Tänään junassa sen päätin; ei ole pakko. Minun ei kerta kaikkiaan ole pakko lukea tätä kirjaa. Tämä ei ole tenttikirja, ei arvostelukappale, ei lahja... Kirjastosta lainattu kirja, johon innolla tartuin ja johon sain pettyä.
Päätin myös kertoa siitä blogissa. Otan käyttöön uuden tunnisteen 'keskeytetyt'. En arvioi kirjoja samalla tapaa kuin kokonaan luetut, vaan perustelen miksi kirja jäi kesken. Kyseessähän ei välttämättä ole huono kirja. Kirja voi olla huono minulle, ei ylipäätään huono. Aika voi olla väärä. Mieliala voi olla väärä. Kirja voi kolahtaa joskus myöhemmin.
Äitini kertoi joskus aloittaneensa Tuulen viemää -teoksen useita kertoja. Täytyihän sen olla hyvä, kun kerran kaikki muutkin sitä lukevat! Mutta se ei ottanut tuulta allensa millään. Kunnes sitten yhtenä kauniina kertana se vain kolahti täysin. Nykyään se on yksi hänen lempikirjojaan.
Olen ollut tosi huono jättämään kirjoja kesken. Minusta se on jotenkin luovuttamista. Tänään päätin, että se on järjetöntä. Miksi hakata päätään seinään, kun maailma on kumminkin täynnä hyviä kirjoja?
Toivon, että päätökseni poikii myös sen, että tartun rohkeammin uusiin kirjoihin. Kun ei ole tarvis lukea sitä loppuun hampaat irvessä, ei ole pelkoa hukkaan heitetystä ajastakaan.
Keskimäärin noin sata ensimmäistä sivua (riippuen toki kirjan kokonaispituudesta) riittää. Sen jälkeen mielipide harvemmin muuttuu. Harvoin kieli, tyyli tai rakenne muuttuu. Juonikuvio tosin voi muuttua vetävämmäksi, mutta sitten on jo myöhäistä minun kohdallani.
Päätökseni ei koske tentittäviä kirjoja. Ne on kyllä pakko lukea loppuun. Samoin arvostelukappaleet on luettava loppuun. Mutta muutoin koitan antaa itselleni vapauden luovuttaa. Se on välillä yllättävän vapauttavaa.
Ainiin. Minkä nyt jätin kesken? Siitä kerron huomenna. Ei makeaa mahan täydeltä.
Päätin myös kertoa siitä blogissa. Otan käyttöön uuden tunnisteen 'keskeytetyt'. En arvioi kirjoja samalla tapaa kuin kokonaan luetut, vaan perustelen miksi kirja jäi kesken. Kyseessähän ei välttämättä ole huono kirja. Kirja voi olla huono minulle, ei ylipäätään huono. Aika voi olla väärä. Mieliala voi olla väärä. Kirja voi kolahtaa joskus myöhemmin.
Äitini kertoi joskus aloittaneensa Tuulen viemää -teoksen useita kertoja. Täytyihän sen olla hyvä, kun kerran kaikki muutkin sitä lukevat! Mutta se ei ottanut tuulta allensa millään. Kunnes sitten yhtenä kauniina kertana se vain kolahti täysin. Nykyään se on yksi hänen lempikirjojaan.
Olen ollut tosi huono jättämään kirjoja kesken. Minusta se on jotenkin luovuttamista. Tänään päätin, että se on järjetöntä. Miksi hakata päätään seinään, kun maailma on kumminkin täynnä hyviä kirjoja?
Toivon, että päätökseni poikii myös sen, että tartun rohkeammin uusiin kirjoihin. Kun ei ole tarvis lukea sitä loppuun hampaat irvessä, ei ole pelkoa hukkaan heitetystä ajastakaan.
Keskimäärin noin sata ensimmäistä sivua (riippuen toki kirjan kokonaispituudesta) riittää. Sen jälkeen mielipide harvemmin muuttuu. Harvoin kieli, tyyli tai rakenne muuttuu. Juonikuvio tosin voi muuttua vetävämmäksi, mutta sitten on jo myöhäistä minun kohdallani.
Päätökseni ei koske tentittäviä kirjoja. Ne on kyllä pakko lukea loppuun. Samoin arvostelukappaleet on luettava loppuun. Mutta muutoin koitan antaa itselleni vapauden luovuttaa. Se on välillä yllättävän vapauttavaa.
Ainiin. Minkä nyt jätin kesken? Siitä kerron huomenna. Ei makeaa mahan täydeltä.
Hmm, jännittävää! Mikähän se mahtaa olla? Minunkin pitäisi opetella kesken jättämisen taitoa, olen siinä tosi huono.
VastaaPoistaPäätin itse raportoida keskeytyneet suoritukset kimppuna :-) Maaliskuun loppuun tulee 2011 neljännesvuosiraportti...
VastaaPoistaAmma, älä sentään yöuniasi menetä :D
VastaaPoistaBooksy, odotan mielenkiinnolla raporttiasi. Meillä kun tuntuu olevan paljolti sama maku (scifiä lukuunottamatta) :)
NO NIIN, nyt pidetään hullua jännityksessä tai jotain ;) Mikämikämikä? No ei vaan kyllä maltan odottaa huomiseen ;)
VastaaPoistaKeskenjättämisen taito! SE olisi näiden lukuisien upeiden kirjojen keskellä ihan kullan arvoinen kun tuntuu, ettei ehdi niitä hyviäkään lukea. Miksi sitten väkisin tahkota kun voihan sitä ottaa sen kirjan joskus myöhemmin luettavaksi jos jää vaivaamaan. Ei kirjan tosiaan tarvitse huono olla, jotkut kirjat vain ovat sellaisia, että vaativat ns. oman aikansa. Aion noudattaa tätä itsekin paremmin jatkossa!
Minulla jäi kesken Siri Hustvedtin Vapiseva nainen. En vain jaksanut tahkota läpi sitä neurologista viidakkoa, väliotsikot olisivat olleet poikaa.
VastaaPoistaKiinnostava postaus!
VastaaPoistaMoni klassikkokin on jäänyt kesken. Se on aina vaikeaa... Olen nykyisin enenevissä määrin sitä mieltä, että 50 sivua riittää, joskus luen 100. Jollei ala lämmetä, saa jäädä suosiolla. Joskus hetki on väärä kirjalle, joskus kirja vain ei sytytä. Toisaalta joskus on kyllä ollut varsin palkitsevaa lukea hieman väkisin loppuun. On siellä joskus seisonut se kiitoskin.
Nuorena en tätä taitoa osannut, sitten kun tulin kirjastoon töihin, oli pakko oppia. Mielenkiintoista luettavaa alkoi tippua syliin sellaisella vauhdilla ettei millään voinut revetä kaikkeen.
VastaaPoistaNyt tämä bloggausharrastus on taas taannuttanut taitoa. Kun ei oikein viitsi kirjoittaa sellaisesta mitä ei ole kokonaan lukenut, ja toisaalta muistiinpanot kuitenkin haluaa tehdä.
Susa, tsemppiä. Yllättävän vaikeaa se voi olla. Vieläkin on vähän syyllinen olo...
VastaaPoistaHanna, olitko muuten lukenut Hustvedtia? Muhun ei Sirin tyyli iskenyt ollenkaan, joten Vapiseva nainen on saanut vapista puolestani ihan rauhassa.
Valkoinen kirahvi, kiva kun löysit tiesi tänne! Ja totta. Toisinaan se loppuun tahkoaminen kyllä kannattaa.
Erja, voin kyllä kuvitella, että kirjastossa tuo taito on ollut pakko osata :) Ja tee ihmeessä sinäkin postausta keskenjääneistä. Booksyn tapa kuulostaa kans hyvältä; aina silloin tällöin köntsäraportointina.