Twilight
Suomennos: Tiina Ohinmaa
Käännösvuosi: 2005
Kustantamo: WSOY
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: oma ostos
Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!
Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät voi toisiaan saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta.
Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?
Oma arvio:
Voi pyhä jysäys, sanon minä. "...kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa" - missä kohdin?
Homman nimi on siis se, että tarinan idea oli kohtuullisen hyvä ja sopivan söpöromanttinen. Mies ja nainen -> mahdoton suhde. Ei mikään uusi idea, mutta varsin toimiva viihdekirjallisuudessa. Vampyyrihöyste sopii juuri meikäläisen makuun. Mutta mutta... Toteutus oli niin kerta kaikkisen kömpelö, että oikein kiukuttaa!
Päähenkilö Isabella (Bella) on itsesäälissä rypevä teini. Ja kun sitä itsesääliä esiintyy ihan jatkuvasti. Hän on katkera jumalaisen komealle Edwardille ja vaikka Edward kuinka yrittää vakuuttaa Bellan kauneutta niin ei. Ilmeisesti kirjailija on halunnut Bellan herättävän lukijoissa jonkinlaista säälinsekaista myötätuntoa, sillä "rumuuden" lisäksi Bella on erittäin kömpelö, joka eksyy, kaatuilee ym. joka välissä. Myötätunto oli kyllä kaukana, sen sijaan ärtymiskynnys oli varsin lähellä.
No sitten Edward. Kirjailija on huolellisesti sekä lukenut että katsonut Veren vangit - kuinkas muuten. Edward on ilmielävä Lestat Louisin sielulla. Edward soittaa hyvin lahjakkaasti flyygeliä, syö elukoita, pelastaa neidon ja on niiiiiin henkevä, että oikein oksettaa.
Ja diipadaapa sitä rataa.
Tämä oli huonoin lukemani kirja tähän saakka. Huonoudessaan tämä ylittää jopa Hannu Salaman Juhannustanssit.
Suomennos: Tiina Ohinmaa
Käännösvuosi: 2005
Kustantamo: WSOY
Pisteet: 1/5
Mistä minulle: oma ostos
Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. Hän on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward käyttäytyy Isabellaa kohtaan ynseästi ja vältellen, kunnes vastahakoisesti alkavan ystävyyden kautta salaisuus selviää: Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!
Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät voi toisiaan saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta.
Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?
Oma arvio:
Voi pyhä jysäys, sanon minä. "...kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa" - missä kohdin?
Homman nimi on siis se, että tarinan idea oli kohtuullisen hyvä ja sopivan söpöromanttinen. Mies ja nainen -> mahdoton suhde. Ei mikään uusi idea, mutta varsin toimiva viihdekirjallisuudessa. Vampyyrihöyste sopii juuri meikäläisen makuun. Mutta mutta... Toteutus oli niin kerta kaikkisen kömpelö, että oikein kiukuttaa!
Päähenkilö Isabella (Bella) on itsesäälissä rypevä teini. Ja kun sitä itsesääliä esiintyy ihan jatkuvasti. Hän on katkera jumalaisen komealle Edwardille ja vaikka Edward kuinka yrittää vakuuttaa Bellan kauneutta niin ei. Ilmeisesti kirjailija on halunnut Bellan herättävän lukijoissa jonkinlaista säälinsekaista myötätuntoa, sillä "rumuuden" lisäksi Bella on erittäin kömpelö, joka eksyy, kaatuilee ym. joka välissä. Myötätunto oli kyllä kaukana, sen sijaan ärtymiskynnys oli varsin lähellä.
No sitten Edward. Kirjailija on huolellisesti sekä lukenut että katsonut Veren vangit - kuinkas muuten. Edward on ilmielävä Lestat Louisin sielulla. Edward soittaa hyvin lahjakkaasti flyygeliä, syö elukoita, pelastaa neidon ja on niiiiiin henkevä, että oikein oksettaa.
(Edward)"Minulle sinä näyttäydyit kuin jonkinlaisena demonina, joka oli tullut suoraan omasta yksityisestä helvetistäni tuhoamaan minut. Sinun ihosi tuoksu... se oli tehdä minut hulluksi heti ensimmäisenä päivänä. Sen tunnin aikana minä keksin sata erilaista tapaa houkutella sinut luokasta mukaani jonnekin kahden kesken. Ja jokaisen niistä minä torjuin vuoron perään, koska ajattelin perhettäni ja mitä siitä heille seuraisi. Minun oli pakko juosta pois, ennen kuin päästäisin suustani ne sanat joilla houkuttaisin sinut mukaani..."
Hän katsoi minua, kun yritin häkeltyneenä sulatella hänen kitkeriä muistojaan. Hänen kullanruskeat silmänsä hehkuivat ripsien alta hypnoottisina, kuolettavan vaarallisina.
"Sinä olisit tullut", hän vakuutti.
Yritin pitää ääneni tyynenä. "Niin olisinkin."
Ja diipadaapa sitä rataa.
Tämä oli huonoin lukemani kirja tähän saakka. Huonoudessaan tämä ylittää jopa Hannu Salaman Juhannustanssit.
Kommentit
Lähetä kommentti