"Hanna Matilainen", esittäydyn ja puristan kättäsi lujasti mutta lempeästi. "Istu, ole hyvä. Otatko kahvia vaiko teetä? Itse juon kahvia mielelläni, mutta ilman sokeria ja maitoa. Mustana ja raakana."
Seuraan hiukan kummastuneiden ja epäluuloisten silmiesi katsetta. Mietin, pitäisikö minun selittää lisää vai antaa vain olla. Olen mikä olen. Eihän se selittämällä mihinkään muutu.
Rykäisen vaivautuneena.
"Nyt näin pitkäaikaisen tuttavuuden jälkeen ajattelin esittäytyä. Koen sen jotenkin rehellisemmäksi ja avoimemmaksi. Olen ihan tosissani! Ei! Ei sinun ole pakko. Tämä on vain minun ratkaisuni. Pidän sinusta edelleen yhtä paljon, olit sitten nimimerkin, anonyymisyyden tai ihan oikean nimen takana. Suoraan sanottuna se on sinun asiasi."
Hämmennän kahvia lusikalla vaikka mitään hämmennettävää ei olisikaan. Kunhan pyörittelen. Kumea kilahtelu vaientaa äänekkään hiljaisuuden.
"Pidän kirjoista", möläytän itsestäänselvyyden ja kiirehdin jatkamaan. "Koen kirjamaailman omakseni. Siksi haluan olla täällä ihan omana itsenäni, vaikka se aluksi ujostuttikin. Tästä alkaa muodostua ammattini. Opiskelen kirjallisuutta yliopistolla, olen työskennellyt äidinkielenopettajana (vaikkakin epäpätevänä) ja työskennellyt kirjakaupassa. Tämä maailma on mun."
Hymyilet hiukan ja kohotat kulmiasi.
"Morren maailma on kuitenkin harrastus", selvennän. "Luen ja arvioin kirjoja. Puhunkin mieluummin kirja-arviosta kuin arvostelusta. Arvioin sitä, mitä minä kirjasta pidin. Arvostelu on taas jotenkin... autoritäärisempää? Arvioiminen on taas henkilökohtaisempaa. Voit vapaasti olla eri mieltä kanssani. Kiistelläkin! Siitä minä pidän!"
Virnistät ja minä virnistän takaisin. Ehkä lähestymme samaa aaltopituutta ainakin tässä asiassa.
"En halua pidätellä sinua koko iltaa", sanon ja nousen seisomaan. "Mutta tule taas käymään! Tämä maailma on auki ympäri vuorokauden ja olet aina tervetullut."
Hymyilen ujosti niin että vasemman posken hymykuoppa näkyy juuri ja juuri.
"Nähdään!"
Seuraan hiukan kummastuneiden ja epäluuloisten silmiesi katsetta. Mietin, pitäisikö minun selittää lisää vai antaa vain olla. Olen mikä olen. Eihän se selittämällä mihinkään muutu.
Rykäisen vaivautuneena.
"Nyt näin pitkäaikaisen tuttavuuden jälkeen ajattelin esittäytyä. Koen sen jotenkin rehellisemmäksi ja avoimemmaksi. Olen ihan tosissani! Ei! Ei sinun ole pakko. Tämä on vain minun ratkaisuni. Pidän sinusta edelleen yhtä paljon, olit sitten nimimerkin, anonyymisyyden tai ihan oikean nimen takana. Suoraan sanottuna se on sinun asiasi."
Hämmennän kahvia lusikalla vaikka mitään hämmennettävää ei olisikaan. Kunhan pyörittelen. Kumea kilahtelu vaientaa äänekkään hiljaisuuden.
"Pidän kirjoista", möläytän itsestäänselvyyden ja kiirehdin jatkamaan. "Koen kirjamaailman omakseni. Siksi haluan olla täällä ihan omana itsenäni, vaikka se aluksi ujostuttikin. Tästä alkaa muodostua ammattini. Opiskelen kirjallisuutta yliopistolla, olen työskennellyt äidinkielenopettajana (vaikkakin epäpätevänä) ja työskennellyt kirjakaupassa. Tämä maailma on mun."
Hymyilet hiukan ja kohotat kulmiasi.
"Morren maailma on kuitenkin harrastus", selvennän. "Luen ja arvioin kirjoja. Puhunkin mieluummin kirja-arviosta kuin arvostelusta. Arvioin sitä, mitä minä kirjasta pidin. Arvostelu on taas jotenkin... autoritäärisempää? Arvioiminen on taas henkilökohtaisempaa. Voit vapaasti olla eri mieltä kanssani. Kiistelläkin! Siitä minä pidän!"
Virnistät ja minä virnistän takaisin. Ehkä lähestymme samaa aaltopituutta ainakin tässä asiassa.
"En halua pidätellä sinua koko iltaa", sanon ja nousen seisomaan. "Mutta tule taas käymään! Tämä maailma on auki ympäri vuorokauden ja olet aina tervetullut."
Hymyilen ujosti niin että vasemman posken hymykuoppa näkyy juuri ja juuri.
"Nähdään!"
Hyvä, hyvä. Moi, hauska tavata, minä olen Karoliina Timonen, niin kuin kyllä tiedätkin. :)
VastaaPoistaOlen tietyissä asioissa ehkä liiankin avoin. En esimerkiksi jaksa pelätä ja stressata maailman kaatuvan siihen, että nimeni tai naamani näkyy netissä. Mutta hyväksyn toki senkin, että kaikki eivät halua olla yhtä esillä. On se silti jotenkin ihanaa, kun joku uskaltaa. :)
Kiitos siis.
Karoliina
Hauska tutustua ja tervetuloa "omanimisten" joukkoon! Vaikka eipä tuolla nimellä tai nimettömyydellä taida kirjablogeissa olla kovin suurta merkitystä. Nimi tai nimimerkki, ei sillä niin väliä: oma, jonkinlainen tunnistettavissa oleva ääni on tärkeämpi seikka.
VastaaPoistaHeipä hei ja onnittelut rohkelikolle :-)
VastaaPoistaHeh, hauskaa nähdä, että keskustelu poikii tällaisia tuotoksia:) Täällä Aino-Maria Savolainen, hauska tutustua!
VastaaPoistaHeipä hei! Aino-Marian peesissä sanon, että olipa mukava että viimeaikaiset blogikeskustelut tekivät Morresta kaimani. Miekään en Karoliinan tapaan pelkää niin kauheasti sitä, millaisia ongelmia voi tulla esiintymällä blogissa omalla nimellä, vaikkei oma sukunimeni näykään. Enemmän juuri välillä nolottaa oma blogini, vaikka se rakas harrastus onkin.
VastaaPoistaHienoa, hauska "tavata"!
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaJa tosiaan kiitos esittäytymisestä sekä onnittelut kaikille rohkeille. Nämä keskustelut ovat saaneet aikaan sen, että Lumiomena saattaa hyvinkin saada etunimen.
Minä olen pitänyt kiinni puolittaisesta anonymiteetistä (Joensuussa kulttuurintutkimusta opiskelleen Tori Amos-fanin voi kyllä jäljittää), koska olen omassa työssäni käsitellyt paljonkin nettiyhteisöllisyyttä ja silloin kun netti alkoi yleistyä (tunnen itseni tosi vanhaksi!), korostettiin anonymiteettiä ja netin vaarapaikkoja ehkä vähän liikaakin. Se jäi jonnekin selkäytimeen jonkinlaisena nettisääntönä, vaikka pidän kyllä siitä, että ihmiset esiintyvät rohkeasti omalla nimellään. Se on ihailtavaa.
T. Katja, puolittain esittäytyvä Lumiomena.
Hauska tutustua, todellakin! Eiköhän mua nyt ole yllytetty tarpeeksi laittamaan se sukunimi omaankin blogiin... :) (Mutta tosiaan, kuten itsekin sanoit, tämä on jokaisen oma päätös. Toivottavasti siis kukaan, joka oikeasti mieluummin haluaa pysyä anonyyminä, ei tunne paineita kaapista tuloon tämän buumin vuoksi!)
VastaaPoistat. Satu Ekoluoma
Onpas täällä nyt esittäytymisinnostus käynnissä! Kyllähän teidän oikeat nimenne on ihan kiva kuulla, vaikkei sillä tiedolla oikein mitään teekään. Minä ajattelin pysyä ihan vain Jorina ainakin niin kauan, kun se vielä riittää minut identifioimaan. Anonyymiydestä tuskin voi puhuakaan silloin, jos nimen vieressä on tunnistettavan tasoinen valokuva :)
VastaaPoistat. Jori
Hei Hanna ja hauska tutustua! Olen sitä mieltä, että omalla nimellä blogissa esiintyminen on vakuuttavampaa ja se lisää luotettavuutta. Itse pelkään kuitenkin liiaksi sitä, mitä voisi tapahtuu jos joku puolituttu keksisi blogiharrastukseni. Niinpä teen Lumiomenat ja paljastan tässä vain oikean etunimeni. Tervehdys siis kaikille vanhoille ja "uusille" tuttavilla Marilta!
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista ja esittäytymisistä :)
VastaaPoistaTämän pohjimmainen tarkoitus on melkolailla itsekäs; toivon joskus voivani hyödyntää blogiani CV:ssani. Silloin lienee parempi, että se on omalla nimellä.
Alunperin tämän blogin piti olla vain tentittävien romaanien muistiinpanopaikka, mutta sitten mopo karkasi käsistä :D
Hauska tutustua Hanna! Ja miten kivasti oletkaan taas kirjoittanut!
VastaaPoistaOlit kyllä mielenkiintoinen kaapissakin ollessasi, mutta tuntuu rohkaisevalta, että päätit tulla ulos.
Toisaalta, ei minusta nimimerkin pitämisessäkään mitään pahaa ole. En ole vielä osunut yhteenkään kirjablogiin, josta olisin ajatellut, että täällä sitä sivallellaan kirjailijaparkoja säälimättömästi ja halpamaisesti. Ennemminkin nimettömyys tuntuu usein johtuvan vaatimattomuudesta. Se sallittakoon vaikka se lukijasta tuntuukin monesti ihan turhalta, blogeissa kun on aivan tosi hienoja, mielenkiintoisia ja selvästi huolella tehtyjä juttuja.
Ja onhan se anonyymisyys jotenkin netin luonteeseen kuuluvaakin, jopa osa sen viehätystä, kun muukalaiset kohtaavat yössä...
Mainiota! Hauska tutustua :)
VastaaPoistaHauska tutustua ja pisteet rohkeudesta! :) Itse olen piiloutunut nimimerkin taakse ihan tottumuksesta. Jotenkin netissä on turvallisemman tuntuista olla nimimerkillä. Ja ehkä sitä jotenkin arastelee, jos vaikka joku tuttu sattuisi blogia lukemaan. Tätä nimimerkkiä olen käyttänyt niin kauan kuin muistan, tosin en taida olla ainoa, joka tällä nimellä netissä on.
VastaaPoistaNiin, kaipa tässä uskaltaa etunimensä kertoa, kun muutkin on uskaltaneet, eli Marjo tässä hei. Ja sukunimi löytyy 10 yleisimmän joukosta. ;)
Hauska tutustua! minä aion silti pysyä ainakin toistaiseksi nimimerkin takana, osittain niistä syistä joita booksy nyt juuri luetteli blogissaan - suurimmaksi osaksi syy on ammatillinen. Mutta minäkin arvostan tätä julkisuutta, aina parempi tällainen avoimuus.
VastaaPoistaNämä esittäytymiset ja blogipohdinnat ovat olleet viime ja tän viikon hauskinta antia. :)
VastaaPoistaHöh: Ihmisellä on onneksi oikeus muuttaa mieltänsä, ja mietittyäni asiaa illalla tarkemmin päätin sittenkin jänistää ja jäädä vain kurkkimaan kaapin ovesta. ;)
VastaaPoistaKoska
-kyllä se jotain kirjoittamiseeni vaikuttaisi jos kuka tahansa voisi helposti tietää että minä olen juuri minä, enkä jaksa alkaa vaivata päätäni liian tiukoilla rajanvedoilla sen suhteen, mitä viitsin kirjoittaa. En tarkoita mielipiteitäni kirjoista, niiden esittäminen tuskin tulisi muuttumaan millään lailla, vaan niitä sekalaisia "oheismainintoja" henkilökohtaisemmista asioista.
-äitini, joka jaksaa murehtia mitä ihmeellisimpiä, mielikuvituksellisimpia ja kaukaahaetuimpia juttuja, menettäisi asian huomatessaan luultavasti ainakin parin viikon yöunet miettiessään mitä kaikkea KAUHEAA nimen paljastamisesta voikaan seurata! :D
-alastani johtuen bloginpidosta tuskin on odotettavissa mitään hyötyä CV:ssa tms, enkä oikein tiedä toisiko nimen laittaminen blogiini muutenkaan mitään kovin merkittävää lisäarvoa, vaikka koko nimellä esiintymisestä tietyn positiivisen vaikutelman joku saisikin.
Ainakin toistaiseksi tyydyn siis olemaan ihan vaan Satu. :) Paikkakunnan lisäsin, ja jonkinlaisen naamakuvankin voisin laittaa kunhan saan aikaiseksi.
Sitä en lainkaan harmittele että täällä kerroin nimeni - vaikka joku voi henkilöllisyyteni tätäkin kautta kaivaa selville, niin on kuitenkin eri asia pitää nimi jatkuvasti blogissa esillä.
Kiitos taas kaikille! On hauskaa huomata, että tämä selvästi herättää ajatuksia ja mielipiteitä. Netissä olon nimellysyys/nimettömyys on mielestäni tosiaan hyvin henkilökohtainen asia, jossa on parasta tehdä juuri miltä itsestä tuntuu eikä kuten muut tekevät/käskevät. Nimi ja identiteetti kun ovat ominta mitä meillä kullakin on!
VastaaPoistaHienosti kirjoitettu juttu! :) Mä olen blogissani ja netissä muutenkin puoliavoimella linjalla: tunnistaminen onnistuu, mutta kaikkea elämästäni en kerro (joskus kerroin tosin enemmänkin kuin nykyään). Nimimerkin käyttö etunimen sijasta on jäänyt tavaksi, koko nimeä en halua netissä käyttää facebookin ulkopuolella kun en tykkää siitä (väliviivallinen etunimi, ugh).
VastaaPoistaKiitos, Velma, kehuista :)
VastaaPoistaHei Hanna! Hauska tutustua, olen Lauren (joka ei ole oikea nimeni, mutta josta se on hyvinkin helposti pääteltävissä. jopa niin hyvin, että olen ajatellut onko minun järkeä enää edes olla Lauren? ja kun muista yhteyksistä tutut bloggaajat jo vahingossa lipsauttelevat kommenteissa oikean nimeni :D). Löysin kirjablogisi tänään enkä tajua miksen ole löytänyt sitä aiemmin?! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai? Ryhdyin lukijaksesi ja linkitän sinut omaan blogiini!
VastaaPoistaTervetuloa, Lauren-joka-ei-ole-oikeasti-Lauren :D
VastaaPoistaSamaa kyllä voin ihmetellä sinun blogistasi; miksen ole löytänyt sitä aiemmin? Onneksi löysimme toisemme nyt!
Hauska tutustua näin matti myöhäisenä! Olen itsekin miettinyt, että pitäisikö paljastaa koko nimi. Jossusta voikin päätellä, että oikea nimeni on Johanna. Sukunimenikin on sen verran yleinen, että tällä yhdistelmällä löytyy Suomesta ainakin 100 samannimistä, itse asiassa samalla kadulla asuu yksi samanniminen kuin minä ;) Mutta vielä taidan ihan pysyä Jossuna :)
VastaaPoistaHei Jossu :) Mattimyöhäisetkin huomioidaan ja kiitetään kauniisti kommentista :)
VastaaPoista