Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 413
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Harjukaupungin salakäytävät oli sen verran tajunnnanräjäyttävä kokemus, että halusin ehdottomasti tutustua Jääskeläisen tuotantoon paremmin. Ja kun kirjastossa nenän edessä nökötti novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha (jota olin kyllä jo hypistellyt kirjakaupassa, mutten uskaltanut tehdä riskisijoitusta - nyt uskallan) niin mukaanhan se tarttui.
Kokoelmassa on seuraavat novellit:
Esipuhe
I Morfeus:
Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1
On Murmaa kaatunut!
Missä junat kääntyivät
Morfeuksen kolikot
Armandin ratsu
Laurelia etsimässä
II Katakombit:
Katakombeista
Viimeinen luku
Alla pinnan Toiseus piilee
Olisimmepa mekin täällä
Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa
Taivaalta pudonnut eläintarha
Esipuhekin siis lasketaan tässä tapauksessa novelliksi, sen verran... öh... mielenkiintoinen se on. Se alkaa kuten esipuheet ylimalkaan alkavat, mutta sitten tapahtuu hienoinen nyrjähdys jääskeläismäiseen tapaan. 'Nyrjähdys' on minusta paras sana kuvaamaan koko Jääskeläisen luomaa maailmaa. Mieheni sanoi kerran, että John Irvingin kirjoja lukiessa tuntuu siltä kuin kävelisi huoneessa, jossa lattia on aavistuksen verran vinossa. Jääskeläisen kohdalla on mielestäni sama juttu, mutta potenssiin kymmenen. Pikaisella vilkaisulla maailma vaikuttaa ihan tavalliselta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa pikaisen vilkaisun täysin vääräksi.
Kokoelma on jaettu kahteen osaan; Morfeukseen ja Katakombeihin. Ero näiden välillä on selvä, mutta selittämätön. Jostakin syystä nimittäin pidin enemmän Katakombien novelleista. Ne olivat enemmän tunnepitoisempia; iloisia, humoristisia, surullisia. Sain niistä paremman otteen.
Viimeinen luku on hellyyttävä kertomus vanhuudesta ja kirjailijuudesta. Alla pinnan Toiseus piilee on mielestäni hiukan ekokriittinenkin juttu. Olisimmepa mekin täällä on jännä tulevaisuusvisio virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista. Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa oli kaikkein riemastuttavin ja hykerryttävin juttu aikapulmista. Taivaalta pudonnut eläintarha oli surumielinen, kaunis ja symbolisella tasolla kaikkein vaikuttavin novelli sodasta palanneesta isästä. Siinä tuli melkein itku.
Morfeus -osan novellit eivät olleet huonoja. Avausnovelli Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 oli erittäin vaikuttava juttu, josta pidin valtavasti. Se oli hienosti The Others -elokuvan henkinen. On Murmaa kaatunut! meni minulta hiukan ohi ja vaikutti vähän liian pitkältäkin sisältöönsä nähden. Se kertoi tutkijan ja assistentin hassusta romanssista. Sama tauti vaivasi mielestäni Missä junat kääntyvät -novellia, joka kertoi ylisuojelevan äidin ja pojan suhteesta. Novelli oli muuten hieno, mutta aavistuksen liian venytetty. Morfeuksen kolikot oli ytimekäs juttu sisarusten välisestä suhteesta ja syyllisyydestä. Karu, mutta hyvä. Laurelia etsimässä oli tylsä, liian pitkä tarina kirkkoja tuhoavasta piispasta ja häntä jahtaavasta miehestä.
Kokonaisuudessaan tästä jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja pyrin saamaan käsiini Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanin mahdollisimman pian. On huikea tunne löytää uusi genre, maaginen realismi. Uusi kokonainen genre! Wau! (Ikään kuin ei ennestäänkin olisi luettavaa...)
Jääskeläinen käsittelee hienosti tässä tuttuja asioita, mutta maagisen ympäristön kautta niille tulee kokonaan uusi näkökulma. Etenkin ajan käsite on minusta tässä hienosti ravisteltu juttu.
Taivaalta pudonnut eläintarha -novellikokoelma nyrjäyttää aivosi sijoiltaan, mutta mukavalla tavalla. Ikään kuin olisit löytänyt uuden asennon sen jälkeen kun takamuksesi on puutumisesta turta.
Sivumäärä: 413
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Harjukaupungin salakäytävät oli sen verran tajunnnanräjäyttävä kokemus, että halusin ehdottomasti tutustua Jääskeläisen tuotantoon paremmin. Ja kun kirjastossa nenän edessä nökötti novellikokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha (jota olin kyllä jo hypistellyt kirjakaupassa, mutten uskaltanut tehdä riskisijoitusta - nyt uskallan) niin mukaanhan se tarttui.
Kokoelmassa on seuraavat novellit:
Esipuhe
I Morfeus:
Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1
On Murmaa kaatunut!
Missä junat kääntyivät
Morfeuksen kolikot
Armandin ratsu
Laurelia etsimässä
II Katakombit:
Katakombeista
Viimeinen luku
Alla pinnan Toiseus piilee
Olisimmepa mekin täällä
Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa
Taivaalta pudonnut eläintarha
Esipuhekin siis lasketaan tässä tapauksessa novelliksi, sen verran... öh... mielenkiintoinen se on. Se alkaa kuten esipuheet ylimalkaan alkavat, mutta sitten tapahtuu hienoinen nyrjähdys jääskeläismäiseen tapaan. 'Nyrjähdys' on minusta paras sana kuvaamaan koko Jääskeläisen luomaa maailmaa. Mieheni sanoi kerran, että John Irvingin kirjoja lukiessa tuntuu siltä kuin kävelisi huoneessa, jossa lattia on aavistuksen verran vinossa. Jääskeläisen kohdalla on mielestäni sama juttu, mutta potenssiin kymmenen. Pikaisella vilkaisulla maailma vaikuttaa ihan tavalliselta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa pikaisen vilkaisun täysin vääräksi.
Kokoelma on jaettu kahteen osaan; Morfeukseen ja Katakombeihin. Ero näiden välillä on selvä, mutta selittämätön. Jostakin syystä nimittäin pidin enemmän Katakombien novelleista. Ne olivat enemmän tunnepitoisempia; iloisia, humoristisia, surullisia. Sain niistä paremman otteen.
Viimeinen luku on hellyyttävä kertomus vanhuudesta ja kirjailijuudesta. Alla pinnan Toiseus piilee on mielestäni hiukan ekokriittinenkin juttu. Olisimmepa mekin täällä on jännä tulevaisuusvisio virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista. Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa oli kaikkein riemastuttavin ja hykerryttävin juttu aikapulmista. Taivaalta pudonnut eläintarha oli surumielinen, kaunis ja symbolisella tasolla kaikkein vaikuttavin novelli sodasta palanneesta isästä. Siinä tuli melkein itku.
Morfeus -osan novellit eivät olleet huonoja. Avausnovelli Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 oli erittäin vaikuttava juttu, josta pidin valtavasti. Se oli hienosti The Others -elokuvan henkinen. On Murmaa kaatunut! meni minulta hiukan ohi ja vaikutti vähän liian pitkältäkin sisältöönsä nähden. Se kertoi tutkijan ja assistentin hassusta romanssista. Sama tauti vaivasi mielestäni Missä junat kääntyvät -novellia, joka kertoi ylisuojelevan äidin ja pojan suhteesta. Novelli oli muuten hieno, mutta aavistuksen liian venytetty. Morfeuksen kolikot oli ytimekäs juttu sisarusten välisestä suhteesta ja syyllisyydestä. Karu, mutta hyvä. Laurelia etsimässä oli tylsä, liian pitkä tarina kirkkoja tuhoavasta piispasta ja häntä jahtaavasta miehestä.
Kokonaisuudessaan tästä jäi kuitenkin erittäin hyvä fiilis ja pyrin saamaan käsiini Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanin mahdollisimman pian. On huikea tunne löytää uusi genre, maaginen realismi. Uusi kokonainen genre! Wau! (Ikään kuin ei ennestäänkin olisi luettavaa...)
Jääskeläinen käsittelee hienosti tässä tuttuja asioita, mutta maagisen ympäristön kautta niille tulee kokonaan uusi näkökulma. Etenkin ajan käsite on minusta tässä hienosti ravisteltu juttu.
Taivaalta pudonnut eläintarha -novellikokoelma nyrjäyttää aivosi sijoiltaan, mutta mukavalla tavalla. Ikään kuin olisit löytänyt uuden asennon sen jälkeen kun takamuksesi on puutumisesta turta.
Hyvin kuvailtu, kirja on juuri tuollainen nyrjähtänyt ja nyrjäyttävä! Minulla on lukemisesta niin paljon aikaa, etten enää tunnista novelleja nimien perusteella (paitsi Missä junat kääntyvät, se oli hieno) mutta muistan lukufiiliksen. Olin yhtä ällistynyt ja riemastunut kuin sinäkin.
VastaaPoistaLuepa Lumikko pian, olisi kiva kuulla mielipiteesi! Mä luin sen muutama vuosi sitten ja pidin niin, että voisin hyvin lukea joskus uudelleenkin. Harjukaupunkia en ole lukenut.
Vaikka olen yleensä tylsän realismin ystävä, mm. Jääskeläinen, Leena Krohn ja Johanna Sinisalo ovat poikkeus. Fanitan ja arvostan heidän tuotantoaan kovasti.
Kuulostaapa kiehtovalta kokoelmalta, kiitos arviosta! Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät on saanut paljon blogisavuja, mutta tästä en ollut ennen lukenut - kiinnostuin niin paljon, että voisin aloittaa Jääskeläiseen tutustumisen tästä.
VastaaPoistaMinäkin olen ollut viime vuoden lopusta asti ihastuksissani samasta syystä, ihanaa löytää kirjojen saralla uusi genre, maaginen realismi!
VastaaPoistaEn ole lukenut tätä vielä, mutta odottaa jo omassa hyllyssä. Lumikko ja yhdeksän muuta- kirjaa suosittelen lämpimästi, pidin siitä tosi paljon.
Tämä novellikokelma lähtee ehdottomasti kirjalistaan. En ole itse vielä ehtinyt tutustua Jääskeläisen tuotantoon, mutta innolla sitä kyllä odotan. Oletko lukenut Murakamin Kafka rannalla -teoksen? Jos et, niin myös siitä löytyy aimoannos maagista realismia yli 600 sivun verran, suosittelen! :-)
VastaaPoistaJenni, Lumikko lähti kirjakaupan tilaukseen heti. Samoin tämä, sillä haluan tämän omaankin hyllyyn.
VastaaPoistaMaria ja Susa, suosittelen kyllä lämpimästi!
Kaisa, kiitos vinkistä. Murakami on tuttu nimi ja teoskin on nimeltä tuttu, mutta en ole tullut tarttuneeksi. Ja ei muuta kuin TBR-listalle...
Minä ihastuin Lumikkoon ja rakastuin Salakäytäviin viime vuoden lopulla. Niistä innostuneena ostin itselleni Taivaalta pudonneen eläintarhan, mutta On Murmaa kaatunut! on ollut minulle vääränlainen novelli tai jotain, koska minulla kirja jäi kesken sen kohdalle maaliskuussa. Esipuheesta ja Kummitustalosta pidin. Ehkä jatkan tämän kokoelman parissa syyspimeillä. Rakastan maagista realismia - tai reaalifantasiaa, kuten Jääskeläinen taitaa tuotantonsa määrittävän - ja tuollaisia hieman vinksahtaneita tarinoita aina sopivin väliajoin. :)
VastaaPoistaJa tosiaan, lue se Lumikko!
Mulla on ollut tämä Jääskeläinen lainassa kirjastosta varsin pitkään. Aina se on jäänyt lukupinon alimmaiseksi, kun muut muka kiinnostavammat kirjat ovat kiilanneet ohi. Olen tänään menossa kirjastoon ja ajattelin jo tämän palauttaa, mutta enpä teekään niin. Lumikon olen lukenut jo aiemmin ja pitänyt siitä.
VastaaPoistaVoivoivoi...
VastaaPoistaTBR-lista paisuu kuin pullataikina! Vasta lisäsin Harjukaupungin salakäytävät listaan, nyt merkintä näemmä pitää laajentaa koko Jääskeläisen tuotantoa koskevaksi... Eipähän tule lukemisen puute vaivaamaan...
Kiitos taas loistavasta arviosta :)
On Murmaa kaatunut ei oikein iskenyt muhunkaan mutta mitäpä siitä kun sain kerran luettavakseni sellaisia tarinoita kuin Alla pinnan Toiseus piilee ja Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa - ja myös Missä junat kääntyvät teki suuren vaikutuksen! Eivätkä hienoudet siihenkään loppuneet. Mahtava kirja! Samoin Lumikko. Olen rakastunut. :) Harjukaupungin salakäytävät on vielä lukematta (toisaalta haluaisin lukea just nyt heti, toisaalta tekee mieli säästellä) ja kun Jääskeläisen seuraava kirja ilmestyy, käyn ostamassa sen saman tien. :)
VastaaPoistaMinullakin tämä on kummitellut (uusinta)luettavien listalla! Luin tämän silloin kuin se ilmestyi, mutta Harjukaupungin salakäytävien jälkilöylyissä suunnittelin lukevani nämä uudelleen sopivassa välissä...
VastaaPoistaEn enää muista nimiltä mistä novelleista tykkäsin ja mistä en, mutta samanlainen fiilis kuin monilla muillakin: jotkut olivat tosi hyviä, jotkut eivät niin kauheasti kolahtaneet.
Lumiomena, jatka ihmeessä. On Murmaa kaatunut! uhkasi hyydyttää minuakin, mutta sitten se toinen puolisko otti pauloihinsa.
VastaaPoistaAnna Elina, hyvä hyvä!
Villasukka, eikö olekin kiva ettei lukeminen lopu kesken :D
Satu, tosiaan Jääskeläiseen uskaltaa sijoittaa nyt varmemmin. Uutta romaania jo odotellessa...
Salla, tämä kyllä kestää taatusti useammankin lukukerran :)