Castle of Wizardry
Suomennos: Tarmo Haarala
Käännösvuosi: 1993
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 426
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: lahja
Rivan kuningatar on viisiosaisen Belgarionin tarun neljäs osa, joka jatkaa kiehtovaa seikkailufantasiaa hyvän ja pahan taistelusta nuoren pojan silmin nähtynä.
Kirjan alkaessa Garion matkakumppaneineen pakenee tuhoutuneesta velholinnakkeesta ja lähtee pitkälle ja näännyttävälle erämaataipaleelle. Vaarojen täyteisen matkan aikana Garion ja oikukas prinsessa Ce'Nedra alkavat oivaltaa perintöosaansa ja huomaavat, että on olemassa taikuuttakin väkevämpiä voimia!
Oma arvio:
Luin tämän kyllä jo aikaa sitten, mutta viime aikaiset juhlapyhäkiireet saivat bloggaamisen venähtämään. Lisäksi bloggaamista hiukan hidastutti sekin, että mielestäni tämä on Belgarionin tarun tylsin osa, vaikka tässä tapahtuukin paljon ja monta asiaa saa selityksensä.
Rivan kuningatar keskittyy eritoten Garionin ja Ce'Nedran suhteeseen vaikka sen ymmärsikin vasta näin aikuisempana. Kyse ei siis ole vain romantiikasta, vaan Garionin ja Ce'Nedran liiton vaikutuksista muihin ihmisiin ja tässä tapauksessa myös koko Eddingsin luoman maailman poliittiseen tilanteeseen. Sekä tietenkin Ennustukseen. Ovelinta tässä on oikeastaan se, että Garion ja Ce'Nedra eivät varsinaisesti ole rakastuneita eivätkä vietä juuri lainkaan yhteistä aikaa tässä kirjassa, vaikka menevät kihloihinkin.
Etenkin näin kirjasarjan loppupuolella olen kyseenalaistanut jonkin verran Eddingsin juoniratkaisuja. Jotkut nimittäin tuntuvat melko tökeröiltä ja turhilta, kun niille ei ole kunnollisia syitä. Tällainen on esimerkiksi Garionin "elämäntehtävän" salaaminen Garionilta itseltään. Hänen kasvattajansa, Polgara, pitää häntä viimeiseen saakka epätietoisena oikeista taustoistaan ja roolistaan. Garion uskoo pitkälti olevansa vain orvoksi jäänyt sendarialaispoika. Ja kun hänelle sitten paljastuu kaikki muutaman päivän sisällä, niin muut henkilöhahmot ihmettelevät, miksei 16-vuotias Garion (jonka elämä on siis juuri käännetty päälaelleen) sopeudu. Miksiköhän?!
Hauskinta tässä kirjassa on oikeastaan Ce'Nedran seuraaminen. Valon Lapsen Morsian pistää tuulemaan ja kasaa valtavan armeijan. Ce'Nedran naisellinen viehätysvoima ja niiden hyvin klassinen (ehkä jopa kliseinen) käyttö puree miehiin - klassisesti. Eddings ei sentään sorru tekemään prinsessasta perinteistä kaunis, mutta tyhmä -naista, vaan Ce'Nedra on hyvin nokkela ja älykäs. Mikään täydellinen hän ei ole ja muutamia hairahduksia sattuu. Lähinnä ajattelemattomuutta, joka sopii Ce'Nedran 16 ikävuoteen hyvin.
Kokonaisuudessaan Rivan kuningatar on kuitenkin välisoittomainen kirja ennen viimeistä osaa, jossa tapahtumat saavat huippunsa monellakin taholla. Tämänkaltainen jako on kaiketi välttämätön pitkissä sarjoissa.
Belgarionin tarun muut osat:
(1.) Kiven vartija
(2.) Ennustusten aika
(3.) Velhojen taistelu
(5.) Kohtalon täyttymys
Jatkosarja Mallorean tarun osat:
(1.) Lännen vartijat
(2.) Murgojen kuningas
(3.) Karandan paholaisherra
(4.) Darshivan velhotar
(5.) Kellin näkijätär
Suomennos: Tarmo Haarala
Käännösvuosi: 1993
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 426
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: lahja
Rivan kuningatar on viisiosaisen Belgarionin tarun neljäs osa, joka jatkaa kiehtovaa seikkailufantasiaa hyvän ja pahan taistelusta nuoren pojan silmin nähtynä.
Kirjan alkaessa Garion matkakumppaneineen pakenee tuhoutuneesta velholinnakkeesta ja lähtee pitkälle ja näännyttävälle erämaataipaleelle. Vaarojen täyteisen matkan aikana Garion ja oikukas prinsessa Ce'Nedra alkavat oivaltaa perintöosaansa ja huomaavat, että on olemassa taikuuttakin väkevämpiä voimia!
Oma arvio:
Luin tämän kyllä jo aikaa sitten, mutta viime aikaiset juhlapyhäkiireet saivat bloggaamisen venähtämään. Lisäksi bloggaamista hiukan hidastutti sekin, että mielestäni tämä on Belgarionin tarun tylsin osa, vaikka tässä tapahtuukin paljon ja monta asiaa saa selityksensä.
Rivan kuningatar keskittyy eritoten Garionin ja Ce'Nedran suhteeseen vaikka sen ymmärsikin vasta näin aikuisempana. Kyse ei siis ole vain romantiikasta, vaan Garionin ja Ce'Nedran liiton vaikutuksista muihin ihmisiin ja tässä tapauksessa myös koko Eddingsin luoman maailman poliittiseen tilanteeseen. Sekä tietenkin Ennustukseen. Ovelinta tässä on oikeastaan se, että Garion ja Ce'Nedra eivät varsinaisesti ole rakastuneita eivätkä vietä juuri lainkaan yhteistä aikaa tässä kirjassa, vaikka menevät kihloihinkin.
Etenkin näin kirjasarjan loppupuolella olen kyseenalaistanut jonkin verran Eddingsin juoniratkaisuja. Jotkut nimittäin tuntuvat melko tökeröiltä ja turhilta, kun niille ei ole kunnollisia syitä. Tällainen on esimerkiksi Garionin "elämäntehtävän" salaaminen Garionilta itseltään. Hänen kasvattajansa, Polgara, pitää häntä viimeiseen saakka epätietoisena oikeista taustoistaan ja roolistaan. Garion uskoo pitkälti olevansa vain orvoksi jäänyt sendarialaispoika. Ja kun hänelle sitten paljastuu kaikki muutaman päivän sisällä, niin muut henkilöhahmot ihmettelevät, miksei 16-vuotias Garion (jonka elämä on siis juuri käännetty päälaelleen) sopeudu. Miksiköhän?!
Hauskinta tässä kirjassa on oikeastaan Ce'Nedran seuraaminen. Valon Lapsen Morsian pistää tuulemaan ja kasaa valtavan armeijan. Ce'Nedran naisellinen viehätysvoima ja niiden hyvin klassinen (ehkä jopa kliseinen) käyttö puree miehiin - klassisesti. Eddings ei sentään sorru tekemään prinsessasta perinteistä kaunis, mutta tyhmä -naista, vaan Ce'Nedra on hyvin nokkela ja älykäs. Mikään täydellinen hän ei ole ja muutamia hairahduksia sattuu. Lähinnä ajattelemattomuutta, joka sopii Ce'Nedran 16 ikävuoteen hyvin.
Kokonaisuudessaan Rivan kuningatar on kuitenkin välisoittomainen kirja ennen viimeistä osaa, jossa tapahtumat saavat huippunsa monellakin taholla. Tämänkaltainen jako on kaiketi välttämätön pitkissä sarjoissa.
Belgarionin tarun muut osat:
(1.) Kiven vartija
(2.) Ennustusten aika
(3.) Velhojen taistelu
(5.) Kohtalon täyttymys
Jatkosarja Mallorean tarun osat:
(1.) Lännen vartijat
(2.) Murgojen kuningas
(3.) Karandan paholaisherra
(4.) Darshivan velhotar
(5.) Kellin näkijätär
Kommentit
Lähetä kommentti