Ra ekspedisjonen
Suomennos: Toini Havu
Käännösvuosi: 1970
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 296
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Takakansi:
Kaislavene Ra punaisine purjeineen ja kiveräkärkisine runkoineen rakennettiin ikivanhojen egyptiläisten piirrustusten mukaan. Sen tehtävänä oli todistaa, että kulttuurivaikutteita oli saattanut kulkeutua meritse Egyptistä Meksikoon jo tuhat vuotta ennen Kolumbusta. Ra todisti sen kahdella huimapäisellä valtameren ylityksellä, joiden vaarat ja seikkailut jättävät varjoonsa kuuluisan Kon-Tiki -retkenkin.
Valtameren ihmeellisten näkymien ja katastrofia lähenevän jännityksen ohella Thor Heyerdahl kuvaa lujaa ystävyyttä, joka retken yhteisissä ponnistuksissa kehittyi seitsemän eri kansallisuuteen, rotuun, uskontoon ja aatesuuntaan kuuluvan miehen välille.
Oma arvio:
Aku-akun jälkeen oli itsestään selvää, että jatkan Heyerdahlin juttujen lukemista. Ja aion jatkaa vastakin. Tavoitteena olisi löytää kirjamessuilta Kon-Tiki, se meiltä vielä puuttuu.
Ra - kaislaveneellä yli Atlantin on kiinnostava tarina teorian todistamisesta mahdolliseksi.
Heyerdahlhan ei väitä, että kulttuurivaikutteita on kulkeutunut Egyptistä Meksikoon jo antiikin aikana, vaan hän väittää sen olevan mahdollista. Hän perustelee näkemyksensä hyvin ja esittää ison joukon vaikuttavia yhtenäisyyksiä näiden sivilisaatioiden välillä. Itselleni tuli uutena tietona se, että mayojen kalenteri on jopa nykyistä gregoriaanista kalenteriamme n. 8,90 sekuntia tarkempi! Aika vaikuttavaa tutkimusta tuhansia vuosia sitten eläneiltä hemmoilta, vai mitä?
Heyerdahl korostaa paljon sitä, kuinka takapajuinen Eurooppa itse asiassa on ollutkaan verrattuna muinaisiin sivilisaatioihin - ja syystäkin. Tässäkin teoksessa hän kyllä arvostaa Kolumbusta, mutta romuttaa aika pitkälle käsityksen siitä, kuinka Kolumbus ja hänen aikalaisensa toivat sivistyksen Amerikan mantereelle. Kyllä sitä siellä oli jo ennen Kolumbustakin.
Heyerdahl ei selvästikään ole kirjailija, vaan tutkija. Se näkyy voimakkaasti tässäkin tekstissä. Se on paikoin hajanaista, takertuu hassusti joihinkin yksityiskohtiin kiinnittämättä sitä isompaan kontekstiin ja yrittää edustaa montaa eri tyyliä yhtä aikaa (populaaritieteellistä, kaunokirjallista ja jopa runollista). Hän unohti jopa kertoa sen, minä vuonna tämä Ra:lla seilaaminen tapahtui (1969, tiesi Wikipedia)! Näistä puutteista huolimatta kirja piti mielenkiinnon tasaisesti yllä.
Analysoidessaan erityisesti Ra:n miehistön välistä kemiaa, paljastuu jälleen Heyerdahlin helmasynti, joka oli nähtävillä Aku-akussakin. Hienoinen itserakkaus. Heyerdahl kertoo avoimesti muiden riidoista ja ärsytyksistä, mutta ei sanallakaan mainitse näissä yhteyksissä itseään. Hän ei ärry kehenkään, ei riitele kenenkään kanssa eikä koskaan mokaa vahingossakaan. Hän suhtautuu kyllä muiden vastaaviin toimiin leppeydellä ja ymmärtäväisyydellä, mutta siltikin jäi hiukan kaihertamaan tarinan sen puoliskon totuusarvo. Lukijana tämä ärsytti hitusen verran.
Koska seilaus Ra:lla epäonnistui loppumetreillä, Heyerdahl rakennutti Ra II:n ja teki saman tempun uudestaan. Ra - kaislaveneellä yli Atlantin loppuosa (n. 40 sivua) käsittelee tätä. Tarinoiden liitos ei ole aivan ongelmaton. Ymmärrän tietysti sen, että samaa tarinaa on hassua kertoa kahdesti, mutta siltikin Ra II:n osuus jää hiukan irralliseksi. Myös miehistö koki muutamia muutoksia ja uusiin jäseniin ei saanut lyhyessä ajassa mitään otetta. Alkuperäiseen miehistöön kuuluvan Abdullahin kohtalo jäi myös hiukan epäselväksi, vaikka Heyerdahl sitä koittikin sekavaan tyyliinsä selittää.
Motkotuksestani ja kirjallisista puutteistaan huolimatta tarina on oivallinen! Se avaa hyvin sivilisaatioiden kehitystä ja historiaa - ja eurooppalaisten suhdetta siihen. Lisäksi se kertoo mahtavalla tavalla sen, kuinka fiksuja ihmiset ovat jo aikojen alussa olleet. Ja kuinka vähän ihminen on lopulta muuttunut kaikesta sivistyksestä huolimatta - niin hyvässä kuin pahassakin.
Ainiin. Ei kukaan satu tietämään portugalinsotalaivan nimityksen perää?
Suomennos: Toini Havu
Käännösvuosi: 1970
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 296
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Takakansi:
Kaislavene Ra punaisine purjeineen ja kiveräkärkisine runkoineen rakennettiin ikivanhojen egyptiläisten piirrustusten mukaan. Sen tehtävänä oli todistaa, että kulttuurivaikutteita oli saattanut kulkeutua meritse Egyptistä Meksikoon jo tuhat vuotta ennen Kolumbusta. Ra todisti sen kahdella huimapäisellä valtameren ylityksellä, joiden vaarat ja seikkailut jättävät varjoonsa kuuluisan Kon-Tiki -retkenkin.
Valtameren ihmeellisten näkymien ja katastrofia lähenevän jännityksen ohella Thor Heyerdahl kuvaa lujaa ystävyyttä, joka retken yhteisissä ponnistuksissa kehittyi seitsemän eri kansallisuuteen, rotuun, uskontoon ja aatesuuntaan kuuluvan miehen välille.
Oma arvio:
Aku-akun jälkeen oli itsestään selvää, että jatkan Heyerdahlin juttujen lukemista. Ja aion jatkaa vastakin. Tavoitteena olisi löytää kirjamessuilta Kon-Tiki, se meiltä vielä puuttuu.
Ra - kaislaveneellä yli Atlantin on kiinnostava tarina teorian todistamisesta mahdolliseksi.
Heyerdahlhan ei väitä, että kulttuurivaikutteita on kulkeutunut Egyptistä Meksikoon jo antiikin aikana, vaan hän väittää sen olevan mahdollista. Hän perustelee näkemyksensä hyvin ja esittää ison joukon vaikuttavia yhtenäisyyksiä näiden sivilisaatioiden välillä. Itselleni tuli uutena tietona se, että mayojen kalenteri on jopa nykyistä gregoriaanista kalenteriamme n. 8,90 sekuntia tarkempi! Aika vaikuttavaa tutkimusta tuhansia vuosia sitten eläneiltä hemmoilta, vai mitä?
Heyerdahl korostaa paljon sitä, kuinka takapajuinen Eurooppa itse asiassa on ollutkaan verrattuna muinaisiin sivilisaatioihin - ja syystäkin. Tässäkin teoksessa hän kyllä arvostaa Kolumbusta, mutta romuttaa aika pitkälle käsityksen siitä, kuinka Kolumbus ja hänen aikalaisensa toivat sivistyksen Amerikan mantereelle. Kyllä sitä siellä oli jo ennen Kolumbustakin.
Heyerdahl ei selvästikään ole kirjailija, vaan tutkija. Se näkyy voimakkaasti tässäkin tekstissä. Se on paikoin hajanaista, takertuu hassusti joihinkin yksityiskohtiin kiinnittämättä sitä isompaan kontekstiin ja yrittää edustaa montaa eri tyyliä yhtä aikaa (populaaritieteellistä, kaunokirjallista ja jopa runollista). Hän unohti jopa kertoa sen, minä vuonna tämä Ra:lla seilaaminen tapahtui (1969, tiesi Wikipedia)! Näistä puutteista huolimatta kirja piti mielenkiinnon tasaisesti yllä.
Analysoidessaan erityisesti Ra:n miehistön välistä kemiaa, paljastuu jälleen Heyerdahlin helmasynti, joka oli nähtävillä Aku-akussakin. Hienoinen itserakkaus. Heyerdahl kertoo avoimesti muiden riidoista ja ärsytyksistä, mutta ei sanallakaan mainitse näissä yhteyksissä itseään. Hän ei ärry kehenkään, ei riitele kenenkään kanssa eikä koskaan mokaa vahingossakaan. Hän suhtautuu kyllä muiden vastaaviin toimiin leppeydellä ja ymmärtäväisyydellä, mutta siltikin jäi hiukan kaihertamaan tarinan sen puoliskon totuusarvo. Lukijana tämä ärsytti hitusen verran.
Koska seilaus Ra:lla epäonnistui loppumetreillä, Heyerdahl rakennutti Ra II:n ja teki saman tempun uudestaan. Ra - kaislaveneellä yli Atlantin loppuosa (n. 40 sivua) käsittelee tätä. Tarinoiden liitos ei ole aivan ongelmaton. Ymmärrän tietysti sen, että samaa tarinaa on hassua kertoa kahdesti, mutta siltikin Ra II:n osuus jää hiukan irralliseksi. Myös miehistö koki muutamia muutoksia ja uusiin jäseniin ei saanut lyhyessä ajassa mitään otetta. Alkuperäiseen miehistöön kuuluvan Abdullahin kohtalo jäi myös hiukan epäselväksi, vaikka Heyerdahl sitä koittikin sekavaan tyyliinsä selittää.
Motkotuksestani ja kirjallisista puutteistaan huolimatta tarina on oivallinen! Se avaa hyvin sivilisaatioiden kehitystä ja historiaa - ja eurooppalaisten suhdetta siihen. Lisäksi se kertoo mahtavalla tavalla sen, kuinka fiksuja ihmiset ovat jo aikojen alussa olleet. Ja kuinka vähän ihminen on lopulta muuttunut kaikesta sivistyksestä huolimatta - niin hyvässä kuin pahassakin.
Ainiin. Ei kukaan satu tietämään portugalinsotalaivan nimityksen perää?
Kommentit
Lähetä kommentti