Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: n. 100
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos
Porvarin morsian vie lukijansa Turun seudulle 1500-luvun vaihteeseen. Anna Jonintytär Knaap on 16-vuotias aatelisneito, jolla on takanaan pelonsekainen lapsuus äitipuolen hallitsemassa Porvoon Kamppilan kartanossa. Annan isä on kihlannut tyttärensä ennen kuolemaansa turkulaiselle porvarille. Kohtalo puuttuu kuitenkin merkillisesti Annan elämänkulkuun, kun nuori kartanonherra Arn Erikinpoika Tavast rakastuu Annaan saattaessaan tätä Kamppilan kartanosta sulhasen luo.
Kaari Utrion Porvarin morsian on kuvaus kuohuvista tunteista ja kaiken voittavasta rakkaudesta aitoa historiallista taustaa vasten.
Porvarin morsian ilmestyi alun perin 1981, jolloin se aloitti suomalaisen laatuviihteen ystäville suunnatun uuden Katariina-taskukirjasarjan. Uudessa painoksessa on kirjailijan esipuhe (vuodelta 2008) ja Hannu Lukkarisen kuvitus.
Oma arvio:
En oikein tiedä onko vika minussa, genressä vai kirjassa itsessään, mutta Porvarin morsian oli minulle pettymys. Pidän kyllä Kaari Utrion kirjoista ja osasin siten toki odottaa hömppäromantiikkaa historiallisessa miljöössä. Se odotus täyttyi, mutta teoksena tämä oli makuuni aivan liian hömppäromanttinen ja liian vähän historiallinen. Utrion esipuheesta käy ilmi, että Katariina-taskukirjasarjan tarkoitus oli nostaa suomalaista kioskikirjallisuutta korkeammalle tasolle ja parantaa sen luomaa mielikuvaa. "Uusi sarja ei enää pelastanut kotimaista kioskikirjallisuutta. Sen kannattavuuden söi ehkä ensisijaisesti televisio, mutta myös ulkomainen kilpailu.", kirjoittaa Utrio.
En ole koskaan ollut kioskikirjallisuuden ystävä. Kestän hömppäromantiikkaakin vain kun se on yhdistettynä historialliseen kuvaukseen, missä Kaari Utrio on mestari. Porvarin morsiamesta tosiaan puuttuu historia. Syynä lienee ehkä tilan puute. Historialliset romaanit ovat usein pienoisia tiiliskiviä ihan siitä syystä, että taustoittaminen, kuvailu ym. vievät paljon tilaa. Kioskikirjallisuudessa sellaiselle ei taas ole tilaa. Niinpä Porvarin morsian n. 100 sivullaan kaatui minun mielestäni siihen. Tapahtumat eivät tuntuneet uskottavilta, koska henkilöhahmoja ja heidän toimiensa syitä ja seurauksia ei hahmoteltu tarpeeksi.
Anna vaikuttaa lähinnä vässykältä. On tietysti ymmärrettävää, että sillä lapsuudella ei voi kasvaa kovin voimakasluonteista naista, mutta silti tuntuu mahdottomalta ymmärtää, että mikä ihme sai Arnin, rikkaan kartanonherran, rakastumaan vaatimattoman näköiseen Annaan. Etenkin Arn olisi kaivannut taustoittamista lisää ja olisi ollut kiinnostavaa seurata lisää Annan elämää Turussa ja hänen aviomiehensä Wipperden suvun edesottamuksia. Judit Wipperden äkkinäinen kääntyminen lempeästä mummelista häijyksi akaksi ei myöskään oikein toiminut.
Myöskään 1500-luku ei tullut tarpeeksi esille. Tapahtumat olisivat käytännössä voineet sijoittua mihin hyvänsä aikaan keskiajan tiimoilta. Yleensä Utrio kytkee hyvin tarinansa valitsemaansa ajankohtaan, mutta tässä sille ei mitä ilmeisemmin ollut tilaa.
Pulma tässä lienee minä itse. Vaadin lukijana kioskikirjallisuudelta sellaista, mitä se ei tyypillisesti ole valmis tarjoamaan. Vähän sama, jos kritisoisin sitä että kauhukirjallisuudessa on kauhua. Siksipä lienee parempi, että pysyn jatkossakin kioskikirjallisuudesta erossa. Sellaisena teoksena Porvarin morsian saattaakin olla hyvä, mutta minä olen väärä henkilö arvioimaan sitä.
Kommentit
Lähetä kommentti