo
Käännösvuosi: 2007
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 364
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos

Mahtava irlantilaisvelho Hoyt janoaa kostoa. Hurja vampyyrikuningatar Lilith on vietellyt hänen veljensä Cianin. Hoyt matkustaa 1100-luvulta omaan aikaamme, jossa hän kohtaa vampyyriksi muuttuneen Cianin, kipakan wicca-noita Glennan sekä vampyyrinmetsästäjä Blairin.
Nelikko joutuu yhdistämään voimansa, sillä Lilithin kokoama pimeyden armeija aikoo orjuuttaa koko ihmiskunnan. Glennan ja Hoytin välinen tunteiden roihu ei ole Cianin mieleen. Kun joukkoon liittyy arvoituksellinen kelttiläisprinsessa Moira serkkunsa Larkinin kanssa, nousevat ryhmän sisäiset jännitteet huippuunsa. Lilith näyttää voittaneen sodan ennen kuin yhtäkään taistelua on käyty...
Morriganin risti on Nora Robertsin uuden trilogian ensimmäinen osa. Irlantilaisista legendoista ammentavan romanttisen fantasiatrilogian seuraavat osat, Jumalten tanssi ja Hiljaisuuden laakso ilmestyvät suomeksi vuonna 2008.

Oma arvio:

Ihastuin tähän kirjakaupassa pelkän takakannen tekstin perusteella. Tarina, missä on taikuutta, vampyyreja, romantiikkaa ja taisteluja - voiko parempaa ollakaan? Tiesin Nora Robertsin ns. hömppäkirjailijaksi, mutta en ole aiemmin lukenut yhtäkään hänen kirjaansa. Odotukset eivät siis sinällään olleet korkealla. En odottanut mitään syvällistä, upeaa kerrontaa, vaan helppoa viihdettä.

Tämä oli kyllä todella helppoa, suorastaan heppoisan huteraa. Välillä en tiennyt, itkisinkö vai nauraisinko. Vähän sama juttu kuin aiemmin arvioimassani Stephenie Meyerin Houkutuksessa; tarinan idea hyvä, mutta toteutus onneton. Tämä ei kyllä ollut niin huono kuin Houkutus, mutta silti vähän pettymys.

Eniten minua häiritsi se, että henkilöt jäivät kovin etäisiksi. Tunteita ja ajatuksia kuvailtiin paljonkin, mutta silti en päässyt hahmojen kanssa sinuiksi. Syynä ei voi olla se, että tämä oli vasta ensimmäinen osa. Lyhyessä novellissakin henkilöön voidaan saada upeaa syvyyttä. Kun kirjan loppuvaiheissa eräs henkilö kuoli, ei asia hetkauttanut minua mitenkään.

Kliseiden määrän ei olisi pitänyt yllättää minua, mutta yllättipä silti. Glenna on punatukkainen (tietysti kipakka noita on punatukkainen, mitä te kuvittelitte?!), moderni newyorkilaisnoita, joka on häikäisevän kaunis vihreine silmineen. Hän lumoaa miehet alta aikayksikön niin kauneudellaan kuin älykkyydelläänkin, ja on tietenkin aina sanavalmis.

Manaaja Hoyt on tietysti pitkätukkainen ja jyhkeän karulla tavalla komea. Hän on hiukan juro, erakkomaisuuteen taipuva eikä kukaan nainen ole koskaan valloittanut hänen sydäntään. Hoytin vampyyriksi muuttunut kaksoisveli, Cian, on tietysti myös komea. Mutta hän on flirttaava, hänellä on ollut lukemattomia naisia, mutta ei ole koskaan ollut rakastunut. Cian kuuntelee Nine Inch Nailsia (voi hyvä elämä...) ja on erittäin rikas.
Moira ja Larkin jäävät vähemmälle huomiolle ylipäätään. Moira on ihan sievä, lukee paljon, mutta ei ole yhtä älykäs kuin Glenna (kukaan ylipäätään ei ole niin täydellinen kuin Glenna). Larkin on poikamaisen veikeä muodonmuuttaja, jolla on hyvä ruokahalu. Toisin kuin takakansi antaa ymmärtää, vampyyrinmetsästäjä Blair tulee kuvioihin vasta ihan loppuvaiheessa. Hänellä on tumma puolipitkä tukka, nahkatakki, oiva taistelija ja teräväkielinen viehättävä nainen.

Romantiikannälän tämä kirja tosiaan tyydyttää ja suorastaan ampuu siirappimaisuudellaan. Ehkä romantiikansietokykyni on tavallista alhaisempi, mutta minua ehdottomasti ällöttää, kun seksin aikana kynttilät syttyvät itsekseen palamaan ja naisen käsiltä putoilee valkoisia ja punaisia ruusunterälehtiä.

Tarina kulki reipasta vauhtia eteenpäin, jopa liiankin nopeasti. Monista tapahtumista olisi saatu enemmän irti, jos kiirettä ei olisi pidetty näin paljon. Kiire, kliseiden liiallinen määrä ja henkilöhahmojen pintapuolisuus ovat tämän kirjan suurimpia heikkouksia. Pohdin kyllä sitäkin, että luinko kirjan sittenkin asenteeni takaa? Olisinko suhtautunut tähän toisin, jos en olisi tiennyt mitä kirjallisuustyyppiä Nora Roberts edustaa?

Tarina jäi luonnollisesti kesken, kun tämä oli trilogian ensimmäinen osa. Myönnän, että minua kutkuttaa tietää kuinka jutussa käy. Ja olihan tämä ihan viihdyttävä. Ehkä en jaksa odottaa suomennoksia ensi vuoteen saakka, vaan lainaan englanninkieliset jatko-osat ystävältäni. Voin naamioida uteliaisuuteni kieliharjoitukseen.

Kommentit