Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 475
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: lahja
Nuori Fanny Grahn loistaa häikäisevimmillään teatterin sensaatiomaisena tähtenä, kun hänen elämänsä saa uuden suunnan: Paul Sinebrychoff junior astuu kukkineen hänen pukuhuoneensa ovelle eikä suostu perääntymään. Paulin lanko Ferdinand Wahlberg, korea sotilaslääkäri ja suosittu näytelmäkirjailija, joutuu väistymään suurpanimon tulevan pääjohtajan tieltä.
Fanny Sinebrychoff siirtyy kohun saattelemana ramppivaloista Bulevardille, Helsingin rikkaimman teollisuussuvun saleihin. Niiden suojiin Fanny ja Paul alkavat koota yhä hienostuneemmaksi muodostuvaa taidekokoelmaansa.
Paul Sinebrychoff luo liiketoimillaan kansallista pääomaa ja teollisuutta ja tuntee raivoa venäläistämistä kohtaan. Wahlberg, kenraalikuvernöörien henkilökohtainen ystävä, puolestaan aateloidaan kiitokseksi tsaarin uskollisesta palvelemisesta. Fanny on molempien miesten luotettu ja kummallekin rakas.
Fanny kuvaa kiehtovasti Suomen kansallisen kulttuurin ja talouden syntyvaiheita. Sortotoimien ja kansalaissodan vuosia valaistaan poikkeuksellisesta näkökulmasta: tsaarihallinnon, talouden ja taiteen luoman ilon kannalta. Romaanin päähenkilöt ovat velvollisuuksiensa ja kutsumustensa paineissa rakastavia ja kärsiviä ihmisiä, joiden elämänpiiri lumoaa lukijansa.
Oma arvio:
Jouluaattona olin innoissani. Hiphei! Joulupukki kuuli toiveeni ja toi Fannyn! Kirjan lukemisen jälkeen mieleen nousi Andy McCoyn sanat: "Kantsii varoo mitä toivoo, sillä sä voit saada sen!" Fanny oli aika pettymys.
Odotin saavani lukea tarinaa Fanny Sinebrychoffista, hänen avioliitostaan, taideharrastuksestaan, millaista on nousta eri luokasta toiseen luokkaan; töölöläisestä työläiskodista Bulevardin saleihin. Miten hänet otettiin vastaan, mitä ongelmia liitossa oli, miltä tuntui jättää näyttämöt ja mitä hän ajatteli teatterista sen jälkeen jne.
Sen sijaan luin tarinaa Ferdinand von Wahlbergista, hänen syrjähypyistään Fannyn kanssa (lyhyt suhde Fannyn nuoruudessa ja viimeinen kiksautus 20 vuotta myöhemmin), hänen loputtomasta itserakkaudestaan, moralisoinnistaan, kartanoisännyydestään, suhteesta poikiinsa ja hiukan suhteesta vaimoonsa Mariaan. Tarinan väliin oli tungettu mukavia historiallisia faktoja ja suurnimiä Napoleonista Nikolai II:een. Mitä helvettiä?
Oranen antaa selityksen teoksen lopussa:
Justiinsa näin. Jos (kun?) Wahlberg ei ollut niin olennainen osa Fannyn elämää oikeasti, niin miksi ihmeessä kirjan päähenkilö on Wahlberg? Tämä jäi kismittämään kaikkein eniten. Fanny jäi varsin pieneen sivurooliin. Ykkösenä oli Wahlberg, kakkosena Paul Sinebrychoff ja Fanny vasta kolmantena. En voi millään ymmärtää tätä ratkaisua. Lopputuloksena ei ollut edes hyvä Wahlberg-elämänkerta, vaan hätäiseltä sohimiselta tuntuva kokonaisuus, jota yritetään pönkittää historiallisilla faktoilla. Jälkikäteen tuli mieleen sekin, että yrittikö Oranen samaa temppua kuin Sofi Oksanen Puhdistuksen kanssa?
Sivumäärä: 475
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: lahja
Nuori Fanny Grahn loistaa häikäisevimmillään teatterin sensaatiomaisena tähtenä, kun hänen elämänsä saa uuden suunnan: Paul Sinebrychoff junior astuu kukkineen hänen pukuhuoneensa ovelle eikä suostu perääntymään. Paulin lanko Ferdinand Wahlberg, korea sotilaslääkäri ja suosittu näytelmäkirjailija, joutuu väistymään suurpanimon tulevan pääjohtajan tieltä.
Fanny Sinebrychoff siirtyy kohun saattelemana ramppivaloista Bulevardille, Helsingin rikkaimman teollisuussuvun saleihin. Niiden suojiin Fanny ja Paul alkavat koota yhä hienostuneemmaksi muodostuvaa taidekokoelmaansa.
Paul Sinebrychoff luo liiketoimillaan kansallista pääomaa ja teollisuutta ja tuntee raivoa venäläistämistä kohtaan. Wahlberg, kenraalikuvernöörien henkilökohtainen ystävä, puolestaan aateloidaan kiitokseksi tsaarin uskollisesta palvelemisesta. Fanny on molempien miesten luotettu ja kummallekin rakas.
Fanny kuvaa kiehtovasti Suomen kansallisen kulttuurin ja talouden syntyvaiheita. Sortotoimien ja kansalaissodan vuosia valaistaan poikkeuksellisesta näkökulmasta: tsaarihallinnon, talouden ja taiteen luoman ilon kannalta. Romaanin päähenkilöt ovat velvollisuuksiensa ja kutsumustensa paineissa rakastavia ja kärsiviä ihmisiä, joiden elämänpiiri lumoaa lukijansa.
Oma arvio:
Jouluaattona olin innoissani. Hiphei! Joulupukki kuuli toiveeni ja toi Fannyn! Kirjan lukemisen jälkeen mieleen nousi Andy McCoyn sanat: "Kantsii varoo mitä toivoo, sillä sä voit saada sen!" Fanny oli aika pettymys.
Odotin saavani lukea tarinaa Fanny Sinebrychoffista, hänen avioliitostaan, taideharrastuksestaan, millaista on nousta eri luokasta toiseen luokkaan; töölöläisestä työläiskodista Bulevardin saleihin. Miten hänet otettiin vastaan, mitä ongelmia liitossa oli, miltä tuntui jättää näyttämöt ja mitä hän ajatteli teatterista sen jälkeen jne.
Sen sijaan luin tarinaa Ferdinand von Wahlbergista, hänen syrjähypyistään Fannyn kanssa (lyhyt suhde Fannyn nuoruudessa ja viimeinen kiksautus 20 vuotta myöhemmin), hänen loputtomasta itserakkaudestaan, moralisoinnistaan, kartanoisännyydestään, suhteesta poikiinsa ja hiukan suhteesta vaimoonsa Mariaan. Tarinan väliin oli tungettu mukavia historiallisia faktoja ja suurnimiä Napoleonista Nikolai II:een. Mitä helvettiä?
Oranen antaa selityksen teoksen lopussa:
Tämän romaanin aihe on lähtöisin Matti Saartamolta, joka piti vuosikaudet vireillä ideaansa Veikkolan Eerikinkartanon viimeisestä yksityisestä omistajasta Ferdinand von Wahlbergista kertovasta näytelmästä. Kaikki maan hedelmät valmistui ja esitettiin veikkolalaisin voimin kesällä 2008 kartanon mailla, Haapajärven rannalla. Romaani Fanny pohjautuu alunperin näytelmän materiaaliin, jota olen tuntuvasti laajentanut.
Perustavan tutkimustyön von Wahlbergin ja Eerikinkartanon vaiheista teki Aino Tamsi ja kirjallisen materiaalin kokosi - jälleen kerran - Veikkolan kirjasto.
Sinebrychoffien elämästä ja taustoista sain tietoa Sinebrychoffin taidemuseon lehtori Leena Hannulalta, joka myös tarkasti käsikirjoituksen faktatiedot ja antoi arvokkaita neuvoja. Henkilöiden persoonallisuudet ja heidän välisensä suhteet, erityisesti Fannyn ja Wahlbergin välit, ovat kirjailijan mielikuvituksen tuotetta eivätkä perustu todennettavissa oleviin faktoihin.
Justiinsa näin. Jos (kun?) Wahlberg ei ollut niin olennainen osa Fannyn elämää oikeasti, niin miksi ihmeessä kirjan päähenkilö on Wahlberg? Tämä jäi kismittämään kaikkein eniten. Fanny jäi varsin pieneen sivurooliin. Ykkösenä oli Wahlberg, kakkosena Paul Sinebrychoff ja Fanny vasta kolmantena. En voi millään ymmärtää tätä ratkaisua. Lopputuloksena ei ollut edes hyvä Wahlberg-elämänkerta, vaan hätäiseltä sohimiselta tuntuva kokonaisuus, jota yritetään pönkittää historiallisilla faktoilla. Jälkikäteen tuli mieleen sekin, että yrittikö Oranen samaa temppua kuin Sofi Oksanen Puhdistuksen kanssa?
Kommentit
Lähetä kommentti