Päivä 16: Suosikki naishahmo

Täällä taas vähän myöhässä. Huhtikuusta on muodostumassa todella erilainen kirjakuukausi kuin maaliskuusta. Menoja on enemmän ja esim. tentit ja esseet painavat nyt. Näin ollen siis ehdin lukea vähemmän. Tämän haasteen myötä tosin postauksia on enemmän. Määrä ei toki korvaa laatua, joten lupaan etten lähde näin laajaan ja samalla tiiviiseen haasteeseen enää. Tämä on ollut kivaakin ja suoritan tämän kunnialla loppuun, mutta toiste en tähän ala.

Ja sitten suosikki naishahmo. Tästäkään ei yhdellä naisella selviä.

Rhettin vastapainona tietysti Scarlett O'Hara kuuluu naissuosikkeihini. Sähäkkä, sinnikäs, sanavalmis ja upea nainen. Ei täydellinen (mikä vaivasi mielestäni hiukan esim. Melanie Hamiltonin hahmoa), mutta juuri siksi niin ihana.
Toisin kuin Rhett, Scarlett valloitti minut jo lapsena. En ole kyllästynyt häneen ikinä. En toisaalta myöskään samaistu Scarlettiin, olemme liian erilaisia. Scarlett on kuitenkin jotakin sellaista, mitä minä (ainakin joskus) haluaisin olla.

Sitten on Avalonin usvat -kirjan (Marion Zimmer Bradley) Morgaine (alias Morgan le Fay). Morgainen hahmo näkyy elämässäni päivittäin, sillä nimimerkkini Morre pohjautuu juuri häneen. Morren alkuperäinen muoto on Morgana Dragonia, josta siis Morgana on muunnos Morgainesta. (Dragonia on taas viittaus lohikäärmerakkauteeni.) Aikanaan koko nimimerkki lyheni Morreksi ja tässä sitä on oltu jo yli 10 vuotta.
Morgaine on ollut kirjallisuudessa ja elokuvissakin hyvin moninaisesti tulkittu hahmo. Minä edustan tiukasti Avalonin usvat -tulkintaa. Morgaine on kaikkea muuta kuin perinteinen sankaritar. Hän ei ole kaunis, ei kovin sanavalmis, hän osaa olla kiero, hän saa lapsen velipuolensa kanssa, mutta hänessä on silti voimaa. Toisin kuin Scarlettin kohdalla, Morgaineen olen samaistunut aina.

Sitten palataan taas elämäni sarjaan, Dragonlanceen. Muistan inhonneeni esim. Lauranaa. Tuo täydellisyyttä hipova yli-imelän ällöjalomielinen Kultainen Kenraali otti minua todella kupoliin. Sen sijaan Kitiara uth Matar, Sinisen valtiattaren nimellä Peitsen sodan aikana tunnettu soturi, on ihastuttanut aina. Hän oli myös Raistlinin ja Caramonin sisarpuoli.
Kitiara on tietynlainen pahis. Taisteleehan hän Takhisiksen, pimeyden kuningattaren, puolella. Asia ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan ihan niin mustavalkoinen ja sekin ihastuttaa minua. Pidän hahmoista, jotka eivät ole täydellisen pahoja eivätkä täydellisen hyviä, koska ääripäät toimivat vain hyvin harvoin.
Kitiarassa yhdistyy minun mielestäni hienosti maskuliinisuus ja feminiinisyys. Hän on soturi, joten jo sitä kautta miehekäs. Hän on ajoin hyvin karski ja raaka. Mutta hän on myös selvä nainen. Flirttailee, hoivaa ja rakastaa syvästi. Ihanan aito yhdistelmä.

Tässäpä nämä tärkeimmät naishahmot olivatkin. Tähän listaan ei ollut niin paljon tunkua kuin miesten listalle, mutta toisaalta koen nämä hahmot jollakin tapaa jopa läheisimmiksi. Intiimeimmäksi. Suhde mieshahmoon voi olla ihastumista, mutta naisten kohdalla se on ihailua. Ero on merkittävä.