Queen of Sorcery
Suomennos: Tarmo Hakala
Käännösvuosi: 1991
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 420
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: lahja
Rivan kuningassuku on määrätty pyhän kiven vartijoiksi, mutta se ryöstetään heiltä viekkaudella. Paha Torak-jumala pyrkii kiven avulla jumalien ja koko maailman valtiaaksi.
Ikivanha ennustus kuitenkin kertoo, että kiven herruus ratkaistaan taistelussa, jossa Torak kohtaa nuoren kuninkaanpojan Rivan suvusta.
Kun ennustusten aika sitten koittaa, on tapahtumien polttopisteessä nuori Garion, maalaispoika, joka ei lainkaan aavista suurta elämäntehtäväänsä...
Oma arvio:
Ennustusten aika on Belgarionin tarun toinen osa, jossa päästään jo vauhtiin. Teos keskittyy lähinnä Kiven jahtaamiseen ja siinä kuljetaan eri maiden läpi. Se onkin sopiva väylä kertoa eri maiden kulttuureista, tavoista ja ominaispiirteistä.
Kiven vartijat -osassa käytiin läpi Sendaria ja Tserek. Sendaria on käytännöllisyyden, siveyden ja hyvien tapojen perikuva. Sendarialaiset ovat pääasiassa maanviljelijöitä. Sendariasta tulee jollakin tapaa mieleen Saksa, jos vertaa asiaa tähän maailmaan. Tserek on taas pohjoinen valtakunta, joiden asukkaat hallitsevat parhaiden merenkäynnin. Edellisellä kerralla jo vertasin tserekkejä viikinkeihin.
Tässä toisessa osassa matka alkaa Arendiasta. Arendit ovat kiireestä kantapäähän jaloja, tulisieluisia ja aina valmiita taistelemaan hyvän asian, kunnian tai neitojen puolesta. Arendeja kuvataan sinänsä hyväsydämisiksi, mutta älynlahjoilla heitä ei ole siunattu. Garionin kumppaneista arendeja ovat Mandorallen ja Lelldorin. Ja he ovat täysin arendien perikuvia. Arendeja voisi verrata tämän maailman muskettisotureihin tai muinaisiin ritareihin. Tietynlaisiin Don Quijoteihin.
Arendiasta matka jatkuu Tolnedraan. Tolnedralaiset ovat kaupankävijöitä, joille raha on suurin jumala. Tolnedraa hallitsee keisari ja järjestystä ylläpitää legioonalaiset. En tiedä johtuuko se juuri heistä, mutta näen silti mielessäni aina muinaiset roomalaiset, jos puhutaan tolnedralaisista. Tolnedra on myös poliittisen vehkeilyn tyyssija ja varmaan siksi yksi suosikeistani. Tolnedrasta mukaan karkaa keisarillinen prinsessa Ce'Nedra, jonka räiskyvä persoona ottaa minua vieläkin jonkin verran pannuun.
Tolnedran jälkeen päästään Nyissaan, jossa sattuu ja tapahtuu. Nyissasta ei retkueeseen tule uutta jäsentä, mutta se ei estä vinkeitä tapahtumia. Garion havaitsee viimeinkin olevansa velho ja sen asian kanssa onkin 15-vuotiaalla nuorella miehellä painimista. Nyissalaiset ovat tietynlaista huumekansaa. He ovat mielistyneet marjoihin, yrtteihin ja sieniin, jotka vaikuttavat huumeiden lailla. He ovat erityisen kiintyneitä käärmeisiin ja pyrkivätkin tietyllä tapaa luonnehtimaan niitä omalla olemuksellaan. Miehet ovat ajaneet päänsä kaljuiksi ja lähes kaikilla on helmiäishohtoinen viitta. Nyissalaiset ovat kieroa sakkia, joista ei oikein ota selvää kenen puolella he ovat.
Tästä osasta alkaen Eddingsin tekstissä näkyy selvemmin se, kuinka nuorille se on suunnattukaan. Tiettyjä asioita väännetään rautalangasta ja etenkin tärkeitä ja merkittäviä tapahtumia alleviivataan voimakkaasti. Hahmot ovat voimakkaasti tyypiteltyjä, mikä minusta on kyllä mukavaa. Tarina etenee reippaasti ja osin sekin tekee tästä hyvin nopealukuista tekstiä. On jokseenkin koomista, että vaikka olen tämän kymmeniä kertoja lukenut, niin silti tietyt tapahtumat jaksavat jännittää ja iltaisinkin on luettava "vielä yksi" luku, vaikka kello olisi jo kuinka paljon...
Belgarionin tarun muut osat:
(1.) Kiven vartija
(3.) Velhojen taistelu
(4.) Rivan kuningatar
(5.) Kohtalon täyttymys
Jatkosarja Mallorean tarun osat:
(1.) Lännen vartijat
(2.) Murgojen kuningas
(3.) Karandan paholaisherra
(4.) Darshivan velhotar
(5.) Kellin näkijätär
Suomennos: Tarmo Hakala
Käännösvuosi: 1991
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 420
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: lahja
Ikivanha ennustus kuitenkin kertoo, että kiven herruus ratkaistaan taistelussa, jossa Torak kohtaa nuoren kuninkaanpojan Rivan suvusta.
Kun ennustusten aika sitten koittaa, on tapahtumien polttopisteessä nuori Garion, maalaispoika, joka ei lainkaan aavista suurta elämäntehtäväänsä...
Oma arvio:
Ennustusten aika on Belgarionin tarun toinen osa, jossa päästään jo vauhtiin. Teos keskittyy lähinnä Kiven jahtaamiseen ja siinä kuljetaan eri maiden läpi. Se onkin sopiva väylä kertoa eri maiden kulttuureista, tavoista ja ominaispiirteistä.
Kiven vartijat -osassa käytiin läpi Sendaria ja Tserek. Sendaria on käytännöllisyyden, siveyden ja hyvien tapojen perikuva. Sendarialaiset ovat pääasiassa maanviljelijöitä. Sendariasta tulee jollakin tapaa mieleen Saksa, jos vertaa asiaa tähän maailmaan. Tserek on taas pohjoinen valtakunta, joiden asukkaat hallitsevat parhaiden merenkäynnin. Edellisellä kerralla jo vertasin tserekkejä viikinkeihin.
Tässä toisessa osassa matka alkaa Arendiasta. Arendit ovat kiireestä kantapäähän jaloja, tulisieluisia ja aina valmiita taistelemaan hyvän asian, kunnian tai neitojen puolesta. Arendeja kuvataan sinänsä hyväsydämisiksi, mutta älynlahjoilla heitä ei ole siunattu. Garionin kumppaneista arendeja ovat Mandorallen ja Lelldorin. Ja he ovat täysin arendien perikuvia. Arendeja voisi verrata tämän maailman muskettisotureihin tai muinaisiin ritareihin. Tietynlaisiin Don Quijoteihin.
Arendiasta matka jatkuu Tolnedraan. Tolnedralaiset ovat kaupankävijöitä, joille raha on suurin jumala. Tolnedraa hallitsee keisari ja järjestystä ylläpitää legioonalaiset. En tiedä johtuuko se juuri heistä, mutta näen silti mielessäni aina muinaiset roomalaiset, jos puhutaan tolnedralaisista. Tolnedra on myös poliittisen vehkeilyn tyyssija ja varmaan siksi yksi suosikeistani. Tolnedrasta mukaan karkaa keisarillinen prinsessa Ce'Nedra, jonka räiskyvä persoona ottaa minua vieläkin jonkin verran pannuun.
Tolnedran jälkeen päästään Nyissaan, jossa sattuu ja tapahtuu. Nyissasta ei retkueeseen tule uutta jäsentä, mutta se ei estä vinkeitä tapahtumia. Garion havaitsee viimeinkin olevansa velho ja sen asian kanssa onkin 15-vuotiaalla nuorella miehellä painimista. Nyissalaiset ovat tietynlaista huumekansaa. He ovat mielistyneet marjoihin, yrtteihin ja sieniin, jotka vaikuttavat huumeiden lailla. He ovat erityisen kiintyneitä käärmeisiin ja pyrkivätkin tietyllä tapaa luonnehtimaan niitä omalla olemuksellaan. Miehet ovat ajaneet päänsä kaljuiksi ja lähes kaikilla on helmiäishohtoinen viitta. Nyissalaiset ovat kieroa sakkia, joista ei oikein ota selvää kenen puolella he ovat.
Tästä osasta alkaen Eddingsin tekstissä näkyy selvemmin se, kuinka nuorille se on suunnattukaan. Tiettyjä asioita väännetään rautalangasta ja etenkin tärkeitä ja merkittäviä tapahtumia alleviivataan voimakkaasti. Hahmot ovat voimakkaasti tyypiteltyjä, mikä minusta on kyllä mukavaa. Tarina etenee reippaasti ja osin sekin tekee tästä hyvin nopealukuista tekstiä. On jokseenkin koomista, että vaikka olen tämän kymmeniä kertoja lukenut, niin silti tietyt tapahtumat jaksavat jännittää ja iltaisinkin on luettava "vielä yksi" luku, vaikka kello olisi jo kuinka paljon...
Belgarionin tarun muut osat:
(1.) Kiven vartija
(3.) Velhojen taistelu
(4.) Rivan kuningatar
(5.) Kohtalon täyttymys
Jatkosarja Mallorean tarun osat:
(1.) Lännen vartijat
(2.) Murgojen kuningas
(3.) Karandan paholaisherra
(4.) Darshivan velhotar
(5.) Kellin näkijätär
Kuinka nostalgista. Muistan miten koukuttunut olin tähän kirjasarjaan silloin ammoisina aikoina ala- ja ylä-asteella. On monesti tehnyt mieli lukea uudestaan, mutta saa nähdä uskaltaako. Pelkään, että hyvät muistot vähän tahriintuvat, kun sarjan lukisi vanhemmalla iällä.
VastaaPoistaKoukussa oltiin täälläkin silloin aikanaan =) Taidamme olla suunnilleen samaa ikäluokkaa?
VastaaPoistaMinä olen lukenut tätä niin tasaisin väliajoin uusiksi, etten ole tavallaan ehtinyt "karata" aikuiseksi tässä välissä. Taannun yhtä sinne varhaisteinivuosiin tätä lukiessani =)
Itse olen vuosimallia -88, joten vähän nuorempi. Silloin kun itse luin kirjat, niin sarja ei ihan siitä tuoreimmasta päästä ollut. =)
VastaaPoistaTaidan kyllä itsekin lukaista nuo uudestaan. Sitä taantumista odotellessa. =)