Ensimmäinen kirja on minulla vielä kesken, mutta voin vannoa ja vakuuttaa, että se todella tekee minut surulliseksi. José Saramago: Kertomus sokeudesta. Olen vasta puolivälissä, koska sitä täytyy lukea hitaasti. Se on surullistakin surullisempi, ahdistavakin. Palaan siihen tarkemmin myöhemmin.
Toinen on Raamattu. Suren sitä, mitä sillä on saatu aikaan. En väitä, etteikö kristinuskossa olisi hyvääkin tai hyviä aikaansaannoksia. Toki on! Mutta Raamattu kirjana että seurauksena on minusta kovin, kovin surullinen. Sen tarinat ovat usein surullisia (esim. Jobin kirja) eikä sen jutun ydinkään, ristiinnaulitseminen, ole varsinainen riemutarina sinänsä onnellisesta lopustaan huolimatta.
Millään muulla kirjalla tuskin yritetään ja ollaan yritetty hallita niin paljon toisten elämää. Se on se, mikä surettaa eniten. Kunnioitan vilpittömästi jokaisen uskoa ja pidän sitä jokaisen henkilökohtaisena asiana mihin uskoo tai on uskomatta. Kiukkuiseksi ja surulliseksi alan vasta silloin, kun niitä omia ajatuksia ja "totuuksia" yritetään väkisin tuputtaa muille.
Arvostan Raamattua myös kulttuurihistoriallisena teoksena hyvin paljon. Olen lukenut sen kannesta kanteen pariin otteeseen ja usein joitain yksittäisiä pätkiä. Ja silti... Se vain tekee minut surulliseksi.
Täytyy kyllä nyt laittaa tuo Kertomus sokeudesta omalle lukulistallekin!
VastaaPoistaKertomus sokeudesta on yksi minun kaikkien aikojen suosikkejani. Se on kauheudessan NIIN hieno.
VastaaPoistaRaamatusta - Se on kyllä surullista, että kirjan jonka pitäisi olla ja tuoda ILOSANOMAA on käytetty ja käytetään niin paljon väärin. Surullisia tarinoita sieltä tosiaan löytyy, mutta kyllä isossa osassa kääntöpuoli on kuitenkin toiveikas... Jobissakin on lopulta ihan onnellinen loppu. Joka tapauksessa kiva että nostit esiin Raamatun kun siitä en muista kenekään maininneen kirjablogeissa mitään. Ja kerrot lukeneesikin(!) Meinasin itse nostaa tämän kolme kertaa luettuihin, mutta en sitten viitsinyt.
Sama kirja! Minäkin nostin Kertomuksen sokeudesta esille tänään.
VastaaPoistaRaamatusta mietin sitä, että surullista onkin juuri se, miten kirjaa käytetään väärin. Politiikkaa ei ehkä sovi kirjablogeihin, mutta KD:n ehdokkaiden mielipiteissä korostuu juuri pahimmanlaatuinen Raamatulla pelottelu, heidän tulkintansa on ahdistaa ja siksi surullista.
Raamattu on hyvä valinta ja perustelut hienot. On helppo yhtyä niihin. Kannattaa ehdottomasti lukea, koska länsimaisessa kirjallisuudessa Raamattuun viitataan alituiseen ja se vaikuttaa voimakkaasti kulttuurissa muutenkin.
VastaaPoistaSaramagoa en ole vielä arvannut aloittaa...
Raamatussa on myös ihan kammottavia tarinoita naisten raiskauksista jne. Ihan hirvittävä urakka oli kahlata se läpi.
VastaaPoistaRohkea valinta. Olen osittain samaa mieltä. Tavallaan ei ole kirjan syy mihin sitä on käytetty ja miten tulkittu. En ole siis asiantuntija, mutten sanoisi, että Jobin kirjalla oli onnellinen loppu. Jobin lapset pysyivät kuolleina, vaikka uusia saa kaksinverroin takaisin. Ystävät on menetetty. Jumala osoittautunut hirmuiseksi.
VastaaPoistaRaamatun lukeminen on kunnioitettava urakka. Itse en ole lukenut kuin osia. Siksi en viitsi laittaa sitä listalleni. Harkitsin sitä 8 päivän vastaukseen eli yliarvostetuin kirja.
Onpas tämä herättänyt hyvää keskustelua :)
VastaaPoistaRaamattu tosiaan harvemmin näkyy kirjablogeissa, kuten anni m. huomautti. Itse olen sivunnut Raamattua vuonna 2008, kun luin kirjoja "Raamattu - länsimaisen kirjallisuuden koodi" -kurssia varten. Kirsi Hietanenkin muistutti hyvin, että Raamattu on (hyvässä ja pahassa) vaikuttanut paljon länsimaiseen kulttuuriin. Kun tunnen Raamatun, niin on jännää bongata kirjallisuudesta intertekstuaalisia viittauksia siihen.
Raamatun tehtävä ei mielestäni ole tuoda ilosanomaa. Näin rationaalinen mieleni toimii. Jos haluaisin kirjoittaa kirjan ilosta, armosta, lähimmäisen rakkaudesta ym., en kirjoittaisi raiskauksista, polkisi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, en kertoisi ihmiskunnan hukuttamisesta, panisi isää uhraamaan poikaansa ym.
Raamattu on koottu sitä varten, että sillä hallitaan ihmisiä. Siinä mielessä Taava on oikeassa, että se ei ole Raamatun vika. Raamatun fyysisenä esineenä. Mutta ei ole haulikonkaan vika, jos sillä tapetaan. Syyllinen on aseen laukaisija - ihminen. Niin haulikko kuin Raamattukin ovat välineitä, joilla on saatu valtaa.
Äh. Kuulostanpa tiukkikselta. Osin kai sitä olenkin tässä asiassa. Haluan silti korostaa, etten pidä kristittyjä (tai muitakaan) automaattisesti pahoina. Meitä on moneen junaan elämänkatsomuksesta riippumatta.
Ah, miksi ihmeessä Kertomus sokeudesta ei edes tullut mieleeni? Ehkä koin kirjan pikemminkin järkyttävänä kuin surullisena, ahdistavana kuin liikuttavana. Mukava kuulla hetken päästä ajatuksiasi enemmänkin kirjasta!
VastaaPoistaHyvää pohdintaa! Minä en ole lukenut Raamattua kokonaan, mutta Uuden testamentin olen lukenut moneen kertaan ja Vanhasta testamentista arvioin lukeneeni noin kolmanneksen.
VastaaPoistaViitteitä Raamattuun tulee tosiaan jatkuvasti vastaan kirjoissa.
Raamattu voidaan kokea niin eri tavoin. Jotkut ihmiset saavat siitä iloa ja lohtua. Onhan Raamatussa julmuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta, mutta niin on maailmassakin. Jotkut ihmiset löytävät pahuuden ongelmaan helpotusta Raamatun selityksistä.
VastaaPoistaTarkoitin siis, että Raamattua voi tulkita monin tavoin, enkä halua halveerata sitä. Tajusin kyllä, ettei halveeraaminen ollut sinunkaan tarkoituksesi.
Tulipas nyt tästäkin vakava vastaus. Kuinka oikein päädyin puolustelemaan Raamattua, kun se usein puistattaa minua. Siis, etenkin sen "pyhä asema", jolla voi oikeuttaa mitä tahansa...
Mutta kommenttisi siitä, että Raamattu on koottu ihmisten hallitsemista varten on ajatuksia herättävä. Sisältäähän se sääntöjä, joka lähtöön. Tahtoisin silti uskoa, että edes osalla kirjoittajista oli mielessään muiden ihmisten hyvin vointi, eikä vain vallanhimo.
Pakko vielä tarkentaa, koska Taavan kommentti on niin hyvä!
VastaaPoistaRaamatun tekstit, erilliset tekstit (evankeliumit, kuninkaiden kirjat ym.) ovat varmasti kirjoitettu hyvää ajatellen; opetuksia, historiaa jne. (Ihan kuten nykyäänkin kun kirjoitetaan kaunokirjallisuutta, historiaa ym.)
Mutta sen KOKOAMINEN, so. valinta siitä mikä kuuluu Raamattuun ja mikä ei, on tehty ajatellen hallitsemista. Ajattelen, että uskonto järjestelmänä on silkkaa politiikkaa siinä missä muutkin aatteet (kommunismi, sosialismi ym.). Usko taas on jotain kauniimpaa. Henkilökohtaista turvaa ja sielun balsamia. Pyrkimys tehdä elämästä mielekkäämpää.