Ärsyttävä päähenkilö

*rumpujen pärinää* Kesken jäänyt kirja on... Axel Munthe: Huvila meren rannalla (1929). Innostuin tästä alunperin Kirjapedon blogipostauksen kautta, josta saa tähän teokseen toisenlaisenlaisen näkökulman. Itse luin tästä noin sata sivua, jonka jälkeen luovutin. Teoksen kokonaispituus on 445 sivua.

Syy keskeyttämiseen oli ärsyttävä päähenkilö. En olekaan vähään aikaan törmännyt niin ylimieliseen tyyppiin! Päähenkilö Axel Munthe (teos ei ainakaan tekijän mukaan ole kumminkaan omaelämäkerta) esittää itsensä jotenkin niin ainutlaatuisena lahjana maailmalle, ettei parempaa olekaan. Hän on oivallinen lääkäri, joka saa hankalimmankin potilaan kuntoon (mihin kukaan muu lääkäri ei ole pystynyt). Hän tulee erinomaisesti toimeen koirien kanssa, sellaistenkin, joiden kanssa kukaan muu ei ole tullut juttuun. Jne.

Omaelämäkerta tai ei, niin jo tämän painoksen kaksi esipuhetta (molemmat Munthen omia; ensimmäinen ollut ensimmäisessä painoksessa, toinen myöhemmässä) alkoivat ärsyttää minua suunnattomasti. Kukaan ei ymmärrä hänen teostaan, nykykirjailijoista ei ole mihinkään, kukaan ei tunne Ruotsin suurinta runoilijaa (se on muuttolintujen säännölliset siiveniskut! Kyllä jokaisen pitäisi tuo tietää)...

En tiedä yritänkö tätä uudestaan joskus myöhemmin. Juuri nyt ei ainakaan tunnu siltä. Ehkä tämä tarvitsee vain oikeanlaiset kemiat? Vähän samaan tapaan kuin tosielämässäkin. Toisinaan vain ei tule juttuun jonkun ihmisen kanssa. Minä en tullut juttuun Axel Munthen kanssa.