Gods Behaving Badly
Suomennos: Titia Schuurman
Käännösvuosi: 2009
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: n. 300
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Olympos on ikuinen. Lontoo jumalainen. Kreikkalaiset jumalat eivät unohtuneet antiikkiin, vaan elävät tälläkin hetkellä Pohjois-Lontoossa kimppakämpässä. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat perin ikävystyneitä, mutta tekevät edelleen samaa kuin menneinä aikoina: kinastelevat pikkuasioista ja punovat juonia, kostoja ja lemmenseikkailuja.
Jotain on myös muuttunut. Apollon on TV-meedio, Artemis ulkoiluttaa ammatikseen koiria, Afrodite myy puhelinseksiä ja Zeus pysyttelee vintillä poissa tieltä. Maalliset asiatkin tuottavat huolta: asunnossa on kauhea sotku, eikä hyvän siivojan löytäminen ole helppoa Lontoossa. Onnekseen jumalat löytävät reipasotteisen Alicen, joka ottaa työn vastaan - mutta jumalten ja kuolevaisten kohtaaminen ei ole ennenkään sujunut ilman törmäyksiä...
Oma arvio:
Kirjapörssistä halvalla löydetty opus tarttui aikanaan Ideaparkista matkaan. Takakansi ja kirjan värikäs ulkoasu antoivat odottaakin hömppää, joten mitään kovin syvällistä en tältä kirjalta odottanutkaan. Oli kuitenkin silti hieman pettynyt. Tämä oli hömppää, mutta melko surkeaa sellaista.
Pääosassa ovat tosiaan kreikkalaiset jumalat. Nämä tosin vaikuttavat opiskelijajoukolta, jota ei paljoa murheet paina - paria hikipinkoa lukuunottamatta (Artemis ja Athene). Eihän antiikin ajan jumalia olekaan koskaan esitetty minään kovin vastuuntuntoisina hemmoina, mutta Phillipsin jumalilta puuttui täysin uskottavuus. Näissä hahmoissa ei ollut käytännössä mitään jumalallista paria taikatemppua lukuunottamatta. Näillä tyypeillä vain sattui olemaan antiikin taruista tutut nimet. Puhetyyli, ajatukset, teot, käyttäytyminen... Ihan nykyajan teinikamaa eikä mitään erikoista. Huolimatonta, sanoisin.
Romaanin alku antaa pienen toivonkipinän reippaasta, huumorilla höystetystä tarinasta, mutta valitettavasti loppua kohden huumori jää vähemmälle ja kliseet vyöryvät niskaan sellaisella paatoksella, että vähemmästäkin oksettaa. Alicen ja Neilin rakkaustarina on täysin yllätyksetön ja kun Neil hakee Alicea Manalasta, pääsevät romantiikkakliseet vauhtiin. Aiemmin hiukan hissukkamaisista ihmisistä tuleekin yhtäkkiä varsin reippaita toimijoita ja lopulta tietysti koko maailman pelastavia sankareita. Ehheh.
Kyllä tämän nyt loppuun saakka luki, kun mikään tiiliskivi Huonosti käyttäytyvät jumalat ei ollut. Huumori pelasti sen mikä pelastettavissa oli. Kirjan kannet kertovat myös, että tästä(kin) kuvataan tv-sarjaa. Jatkossa siis paranee kuitenkin pysytellä pois tv:n äärestä, sillä ohjelmien tason noususta ei näemmä ole toivoa. Tämä opus taas joutaa divariin.
Suomennos: Titia Schuurman
Käännösvuosi: 2009
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: n. 300
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Olympos on ikuinen. Lontoo jumalainen. Kreikkalaiset jumalat eivät unohtuneet antiikkiin, vaan elävät tälläkin hetkellä Pohjois-Lontoossa kimppakämpässä. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat perin ikävystyneitä, mutta tekevät edelleen samaa kuin menneinä aikoina: kinastelevat pikkuasioista ja punovat juonia, kostoja ja lemmenseikkailuja.
Jotain on myös muuttunut. Apollon on TV-meedio, Artemis ulkoiluttaa ammatikseen koiria, Afrodite myy puhelinseksiä ja Zeus pysyttelee vintillä poissa tieltä. Maalliset asiatkin tuottavat huolta: asunnossa on kauhea sotku, eikä hyvän siivojan löytäminen ole helppoa Lontoossa. Onnekseen jumalat löytävät reipasotteisen Alicen, joka ottaa työn vastaan - mutta jumalten ja kuolevaisten kohtaaminen ei ole ennenkään sujunut ilman törmäyksiä...
Oma arvio:
Kirjapörssistä halvalla löydetty opus tarttui aikanaan Ideaparkista matkaan. Takakansi ja kirjan värikäs ulkoasu antoivat odottaakin hömppää, joten mitään kovin syvällistä en tältä kirjalta odottanutkaan. Oli kuitenkin silti hieman pettynyt. Tämä oli hömppää, mutta melko surkeaa sellaista.
Pääosassa ovat tosiaan kreikkalaiset jumalat. Nämä tosin vaikuttavat opiskelijajoukolta, jota ei paljoa murheet paina - paria hikipinkoa lukuunottamatta (Artemis ja Athene). Eihän antiikin ajan jumalia olekaan koskaan esitetty minään kovin vastuuntuntoisina hemmoina, mutta Phillipsin jumalilta puuttui täysin uskottavuus. Näissä hahmoissa ei ollut käytännössä mitään jumalallista paria taikatemppua lukuunottamatta. Näillä tyypeillä vain sattui olemaan antiikin taruista tutut nimet. Puhetyyli, ajatukset, teot, käyttäytyminen... Ihan nykyajan teinikamaa eikä mitään erikoista. Huolimatonta, sanoisin.
Romaanin alku antaa pienen toivonkipinän reippaasta, huumorilla höystetystä tarinasta, mutta valitettavasti loppua kohden huumori jää vähemmälle ja kliseet vyöryvät niskaan sellaisella paatoksella, että vähemmästäkin oksettaa. Alicen ja Neilin rakkaustarina on täysin yllätyksetön ja kun Neil hakee Alicea Manalasta, pääsevät romantiikkakliseet vauhtiin. Aiemmin hiukan hissukkamaisista ihmisistä tuleekin yhtäkkiä varsin reippaita toimijoita ja lopulta tietysti koko maailman pelastavia sankareita. Ehheh.
Kyllä tämän nyt loppuun saakka luki, kun mikään tiiliskivi Huonosti käyttäytyvät jumalat ei ollut. Huumori pelasti sen mikä pelastettavissa oli. Kirjan kannet kertovat myös, että tästä(kin) kuvataan tv-sarjaa. Jatkossa siis paranee kuitenkin pysytellä pois tv:n äärestä, sillä ohjelmien tason noususta ei näemmä ole toivoa. Tämä opus taas joutaa divariin.
Kommentit
Lähetä kommentti