Ian McEwan: Sovitus (2001)


Atonement
Suomennos: Juhani Lindholm
Käännösvuosi: 2002
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 541 (pokkari)
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: kirjasto

Kesän 1935 kuumimpana päivää kolmetoistavuotias Briony Tallis näkee isonsiskonsa ja talon siivojan pojan välillä kohtauksen, joka jää askarruttamaan hänen vilkasta mielikuvitustaan. Päivän päättyessä kaikkien kolmen elämä on muuttunut peruuttamattomasti. Briony on tehnyt viattoman mutta kohtalokkaan erehdyksen, jonka traagisia seurauksia hän joutuu kantamaan koko loppuelämänsä.

Oma arvio:
Olen innolla odottanut sopivaa tilaisuutta päästä Ian McEwanin teoksiin käsiksi. Onhan niitä kehuttu niin paljon ja on suorastaan hävettänyt, että on moinen aukko sivistyksessä. Olin oikein tyytyväinen nähdessäni tenttikirjallisuusvaihtoehdoissa Sovituksen. No nyt minulla on tilaisuus!

Olisin jättänyt kirjan kesken ellei tämä olisi kuulunut tenttilukemistoon. Viimeksi jätin kirjan kesken joskus keväällä 2008. Silloin jäi kesken Joel Lehtosen Putkinotko. Sekin kyllä kuului tenttikirjallisuuteen, mutta muitakin kirjoja oli niin paljon, että minun oli mahdollista selviytyä tentistä lukematta sitä. Nyt en uskaltanut tehdä samaa temppua ja niinpä minä osin harpoin tämän loppuun.

Kuulostaa ehkä nurinkuriselta, mutta en pidä Sovitusta huonona kirjana. Kirja on erinomainen, mutta minä olen sille täysin vääräntyyppinen lukija. Suurin ongelma oli liian hidas tempo.
Romaani on jaettu kolmeen osaan (+ epilogiin), joista ensimmäinen kattaa noin puolet kirjasta. Siinä eletään juuri takakansitekstin kuvaamia kesän 1935 tapahtumia, jotka keskittyvät oikeastaan yhteen iltapäivään, sitä seuraavaan kokonaiseen päivään ja hituseen sitä seuraavaa aamua. McEwan pitää jatkuvasti liiankin pitkitettyä jännitystä yllä tyylikeinoilla, jotka eivät ole näin runsaasti käytettynä minun makuuni. Hän puhuu lähes jokaisessa hervottoman pitkässä luvussa siitä, kuinka kohta on tapahtumassa milloin kenellekin jotakin, joka muuttaa henkilön koko elämän.
Jännitys on kuin kuminauha; sitä pitää venyttää sopivasti, sillä liiaksi venytettynä se katkeaa ja räpsäisee sormille. Kuminauhani oli Ian McEwanille liian lyhyt. Alun jännitys muuttui tympeydeksi; pääsisi jo asiaan!

'Vatuloimisen', kuten tätä liiallista kuvailua ja venyttämistä kutsun, McEwan käytti henkilöhahmojen syventämiseen. Ja olihan se vaivan arvoista. Yksikään hahmo ei jää ohueksi. Briony, Robbie, Cecilia, Lola, kaksoset, Paul Marshall ja Emily saavat kaikki kunnollisen pohjan, sielun. Briony, Robbie ja Cecilia ovat Sovituksen keskeisimmät henkilöt vaikka fokalisoijina ovat pääasiassa Briony ja Robbie.
En pitänyt oikein yhdestäkään henkilöstä. Briony oli lapsena ärsyttävän pikkuvanha tärkeilijä ja aikuisena lammasmaisen katuva, joka ei tuntunut käsittävän tekonsa vakavuutta. Robbie oli siedettävin. Alussa nuorimies, joka pursuaa intoa tulevaisuuden rakentamiseen ja lopussa katkera kohtalostaan. Cecilia oli aavistuksen verran liian itserakas ja päättämättömyydessään ja järjettömässä itsepäisyydessään turhan omituinen.
Jokainen henkilö oli kuitenkin uskottava. Henkilöiden motiivit ovat kaikki äärimmäisen hyvin perusteltuja ja rakennettuja. Minusta kirjailija onnistuu aina, jos henkilöhahmo saa aikaan lukijassa jotakin tuntemuksia.

Sovitus on hyvä ja hieno romaani. En missään nimessä lähde kiistämään Ian McEwanin ansioituneisuutta kirjailijana. Mutta minut väsytti ennen kaikkea tuo hitaus, jopa ajoittainen pysähtyneisyys. Viipyilevästä henkilökuvauksesta nauttivalle tämä on kirjallisuuden aatelia. Minä saattaisin pitää elokuvaversiosta, josta liiallinen hitaus on ehkäpä karsittu pois.

Kommentit

  1. Tiivistit aika hyvin minunkin mielipiteeni Sovituksesta, ja McEwanin kirjoista yleensä. Ne ovat hyviä, mutta liian "vatuloivia" minullekin. ;)

    VastaaPoista
  2. Hmm. Hyminää heti alkuun. :) Minä olen lukenut McEwanilta vain Rannalla, josta pidin kovasti. Niin kovasti, että nostin sen viime vuoden kirjasuosikkeihini, kun vuodenvaihteessa tein listaa lukemistani. Seuraavaksi McEwanin kirjaksi olen miettinyt juuri Sovitusta, mutta mahtaakohan sen tempo olla liian hidas makuuni? Se selviää vain kokeilemalla.

    VastaaPoista
  3. peikkoneito, eli ne muutkin ovat suunnilleen samaa tyyliä?

    lumiomena, onkohan se Rannalla yhtä hidas? Odotan innolla arviotasi Sovituksesta!

    On tosiaan mahdollista, että minä vain olen liian hätäinen ylipäätään ja tarvitsen reippaampaa asioiden eteenpäin vientiä :)

    VastaaPoista
  4. Jee, kaikki eivät ylistäkään McEwania! Minultakin jäi tämä kesken. :) Olen sitten lukenut pari muuta McEwania, eivätkä ne ole olleet yhtä vatuloivia, vaan mielenkiintoisia ja taidokkaita - mutta liiankin, joku särmä on puuttunut eivätkä kirjat ole todella koskettaneet minua. Olen lukenut niitä lähinnä tekniseltä kantilta, että ahaa, tällainen on hiottu, hyvä kirja, mutta mitään lempikirjoja niistä ei ole todellakaan tullut.

    Kirjoitin viime kesänä McEwanin Ikuisesta rakkaudesta ja sain suosituksia, mitä McEwaneita kannattaisi kokeilla, jos ei ole heti ihastunut tähän kirjailijaan: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2010/09/ian-mcewan-ikuinen-rakkaus.html

    Vaan eipä kaikkien tarvitse onneksi ihastuakaan samoihin kirjailijoihin!

    VastaaPoista
  5. Piti oikein käydä katsomassa mitä olin kirjoittanut tästä kirjasta, ja vähän samaan päädyin sikäli, että kuvaileminen rassasi. Tempo-ongelmia siis täälläkin :-)

    Voisin kuvitella lukevani McEvanilta jotain muutakin - ei Sovitus minusta pettymys ollut, eikä meinannut jäädä kesken... mutta ei ilmeisesti tullut mitään raivokasta halua etsiä seuraavaa saman tekijän kirjaa; luin Sovituksen jo lokakuussa ja vieläkin on se seuraava hankkimatta :-D

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Jenni, vinkistä! Minä en ole ihan vielä valmis hylkäämään McEwania, mutta tunnustan ettei herran teokset keiku nyt ihan lukulistani kärkipäässä.

    Eli just samat fiilikset kuin Booksylla!

    VastaaPoista
  7. Minä olen aivan vannoutunut Ian McEwan fani. Hän kuuluu minulla samaan sarjaan kuin Oates, Irving, Auster, Hustvedt...,joten olen ihan eri linjoilla. McEwanin Sovitus on loistava sekä kirjana että filminä. Launatain arvostelun omistin miehelleni, joka pitää ko. kirjasta myös. Ikuista rakkautta minulle suositteli McEwanin parhaana nuori mies Tampereelta ja kirja menikin Ianin kolmen kärkeen. Rannalla on hyvin vaikuttava ja hienovireinen kirja, joka vaatii lukijalta hieman rivien välistä lukemista, Vieraan turva on järisyttävä, mutta Sementtipuutarha, McEwanin esikoinen oli tasokas ja odotettu. Tosin eräs lukijani oli siitä järkyttynyt...Polte oli vaativin fysiikan takia, sillä sitä oli niin paljon, että haittasi aika ajoin keskittymistä. Tässä näin aluksi McEwanista. Ja: kaikki ystäväni ovat hulluna McEwanin kirjoihin!

    VastaaPoista
  8. Kiva, Leena Lumi, että löysit tänne :)
    Parasta tässä hulluudessa onkin, että minäkin pidän kyllä Sovitusta hyvänä kirjana, mutta itseäni sen suhteen vääränä lukijana :D Mutta kuten sanottua, en anna vielä periksi ja viskaa Ian McEwan -parkaa nurkkaan.
    Irving... Pitäisi ryhdistäytyä ja tutustua lisää. Luin ennen bloggaustani Kaikki isäni hotellit ja pidin siitä valtavasti. Mieheni on Irving-fani ja meillä on hyllyssä kaikki suomennetut teokset + englanniksi se yksi, jota ei ole suomennettu (Setting Free the Bears).

    VastaaPoista
  9. Minä olen tässä Leenan linjoilla, mutta sehän on vain mahtavaa, että meitä on moneen junaan kirjabloggaajissakin (joihin itsenikin nyt voin ehkä jo laskea, hih). Sovitusta en ole tosin vielä lukenut, mutta uskallan luvata pitäväni siitä(kin). Ostin sen juuri englanniksi, koska tekee mieli kokeilla McEwania alkuperäiskielellä. Ja leffahan on todella hyvä myös.

    Hanna, sulle voisi ehkä sopia McEwanin esikoinen Sementtipuutarha. Ei sekään nyt mikään actionkirja ole, mutta lyhyt, tiivis ja tiheätunnelmainen.

    VastaaPoista
  10. Sementtipuutarhaa olen vähän jo katsellut sillä silmällä, että se voisi olla seuraava yritys.
    Ja Sovituksen elokuvaversio kyllä kiinnostaa, koska ydintarina on niin hyvä!

    VastaaPoista
  11. Mä luin äskettäin ensimmäisen McEwanini, joka oli Sementtipuutarha, ja se jätti kipinän tutustua herran tuotantoon lisääkin. Seuraavaksi kirjaksi olen ajatellut Sovitusta, mutta kuulostaa huonolta, jos sanot olevan hidas; en voi sietää hitaasti eteneviä kirjoja. Mutta kokeilemallahan tuo selviää...

    VastaaPoista
  12. Kaima M. Taisin nähdä sinut tänään viihdekirjallisuuden luennolla. :)

    VastaaPoista
  13. Susa P., kokeilemalla se selviää. Älä suotta hylkää tätä edes yrittämättä, koska noin muuten tarina on niin hyvä.

    Hanna, bongasin nimesi nimilistasta ja pääni pyöri kuin pöllöllä (eturivi on huono paikka...), mutta en arvannut kuka olit :D

    VastaaPoista
  14. Mie jäin odottamaan sinua siihen käytävälle, mutta järjetön vessahoppu pakotti luovuttamaan. Outoa kyllä, mutta mie tunnistin sinut siitä Pasi Ilmari Jääskeläis-kommentista. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti