Dead Until Dark
Suomennos: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Käännösvuosi: 2010
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 336
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee tarjoilijattarena Merlotte'sissa ja asuu isoäitinsä kanssa vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia, mikä ei todellakaan tee deittailusta helppoa.
Eräänä iltana baariin astuu Bill-niminen komea muukalainen, eikä Sookie pysty ilokseen lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Orastavan romanssin tiellä on vain pieni mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista.
Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, puremajälkiä ruumiissaan, Bill ja hänen verenjanoiset toverinsa vakuuttavat syyttömyyttään. Mutta kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia? Ja kenen vuoro on seuraavaksi?
Oma arvio:
Olen edelleen kovin huono seuraamaan tv-sarjoja. Kiitos Elisa Viihteen, on sentään digiboksille kertynyt koko tähän asti Suomessa näytetty True Blood -sarja, joka perustuu näihin kirjoihin. En tosin ole katsonut vielä ainuttakaan jaksoa. Olen oikeastaan iloinenkin siitä, sillä nyt sain muodostaa rauhassa oman mielikuvani henkilöistä.
Oikeastaan taivuin kokeilemaan tätä The Southern Vampire Mysteries -sarjaa jonkinlaisesta velvollisuudentunnosta. Olen kiinnostunut vampyyri- ja kauhukirjallisuudesta, joten täytyyhän minun lukea tämä. Lisäksi "kaikki" tuntuivat seuraavan True Blood -tv-sarjaa ja/tai lukevan näitä kirjoja. Lisäksi ystäväni H oli hehkuttanut minulle Eric Northmanin hahmoa, jonka taatusti pitäisi olla minun makuuni - vaalea, pitkätukkainen viikinkivampyyri.
Tuoreessa muistissa oli kuitenkin vielä Stephenie Meyerin Houkutus, joka kerta kaikkiaan oli ylittää sietokykyni. Se oli niin luokattoman huono tekele, että en oikein uskaltanut enää tarttua mihinkään suurta suosiota keränneeseen vampyyrikirjaan.
Hain siis tänään kirjastosta vinon pinon kirjoja, sisältäen kolme The Southern Vampire Mysteries -sarjan suomennettua kirjaa. Veren voima, sarjan ensimmäinen osa, loppui juuri. Suorastaan ahmaisin ne reilut 300 sivua tämän päivän aikana. Viimeistään huomenna on aloitettava seuraava osa...
Ensiksi on toki sanottava, että hömppäähän tämä on. Mutta on sanottava sekin, että tämä on oivallista ja hyvin viihdyttävää hömppää. Parasta Veren voimassa oli ehdottomasti huumori. Harris kirjoittaa juttuaan pilke silmäkulmassa, eikä ota vampyyrimaailmaa niin kuoleman vakavasti.
Ehkä tämä on ratkaisevin ero Houkutuksen ja Veren voiman välillä. Houkutus yritti olla vakavasti otettava - ja onnistui olemaan surkean naurettava (olen pahoillani, mutta Houkutuksen kohdalla en vain voi käsittää sitä, miten joku voi pitää siitä).
Veren voima ei yritä, joten lopputulos on hilpeän kepeä ja samaan aikaan kuitenkin varsin laadukas genrensä puhdas edustaja.
Hilpeys lienee Veren voimassa olevassa huumorissa. Yllätyin sen runsaudesta, jota oli kuitenkin annosteltu sopivalla kauhalla. Mikään komiikkajuttu tämä ei kuitenkaan ole, mutta tässä osataan nauraa vampyyri-ilmiölle ja genrelle. Eihän nyt vakavalla naamalla voi lukea ihastuneen tarjoilijattaren pohdintoja siitä voiko vampyyri saada erektion!
Pidin Sookien hahmosta paljon. Sookie ei ole mikään täydellisyys, vaan tuntuu todella uskottavalta kiivastumisineen, möksähtämisineen, pelkoineen ja jännittämisineen. Sookie on 25-vuotias ja tuntuu myös keskiverrolta sellaiselta. Veren voiman kertojana on Sookie itse ja kertojana hän ottaa hyvin läheisen kontaktin lukijaan kommentoimalla muiden puheita ja harmitellessaan toisinaan omaa typeryyttään. Onneksi hän ei kuitenkaan millään tapaa puhuttele lukijaa, se olisi ehkä ollut jo liikaa.
Erityiskehuja on annettava myös siitä, kuinka Sookie suhtautuu telepaatiakykyynsä. Hän pitää sitä vammana ja perustelut on aika vakuuttavat. Olen itsekin joskus haikaillut ajatustenlukukykyä, mutta ei siinä kyllä ole hurraamista noin pidemmän päälle. Sookien ajatukset tästä varmasti vaikuttivat siihen, kuinka uskottava hahmo hän onkaan.
Bill on uskottava vampyyri. Niin uskottava kuin siis vampyyri voi nyt vain olla. Harmikseni kuitenkaan ainakaan suomennokseen ei ollut tarttunut hänen kielenkäyttönsä erilaisuus, mihin Sookie on kiinnittänyt huomiota. Billistä tuli vampyyri 1870-luvulla, joten hänellä on hiukan erilainen puhetyyli. Suomennokseen on tarttunut ainoastaan tietynlainen jäykkyys, joka toki sekin kuulunee jonkin verran ajan henkeen.
Pidin siitä, ettei Bill yrittänyt olla mitenkään erityisesti "hyvis". Hän pyrkii kyllä elämään valtavirrassa (eli kuten ihmiset), mutta ei ole häivyttänyt vampyrismiaan. Hän on rehellisesti sitä mitä on - ja pakottaa Sookienkin hyväksymään sen.
Eric Northman ei harmikseni tässä osassa ainakaan päässyt vielä kunnolla esille, mutta sen vähän perusteella mitä pääsi, niin... Noh... Morren maailma yrittää kovasti yhä olla sivistynyt blogi, mutta palaan taatusti Ericiin vielä myöhemmin. Ehkä siihen mennessä olen löytänyt siveellisempiä ilmauksia.
Sookien ja Billin suhteen kehittymisessä Veren voima on ennalta-arvattavissa olevaa tavaraa (joskin seksin määrä pääsi yllättämään), mutta noin muuten loppuratkaisu pääsi yllättämään positiivisesti kahdellakin tapaa. En arvannut murhaajaa (olen kyllä muutenkin tosi huono arvailemaan) ja yllätyin, miten Sookie selvisi loppurytinöissä.
Summa summarum. Morre innostui! Ja tuntuu pitkästä aikaa kivalta löytää jotakin uutta, romanttista, kevyttä hömppää, joka sopii myös minun makuuni. Se kun joskus tuntuu olevan turhan hankalaa. Pitää olla hömppää, muttei liian hömppää. Romanttista, muttei liian ällöimelää. Uskottavia hahmoja. Kiinnostava genre (historia, kauhu, yliluonnollisuus) jne.
Veren voimasta on kirjoittanut myös Kirjamielellä -blogin marjis, joka on lukenut sarjaa pidemmälle kuin minä. Tulen kyllä ottamaan marjiksen pian kiinni!
Samoin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on tämän sarjan ystävä.
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Suomennos: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Käännösvuosi: 2010
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 336
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: kirjasto
Sookie Stackhousen elämää voisi luulla tylsäksi. Hän työskentelee tarjoilijattarena Merlotte'sissa ja asuu isoäitinsä kanssa vanhassa talossa Bon Tempsin pikkukaupungin laitamilla. Sookiella on kuitenkin salaisuus. Hän osaa lukea ihmisten ajatuksia, mikä ei todellakaan tee deittailusta helppoa.
Eräänä iltana baariin astuu Bill-niminen komea muukalainen, eikä Sookie pysty ilokseen lukemaan ainoatakaan miehen ajatusta. Orastavan romanssin tiellä on vain pieni mutta: Bill on vampyyri. Ja mikä pahempaa, tämän ystäväpiiri koostuu toisista epäkuolleista.
Kun eräs Sookien työtovereista löydetään kotoaan kuolleena, puremajälkiä ruumiissaan, Bill ja hänen verenjanoiset toverinsa vakuuttavat syyttömyyttään. Mutta kuka sitten tappaa vampyyreja tapailevia nuoria naisia? Ja kenen vuoro on seuraavaksi?
Oma arvio:
Olen edelleen kovin huono seuraamaan tv-sarjoja. Kiitos Elisa Viihteen, on sentään digiboksille kertynyt koko tähän asti Suomessa näytetty True Blood -sarja, joka perustuu näihin kirjoihin. En tosin ole katsonut vielä ainuttakaan jaksoa. Olen oikeastaan iloinenkin siitä, sillä nyt sain muodostaa rauhassa oman mielikuvani henkilöistä.
Oikeastaan taivuin kokeilemaan tätä The Southern Vampire Mysteries -sarjaa jonkinlaisesta velvollisuudentunnosta. Olen kiinnostunut vampyyri- ja kauhukirjallisuudesta, joten täytyyhän minun lukea tämä. Lisäksi "kaikki" tuntuivat seuraavan True Blood -tv-sarjaa ja/tai lukevan näitä kirjoja. Lisäksi ystäväni H oli hehkuttanut minulle Eric Northmanin hahmoa, jonka taatusti pitäisi olla minun makuuni - vaalea, pitkätukkainen viikinkivampyyri.
Tuoreessa muistissa oli kuitenkin vielä Stephenie Meyerin Houkutus, joka kerta kaikkiaan oli ylittää sietokykyni. Se oli niin luokattoman huono tekele, että en oikein uskaltanut enää tarttua mihinkään suurta suosiota keränneeseen vampyyrikirjaan.
Hain siis tänään kirjastosta vinon pinon kirjoja, sisältäen kolme The Southern Vampire Mysteries -sarjan suomennettua kirjaa. Veren voima, sarjan ensimmäinen osa, loppui juuri. Suorastaan ahmaisin ne reilut 300 sivua tämän päivän aikana. Viimeistään huomenna on aloitettava seuraava osa...
Ensiksi on toki sanottava, että hömppäähän tämä on. Mutta on sanottava sekin, että tämä on oivallista ja hyvin viihdyttävää hömppää. Parasta Veren voimassa oli ehdottomasti huumori. Harris kirjoittaa juttuaan pilke silmäkulmassa, eikä ota vampyyrimaailmaa niin kuoleman vakavasti.
Ehkä tämä on ratkaisevin ero Houkutuksen ja Veren voiman välillä. Houkutus yritti olla vakavasti otettava - ja onnistui olemaan surkean naurettava (olen pahoillani, mutta Houkutuksen kohdalla en vain voi käsittää sitä, miten joku voi pitää siitä).
Veren voima ei yritä, joten lopputulos on hilpeän kepeä ja samaan aikaan kuitenkin varsin laadukas genrensä puhdas edustaja.
Hilpeys lienee Veren voimassa olevassa huumorissa. Yllätyin sen runsaudesta, jota oli kuitenkin annosteltu sopivalla kauhalla. Mikään komiikkajuttu tämä ei kuitenkaan ole, mutta tässä osataan nauraa vampyyri-ilmiölle ja genrelle. Eihän nyt vakavalla naamalla voi lukea ihastuneen tarjoilijattaren pohdintoja siitä voiko vampyyri saada erektion!
Pidin Sookien hahmosta paljon. Sookie ei ole mikään täydellisyys, vaan tuntuu todella uskottavalta kiivastumisineen, möksähtämisineen, pelkoineen ja jännittämisineen. Sookie on 25-vuotias ja tuntuu myös keskiverrolta sellaiselta. Veren voiman kertojana on Sookie itse ja kertojana hän ottaa hyvin läheisen kontaktin lukijaan kommentoimalla muiden puheita ja harmitellessaan toisinaan omaa typeryyttään. Onneksi hän ei kuitenkaan millään tapaa puhuttele lukijaa, se olisi ehkä ollut jo liikaa.
Erityiskehuja on annettava myös siitä, kuinka Sookie suhtautuu telepaatiakykyynsä. Hän pitää sitä vammana ja perustelut on aika vakuuttavat. Olen itsekin joskus haikaillut ajatustenlukukykyä, mutta ei siinä kyllä ole hurraamista noin pidemmän päälle. Sookien ajatukset tästä varmasti vaikuttivat siihen, kuinka uskottava hahmo hän onkaan.
Bill on uskottava vampyyri. Niin uskottava kuin siis vampyyri voi nyt vain olla. Harmikseni kuitenkaan ainakaan suomennokseen ei ollut tarttunut hänen kielenkäyttönsä erilaisuus, mihin Sookie on kiinnittänyt huomiota. Billistä tuli vampyyri 1870-luvulla, joten hänellä on hiukan erilainen puhetyyli. Suomennokseen on tarttunut ainoastaan tietynlainen jäykkyys, joka toki sekin kuulunee jonkin verran ajan henkeen.
Pidin siitä, ettei Bill yrittänyt olla mitenkään erityisesti "hyvis". Hän pyrkii kyllä elämään valtavirrassa (eli kuten ihmiset), mutta ei ole häivyttänyt vampyrismiaan. Hän on rehellisesti sitä mitä on - ja pakottaa Sookienkin hyväksymään sen.
Eric Northman ei harmikseni tässä osassa ainakaan päässyt vielä kunnolla esille, mutta sen vähän perusteella mitä pääsi, niin... Noh... Morren maailma yrittää kovasti yhä olla sivistynyt blogi, mutta palaan taatusti Ericiin vielä myöhemmin. Ehkä siihen mennessä olen löytänyt siveellisempiä ilmauksia.
Sookien ja Billin suhteen kehittymisessä Veren voima on ennalta-arvattavissa olevaa tavaraa (joskin seksin määrä pääsi yllättämään), mutta noin muuten loppuratkaisu pääsi yllättämään positiivisesti kahdellakin tapaa. En arvannut murhaajaa (olen kyllä muutenkin tosi huono arvailemaan) ja yllätyin, miten Sookie selvisi loppurytinöissä.
Summa summarum. Morre innostui! Ja tuntuu pitkästä aikaa kivalta löytää jotakin uutta, romanttista, kevyttä hömppää, joka sopii myös minun makuuni. Se kun joskus tuntuu olevan turhan hankalaa. Pitää olla hömppää, muttei liian hömppää. Romanttista, muttei liian ällöimelää. Uskottavia hahmoja. Kiinnostava genre (historia, kauhu, yliluonnollisuus) jne.
Veren voimasta on kirjoittanut myös Kirjamielellä -blogin marjis, joka on lukenut sarjaa pidemmälle kuin minä. Tulen kyllä ottamaan marjiksen pian kiinni!
Samoin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on tämän sarjan ystävä.
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Hauskaa, haaste on heitetty. Ehditkö ottaa Marjiksen kiinni. :)
VastaaPoistaLuin tämän arvion suurella ilolla! :) Olen itse aivan totaalisen hurahtanut näihin kirjoihin, mutta kuitenkin jo lähes tottunut siihen ettei näitä kirjoja monikaan "pidä minään", blogeista saa nimittäin pääsääntöisesti lukea melko negatiivisia arvioita näistä. Joten kiitos tästä postauksesta! :)
VastaaPoistaHanna, marjis taitaa kyllä olla etulyöntiasemassa lukiessaan kirjat myös englanniksi :)
VastaaPoistaSara, se olitkin siis sinä, joka myös tykkäsi näistä! Jotenkin mietin, että se oli Kuutar, mutta en löytänyt hänen blogistaan mitään. Muistin kuitenkin, että joku bloggari näistä (marjiksen lisäksi) tykkäsi. Linkitänpä sinutkin tuohon arvioon!
Hihii! Mahtavaa, että luit tämän! Ja olitpa fiksu, kun lainasit varmuuden vuoksi kaikki kolme kerralla. On kauheaa tykätä jostain sarjan ekasta osasta ja sitten joutua odottelemaan seuraavia.
VastaaPoistaPidän näissä kirjoissa ihan samoista asioista kuin sinäkin, huumorista ja Sookiesta eritoten. :) Ja Ericiä tulee vielä rutkasti lisää! ;)
Kiva, että saatiin taas yksi uusi True blood -fani! Suosittelen kyllä lukemaan kirjat englanniksi. Suomennos ei ole parhaimmasta päästä ja moni naurunpyrskähdys jää ulos tulematta....
VastaaPoistamarjis, täähän olisi ihan katasrofaalista, jos nyt joutuisin muutaman päivän odottelemaan seuraavan osan lukemista!
VastaaPoistaMinna, mun englannin lukeminen on aika heikkoa, mutta tämä ei ehkä ole kielellisesti vaativammasta päästä (?). Siinä vaiheessa kun suomennokset loppuvat, joutunen siirtymään englanninkielisiin...
Kiitos linkityksestä! :) Vaikkakin itse luen noita omia Sookie-päivityksiäni vähän punastellen, tuntuu että noiden kirjojen kanssa menetän täysin itsehillintäni, kirjoittelen lähes teinimäisen hysterian vallassa enkä kykene minkäänlaiseen objektiiviseen arviointiin tai analysointiin (senkään vertaa kuin muiden kirjojen kohdalla :D). Ei uskoisi että olen jo yli kolmekymppinen... :D
VastaaPoistaGummeruksen Sookie-suomennoksia on muuten tulossa tänä vuonna kolme lisää, siis osat 4, 5 ja 6. Jos siis tykkäät mieluummin lukea suomeksi. Nelososa ilmestyy jo tämän kuun lopulla. Mutta totta on että nämä ovat englanniksikin varsin sujuvaa luettavaa (olen lukemassa tätä ykkösosaa uudestaan englanniksi, ja taannoin luin novellikokoelman A Touch of Dead).
Sara, minulla on täsmälleen samanlainen tunne lukiessani. Taannun ihan johonkin muuhun tasoon kadottaen puolet iästäni. Hihittelen kuin heikkomielinen, punastelen ja huokailen.
VastaaPoistaJa minäkään en tosiaan saa näistä kovinkaan järkevää, analyyttistä tekstiä, mitä voisi olettaa ikäni ja koulutukseni perusteella.
Hupaisa ilmiö!