Suomennos: Pirkko Biström
Käännösvuosi: 2004
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 520 (pokkari)
Pisteet: 3½ /5
Mikä on salaisuus, jonka paljastumista mahtava Vatikaani pelkää eniten? Sitä on varjellut vuosisatojen ajan salaseura, jonka jäseniin on kuulunut maailman kuuluisimpia taiteilijoita ja tiedemiehiä. Miksi he kätkivät töihinsä monia vihjeitä, mutta eivät uskaltaneet paljastaa tietämästään enempää? Monet ovat valmiita kuolemaan salaisuuden puolesta - ja myös murhaamaan.
Kaikkien aikojen menestyneimpiin romaaneihin kuuluva Da Vinci -koodi on mestarillinen trilleri, joka on kukkuroillaan kiehtovaa kulttuuri- ja taidehistoriaa mystisistä salaseuroista ja salaperäisistä symboleista.
Oma arvio:
Nyt se on tehty. Luettu Da Vinci -koodi. Muistanette, etten järin ole dekkareiden ja trillerien ystävä, mutta onhan tämä kiehtonut tavattomasti lähinnä aihepiirinsä puolesta. Minua kiinnostaa uskonnot, salaseurat, kulttuuri ylipäätään ja tietysti historia. Niitä janoavalle tämä onkin oivallisen viihdyttävä paketti.
Hauskimpana piirteenä koin tässä sen, että mikään kirja ei ole saanut minua googlettamaan niin paljon kuin tämä. Brown sotkee faktan ja fiktion niin hyvin yhteen, ettei mistään voi olla ihan varma. Googlettelu on vielä hiukan kesken, ja arvoitukseksi jäi mm. se, että onko tulkinnat Graalin maljasta ihan oikeasti olemassa olevia vaiko ihan Brownin itsensä keksintöä? Olympialaisten tunnuksesta löysin tällaisen kiinnostavan jutun.
Teoksen feministinen sävy pääsi myös yllättämään. Olen kyllä elokuvan nähnyt aiemmin (ja en tykkää yhtään siitä, että Tom Hanks häiriköi lukukokemustani), mutta en muistanut siinä tuodun asiaa niin voimakkaasti esiin. Puheet jumalattarista, Magdalan Mariasta, naisen asemasta Siionin luostarissa... Melko yllättävä veto mieheltä, sanoisin.
Henkilöhahmot olivat latteita, mutta eipä tästä oikein muuta odottanutkaan. Sen johdosta siihen ei osannut pettyäkään. Tämä on ehdottomasti juonivetoinen, ei henkilövetoinen.
Tunnustan, että minusta tämä oli oikein viihdyttävä kirja. Huolimatta siitä, että loppu pääsi vähän lässähtämään ja oli hiukkasen typeräkin. Da Vinci -koodi sopii hyväksi ja nopeasti nautittavaksi välipalaksi. Ja onhan se tietyllä tapaa sivistäväkin, jos jaksaa vain hakea niitä faktoja eikä niele Brownin juttuja sellaisenaan.
Uudelleen lukemisen arvoa en tällä näe ainakaan omalla kohdallani, mutta hauskoja juttuja täältä voi kyllä kaivaa mm. sanojen tulkinnoista. Esimerkiksi Pyhä Graal, jonka salaisuuden kertoo Sangrealin asiakirjat (sang, sangre = veri), San Greal (Pyhä Graal), Sang Real (kuninkaallinen veri) ja tästä päätellään Graalin olemus. Vinkeän hauskaa, vaikka onkin hölynpölyä!
Itselläni lukemisesta ja elokuvastakin on niin kauan, etten oikein muista yksityiskohtia. Mutta sen muistan, että kiroilin mielessäni, ettei minulla ollut luettavanani kuvitettua laitosta, sillä se olisi helpottanut huomattavasti lukemista, koska minunkin piti aina googletella ja tutkia da Vincin tauluja suurennuslasin kanssa:) Senkin muistan, että alku oli minusta todella hyvä ja koukuttava, mutta loppu tosiaan lässähti. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä kirja, mutta jälleen kerran voi miettiä (kuten niin usein maailmanlaajuisten bestsellereiden kohdalla), että oliko se nyt kuitenkaan ihan NIIN hyvä...
VastaaPoistaMinua jotenkin alkoi naurattaa kun luin arviotasi...etenkin tuota juonivetoisuutta. Minut PAINOSTETTIIN Bessun (paras ystäväni) toimesta tämä lukemaan, vaikka hoin, että 'ennen kuolen kuin luen noin ylimainostettua moskaa'. No niin, siis minä luin sen sitten ja viihdyin todella hyvin. Mistään hinnasta en olisi jättänyt kirjaa kesken, ennen olisin kuollut;-)
VastaaPoista(Paketti tuli perille. Kiitos!)
Mie luin aikanani tämän kirjan yhden yön aikana, enkä päässyt googlettelemaan enkä tutkimaan tauluja sen kummemmin. Mie oikeasti viihdyin kirjan parissa, mutta en silti koskaan ole halunnut tarttua muihin kirjailijan teoksiin. Tuntui että yhdestä sain silti riittämiin.
VastaaPoistaLukukokemuksesi kuulostaa tutulta. Minäkään en ole varsinainen dekkarien ystävä, mutta tämä Da Vinci -koodi kyllä vei mennessään ja piti kiinni loppuun saakka. Minäkin pidin kaikkein eniten noiden "salaisuuksien" avautumisesta ja siitä hykerryttävästä epätietoisuudesta, että onko Brown lasketellut omiaan vai voiko kaikki tuo olla oikeasti totta. Siinä sitä tutkittavaa riittää! :-)
VastaaPoistaHmm. Mitähän tästä sanoisin? Luin toki Da Vinci koodin melkein yhdessä illassa, koska kirjan jännitys piti ottessaan ja tarina Viimeisen ehtoollisen taustalla on kiehtova. Kyllä minäkin tämän jälkeen tutkin taulua esitteleviä kirjoja hivenen tarkemmin!
VastaaPoistaMutta. Aina tulee joku mutta enkä tarkoita nyt sitä, että Browinin kirjailijankyvyt ovat korkeintaan keskinkertaiset enkä sitä, että kirja on hyvin laskelmoitu. Olen pitkän linjan Tori Amos-fani. En tiedä, onko laulajatar tuttu, mutta hän on tuotannossaan aina 90-luvulta saakka nostanut esille tuota graalin maljan ja verilinjan muodostaa myyttiä kertoen haastatteluissaan kirjasta "Pyhä veri, pyhä Graali", joka on Browninkin kirjan taustalla. Siksi kirjassa ei ollut mitään yllättävää ja se tavallaan latisti jopa sitä hyvin rakentuvaa jännitystä. Siksi kirja jäi mieleeni oman aikansa muotikirjana, jota _kaikki_ lukivat.
Muita Brownin kirjoja en aio lukea. Ai niin, kun mieheni työskenteli Italiassa, tutustuimme oikeasti yhteen naiseen, joka on Opus Dein jäsen ja asuu sellaisessa "maallistuneessa luostarissa". Nainen itse ei tuonut sitä esille, mutta kun kuulimme asiasta, yllätyimme, että opusdeiläisiä on oikeasti olemassa ja ihan tavallisessa arjessa (nainen työskenteli kasvatustieteilijänä yliopistolla).
Tutulta kuulostaa. Minä luin tämän jo silloin hypetyksen ollessa päällä, ja muuten luen ihan minimaalisen vähän mitään tähän verrattavissa olevaa. Sen verran lajityyppiä tunnen, että tunnistin sen kliseet, enkä odottanut liikoja esim. juuri henkilöhahmojen moniulotteisuudelta. :D
VastaaPoistaHirveän mielenkiintoisia asioita, kyllä, olen samaa mieltä. Moni on arvostellut juuri siitä, että ei Brown näitä ole keksinyt, mutta ei se nyt varsinaisesti ole kritiikin paikka mielestäni, vaikka voi tietenkin yksittäisen lukukokemuksen latistaa, niin kuin Katjalla on käynyt. Suurimmalle osalle lukijoita nämä kuitenkin ovat olleet uusia juttuja, ja ei voi kuin ihailla Brownia siitä, että hän on osannut paketoida kaiken sen näin viihdyttäväksi ja mieltä askarruttavaksi kokonaisuudeksi.
Mieheni ja äitini ovat lukeneet muitakin Browneja, ja ilmeisesti ainakin Enkelit ja demonit on myös hyvä ja viihdyttävä, mutta olen samaa mieltä kuin Hanna, eli vaikka Da Vinci -koodin parissa todella viihtyi, tuntuu yksi Brown riittävän oikein hyvin. Ehkä joskus olen toista mieltä, ja luen vielä toisenkin. Who knows? :)
Niin, juuri näitä mietteitä Brown herättää. Ehdin lukea tämän juuri hippusen ennen kuin suurin hype Suomessa alkoi. Viihdyin, vaikka tietyt jutut ärsyttivätkin, kuten se, että Langdon muka pitää luentoa samalla kun naisystävä kaahaa tuhatta ja sataa Pariisin läpi :) Louvressa piti kyllä Pariisin-reissulla käydä Mona Lisa bongaamassa. Enemmän viihdyin Enkelien ja demonien seurassa, joka on niitä harvoja, jotka olen lukenut ensin englanniksi. Pari vuotta sitten teimme reissun Roomaan, ja sitä ennen kertasin vielä suomeksi. Roomassa tutustuimme muutamiin kirjassa mainittuihin nähtävyyksiin ja huomasin, miten Brown on aika tavalla muokannut totuutta :)
VastaaPoistaViimeisin Langdon-seikkailu on aika väsähtänyt näihin kahteen verrattuna. Meteoriitti taitaa olla silti paras Brown minun mielestäni.
Amma, minä pohdin sitten samaa. Tämä on oikein viihdyttävä, mutta että niiiiiin hyvä? Toisaalta nämä maailmanlaajuiset bestsellerit tuntuvat olevan aika kevyitä kirjoja nykyään. Arvelisin, että vaikkapa Anna Karenina ei saisi nyt läheskään niin suurta suosiota.
VastaaPoistaLeena, hyvä että paketti tuli! Joskus ne ystävän painostukset toimii. Minä lähdin katsomaan Harry Potter -leffaa samanlaisen painostuksen alla ("En tosiaan lähde katsomaan jotain noitakakaraelokuvaa!") ja se oli sitten menoa se...
Hanna, ihan kauhea tilanne, jos ei olis päässyt googlailemaan!!
Paula, tuo Brownin faktan ja fiktion sotkeminen puolitotuuksilla oli kyllä todella taidokasta. Olin suorastaan pettynyt mm. siihen, ettei Siionin luostaria olekaan olemassa :D
Katja, olipa kiinnostava tuo Tori Amos -juttu. Hänen nimensä kyllä on tuttu, mutta noin muuten en ole häneen perehtynyt.
Karoliina, kyllä luulen että luen myös muuta Dan Brownia, jos (ja kun) ne liittyvät samalla tapaa historiaan, kulttuuriin, uskontoihin ym. En tosin heti tähän perään, vaan sitten kun taas joskus inspis iskee. Ensi kuussa, ensi viikolla, ensi vuonna... Kuka tietää :)
Kirsi, olihan siinä tosiaan näitä erikoisia ja epäuskottavia kohtauksia. Ylipäätään Neveun kekseliäisyys valtavan paineen aineen ja aikarajan alla...
VastaaPoista