Kuka? Mitä? Missä? Milloin?

Jo paristakin blogista on tämä haaste heitetty, joten eiköhän tartuta härkää sarvista. Olen tässä ollut vähän flunssainen, jopa niin pahasti että olen sortunut katsomaan telkkaria. Yleensä en katso telkkaria juuri lainkaan, ainoastaan Top Gearin verran. Mutta eilen katsoa posotin viisi tuntia Frendejä, kaksi tuntia Madagascarin pingviinejä ja tunnin Peukaloisen retkiä. En ole edes pystynyt oikein lukemaan, joten nämäkin vastaukset ovat ehkä tavallista himmeämpiä.

Kuka?
Morre. Nimi käytössä jopa enemmän kuin oikea virallinen nimeni. Juontuu jo vuodesta 1997, jolloin se oli alkuperäisen mahtipontisessa muodossaan Morgana Dragonia. Se lyheni sitten MorganaD:ksi, josta aika pian Morreksi. Jopa lapseni kutsuu minua Morreksi, jos äiti-sana tuppaa unohtumaan.
Haaveilija-humanisti ja lapsesta asti nenä kirjassa. Vihaan kokkaamista ja leipomista, mutta ruoka ja leivonnaiset noin muuten maistuvat turhankin hyvin. Rakastan metallimusiikkia ja se näkyy jonkin verran ulkoisestakin habituksestani. Gootti en kuitenkaan ole, vaikka olisi kiva niin pukeutuakin. Arkikäytössä kuitenkin korsetit ja hörhelöt ovat aivan liikaa laiskanpulskealle olemukselleni.
Lohikäärmeet, lämpimät kesäyöt, salmiakki, viinit ja viskit, satunnaisesti tupakka, piipun tuoksu, hopeiset korut, historia, vaaleat pitkätukkaiset viikinkisoturit - ja tietysti kirjat ovat lähellä sydäntäni.

Mitä?

Kirjoja, kirjoja... Satunnaisesti muutakin kulttuuria, mutta jokin kytkös pitää kirjoihin olla. (Pitäisiköhän äkkiä lukaista joku kotimaista metallia käsittelevä kirja, jotta voin hehkuttaa Children of Bodomin tiistaista keikkaa?)
Toisinaan tuntuu, että mielipiteeni ovat turhankin tiukkoja - tai ainakin esitän ne sellaiseen sävyyn. Johtunee ehkä hienoisesta (krhm..) väittelyhalustani ja sen seurauksena hitusesta provokatiivisuudestani.

Missä?
Pääasiassa kotona, kirjastotyöhuoneessa. Toisinaan tuoreeltaan lukukokemuksen jälkeen katatonisessa tilassa. Toisinaan taas jo pari päivää lukukokemusta maiskutellen ja pohtien. Aina ei pelkästään tekstistä voi erottaa kummasta on kyse.
Joskus myös Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan kirjastosta käsin. Tosin omalla koneella, koska en tykkää Windowsista. Perhe- ja lopulta myös jonkinasteisesti aatesyistä vaihdoin Linuxiin.
Olisi ihanan trendikästä istua kahvilassa ja kirjoittaa, mutta en ole vielä mukavasti ratkaissut vessaongelmaa. Kaikkien tavaroiden raahaaminen pieneen vessakoppiin on niin tavattoman työlästä ja läppärin jättäminen pöytään on suoraan kutsu varkaille.

Milloin?
Yleensä kerran päivässä. Ei ihan päivittäin kuitenkaan, koska pyrin välttämään turhia höpinöitä. Aamulla, päivällä tai illalla. Harvemmin kuitenkaan yöllä. Minusta olisi siistiä olla yöihminen, mutta valitettavasti en ole. Öissä on tunnelmaa, mutta Nukkumatissa on enemmän vetovoimaa. Henki on altis, mutta liha heikko.

Tämä haaste on jo aika monessa paikkaa kiertänyt, mutta jos ei ole, niin sinä - juuri SINÄ - nappaa se itsellesi!

Jälkikäteen lisättyä:
Hitsi. Tässä haasteessahan oli vielä lisäkysymyksiä!

Millä?

Vaihdoin äskettäin pöytäkoneeseen. Miehen vanha raato vuosituhannen alusta. Tekee tällä hetkellä joidenkin blogien lukemisen yllättävän työlääksi. Prkl. Onneksi ensi viikolla mies saanee uuden koneen ja minä taas sen edellisen, joskin tuoreemman raadon.
Toisinaan ja aiemmin myös läppärillä. Acer on haukuttu merkki, mutta minä olen kyllä ollut tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen sen pehmeään näppäimistöön, joka minulle - paljon kirjoittavalle - on hyvin tärkeä. Eikä kirjaimet kulu puhki, kuten aiemmassa HP:n koneessani. 14-tuumainen näyttö on juuri sopiva. Ei liian pieni (näenkin jotain) eikä liian suuri (mukava kuljettaa mukana).

Mitä mielessä?
Koska Morren maailma on sivistynyt blogi, en aio vastata tähän täysin tyhjentävästi. Sen lisäksi mielessä on kesän odotus (vihaan talvea), pojan synttäreiden tarjottavien suunnittelu (huomaa kohta 'vihaan kokkaamista ja leipomista' edellä), kesän odotus (oliko ihan pakko sataa lunta vielä lisää??), kahden keskisen risteilyreissun odotus (mitä mä laitan päälleni?? huomatkaa jälleen sivistystaso; minä sentään aion pukeutua - jossakin vaiheessa), kesän odotus (ja vielä kevätkin välissä...)... Enkö osaa muuta kuin odottaa? En näemmä. Mielessä myös se, että pitäisi osata tarttua hetkeen. Carpe diem.