Stephen King: Kolkuttajat (1987)

The Tommyknockers
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Käännösvuosi: 1990
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 735
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: oma ostos

Tarina lähtee liikkeelle siitä kun Roberta Anderson eli Bobbi, suosittu villinlännenromaanien kirjoittaja, menee etsimään polttopuuta metsästä talonsa takaa. Hän kompastuu maasta törröttävään metallinkappaleeseen, jonka runsaat kevätsateet ovat huuhtoneet esiin. Ensin hän luulee sitä tyhjäksi oluttölkiksi, mutta huomaa pian, että metallinkappale istuu tiukassa kuin emäkallio.Bobby alkaa kaivaa esinettä esiin - ensin epäröiden, sitten kuin riivattu. Päivien mittaan maasta paljastuu jotain valtavaa, kuin jättimäinen avaruusalus. Se on piillyt maan uumenissa jo vuosimiljoonia, mutta yhä se humisee, väreilee hiljaa kuin sykkisi elämää.
Aluksen tullessa näkyviin Havenin kaupungissa alkaa tapahtua. Sen asukkaat alkavat vuotaa verta, heiltä lähtee hampaat, he saavat yliluonnollisia kykyjä, muun muassa taidon rakentaa aivan uudenlaista tekniikkaa. Vähitellen heistä tulee avaruusolentojen kaltaisia tunteettomia ja muodottomia hirviöitä, "kolkuttajia", jotka kommunikoivat ajatusten välityksellä. Ne jotka yrittävät puuttua paikkakunnan tapahtumiin, saavat kauhistuttavan lopun.
Mutta kaikkiin ei aluksen hirvittävä taika tehoa. Bobbin vanha ystävä, runoilija Jim Gardener, osoittautuu sille immuuniksi ja hän nousee taisteluun vääjäämätöntä uhkaa vastaan. Taistelusta kehkeytyy samanlainen hyvän ja pahan välinen voimainmittely kuin romaanissa SE - mutta miten siinä käy, se on jokaisen luettava itse.

Oma arvio:

Yönä monena ihminen pelätä saa,
kolkuttajat, kolkuttajat
oveen kolkuttaa.
En ulos voi mennä kukaties
sillä minua pelottaa
kolkuttajamies.

Suoraan sanottuna tämä oli surkein Stephen Kingin kirjoittama kirja, minkä olen lukenut (ja olen suurimman osan suomennetuista kirjoista lukenut). Suurin syy on varmasti oma scifi-vastaisuuteeni. Lentävät alukset ja avaruusoliot eivät vain kolahda minuun. Asiaa ei suinkaan parantanut kirjassa esiintyvät hyökkäilevät Coca-Cola-automaatit ja lentävät pölynimurit...
Huumori, roisi kielenkäyttö ja vaikuttava loppu ovat Kingin tavaramerkkejä, joihin voi luottaa Kolkuttajissakin. Kyseessä ei missään nimessä ollut tylsä kirja. Sen loppuun lukeminen oli helppoa, sillä tarina kulki eteenpäin sopivassa tahdissa koukuttaen.
Kingillä on myös ihastuttava tapa nostaa esiin yksittäisiä henkilöitä, jotka aluksi vaikuttavat täysin irrallisilta hahmoilta, mutta matkan varrella he liittyvät tarinan punaiseen lankaan jollakin tavoin. Henkilöiden kuvaus ei ole kovin laaja, mutta sitäkin pistävämpi ja King tuo esiin heistä sellaisia piirteitä, jotka tekevät hahmoista mielenkiintoisia.
Kaiken kaikkiaan Kolkuttajat ei varsinaisesti ollut huono kirja, mutta minun näkökulmastani huonoin Kingin kirja.