Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 130
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: oma ostos
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus. Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.
Oma arvio:
En muista koska viimeksi olisin nauranut ääneen niin että kyyneleet valuivat silmistä. Monet kirjat kyllä herättävät tunteita laidasta laitaan, mutta harvemmin ne tunteet näkyvät ulospäinkin. Mielensäpahoittaja aiheutti niin voimakkaita naurureaktioita, että koko sänky hytkyi lukiessani tämän yhdeltä istumalta toissailtana.
Kyrö on luonut hahmonsa erittäin taitavasti. Mielensäpahoittajalla on kärkeviä mielipiteitä, mutta hän ei ammu yli. Jos Kyrö olisi sen virheen tehnyt, niin koko homma olisi vesittynyt ihan täysin. Mielensäpahoittaja on uskottava hahmo, jonka voi nähdä sielunsa silmin mökissään kyhäämässä mielipidekirjoitusta paikallislehteen, taustalla soi radiosta hanurimusiikki ja huoneesta kuuluu hiljaista mutinaa. Pannussa porisee kahvi (aivan sama onko se pannujauhatusta vai ei, kuluttajaa huijataan eri merkinnöillä) ja pojalta saatu kännykkä nököttää hylättynä lehtikasan alla.
Mielensäpahoittajassa on 40 pientä juttua, jotka kuitenkin muodostavat selkeän tapahtumakokonaisuuden. Tutuksi tulee edesmennyt ystävä Yrjänä, naapurissa asuva ärsyttävä Kolehmainen ja vuodeosaston naapurisängyssä oleva Koskinen. Kirjan loppu oli erityisen liikuttava ja siinä kohdin naurunkyynel oli vaihtua liikutuksen kyyneleeksi. Kaikkiaan Mielensäpahoittaja oli kerrassaan loistava lukukokemus!
Tässä pieni näyte kengistä. Kolahti etenkin kaltaiseeni kenkäfriikkiin.
Täytyykö tämäkin kuinka monta kertaa sanoa? Kengät ovat kävelyvälineet. Kenkien tarkoitus on helpottaa askellusta, niillä pitää päästä eteenpäin, saapua sinne minne on menossa ja jaksaa vielä takaisinkin. Niillä täytyy kyetä pistämään juoksuksi, jos tulee ilmahälytys taikka jos sattuu muistamaan, että kohta kauppa menee kiinni eikä kaapissa ole piimää.
Ihminen tarvitsee talvikengät eli huopikkaat, jotka on lämpöiset ja vieläpä aika hassunnäköiset, sehän muistuttaa paljon koiranpennun kuonoa. Sitten tarvitaan kaikkien muiden kausien kävelykengät, joiden tulee ehdottomasti olla nahkaa. Kun nahasta huolehtii, niin ne kestävät märän, mudan ja kylmän. Yhdet turhat kengät saa ihmisellä olla, niillä hoidetaan hautajaiset, sukulaispojan tai -tytön ylioppilasjuhlat ja maamiesseuran ruotsinristeily.
Menokas on hyvä merkki ja Ekko. Jalas tekee hyviä monoja, pula-aikana mono on välttävä kenkä myös ilman suksia. Sandaaleja älkää suomalaiset hankkiko vaikka markkinamies tyrkyttää, kun eivät kuulu tähän ilmastoon. Kyllä häpeää se ihminen, joka seisoo lokakuussa keskellä nokkospuskaa suolla sandaaleissa eikä voi syyttää kuin itseään ja taipumustaan hyväuskoisuuteen.
Kenkien pitäisi vaihtua ilmaston eikä mielialojen mukaan. Kun sataa, pannaan kumisaappaat.
Sain tämän äitienpäivälahjaksi ja oli kyllä aivan mahtava kirja!! Pitää saada loputkin mielensäpahoittakat käsiin, harmi että ovat kirjastossa kokoajan lainassa!
VastaaPoista