Päivä 08: Yliarvostetuin kirja

Hengissä ollaan. Olin viikonloppuna hiukan reissussa ja nyt sitten koitan kovasti kiriä haasteen kanssa. Joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista postausähkyä. Tykkään tehdä joka aiheesta oman postauksensa selkeyden vuoksi.

Haluaisin vielä korostaa sitä, että tässä haasteessa en pyri esittämään (kuten en koskaan muutoinkaan) mitään Yleismaailmallisia Totuuksia ja Vain Minun Mielipiteeni On Oikea -juttuja. Jos olen vihannut, rakastanut, inhonnut tms. jotain kirjaa, niin se ei tarkoita sitä, että juuri sinun pitäisi olla myös samaa mieltä tai että haluaisin mielipiteelläni loukata jotakuta erityisesti.
Tämä nyt näin varmuuden vuoksi tähän.

Yllättäen yliarvostetun kirjan tittelistä pääsi kilpailemaan useampikin kirja. Olen alkanut kaihtaa ns. bestsellereitä, koska petyn niihin niin usein. En tiedä johtuuko se siitä, että makuni on vain niin erilainen vaiko siitä, että kirjaan on kohdistunut niin isoja odotuksia.
Olen toisaalta aina ollut vähän vastavirtaan luovija. Teininä muut kuuntelivat Take Thatia (jota minä niiiiiiiin inhosin), minä Hanoi Rocksia (90-luvulla HR oli kuollut, kuopattu ja ehdottoman out).

Joka tapauksessa yliarvostetun kirjan vahva ehdokas oli Samartinin Señor Peregrino. En vain onnistu millään käsittämään sen suosiota. Minusta se oli kaikin puolin huono kirja. Joskushan on niin, että minä en tykkää, mutta voin ymmärtää miksi joku toinen tykkää. Tässä tapauksessa ei ollut niin.

Toinen vahva ehdokas on Meyerin Houkutus. Etenkin jos on lukenut Anne Ricen vampyyrikirjallisuutta, niin tämä tuntuu huonolta vitsiltä. Ymmärrän kyllä, että teiniromanssi on aina vähän naiivi ja niin pois päin, mutta tämä oli jo huono.


Voittajaksi päädyn kumminkin julistamaan Hannu Salaman Juhannustanssit. Harmi, että luin sen ennen blogistiuraani. Juhannustanssithan on vankka klassikko. Ja tulkintani mukaan vain ja ainoastaan siitä syystä, että Salama tuomittiin jumalanpilkasta Juhannustanssien vuoksi. Kirjallisilta ansioiltaan se ei minusta ollut kovinkaan kaksinen, saati sitten klassikko-statuksen arvoinen. Minua jurppi se, että mokoman asian vuoksi tämä on klassikko. Ilman syytettä tämä olisi luultavasti jäänyt täysin unholaan - ja hyvästä syystä. On vaikeaa hyväksyä, että kirja voi nousta klassikoksi ulkokirjallisista syistä.
Juhannustanssit olivat minusta huonoa kieltä, vailla mitään punaista lankaa ja ideaa. Se on ruma ja rujo seksikohtauksineen. Henkilökuvaus oli ala-arvoisen huonoa ja tuntuu siltä, että Salama vain halusi järkyttää aikalaisiaan kirjoittamalla jotain törkeää.

Kommentit