Dead as a Doornail
Suomennos: Sari Kumpulainen
Käännösvuosi: 2011
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 341
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Viidennen Sookie-kirjan lukeminen alkoi jännittävissä tunnelmissa. Miten Sookien ja Ericin nyt käy, kun Ericin muisti on palannut mutta hän ei muista mitä tapahtui sillä aikaa kun muisti oli kadoksissa? Eric ahdisteleekin Sookieta kysymyksillään, mutta Sookie ei halua vastata. Tilanne on, paitsi kiusallinen, myös vaarallinen. Erichän ei ole mikään mukava heppu noin muuten ja jos hän saa tietää, mitä Sookie teki Debbielle, niin mikä takaa ettei Eric käytä tietoa hyväkseen? Ei mikään. Sookien onkin viisaampi pitää suunsa kiinni.
Mutta muitakin murheita on. Joku ampuu kaksiluontoisia ja Hotshotin yhteisön epäilyt kääntyvät Jasoniin. Calvin joutuu ammutuksi ja Jasonhan ei ilahtunut muuttuessaan kaksiluontoiseksi. Sookie hätääntyy. Syyllinen ei voi olla Jason.
Tämän lisäksi Shreveportin ihmissusien keskuudessa on tiedossa uuden laumanjohtajan valinta, johon Sookiekin sekaantuu Alciden kautta.
Eikä siinäkään vielä kaikki! Joku sytytti tuleen Sookien kodin, mutta onneksi paikalla oli Fangtasian uusi baarimikko Charles, joka selvästi Jack Sparrow:n vampyyri-inkarnaatio.
Vauhtia ja tapahtumia siis riittää, vähän liiaksikin asti. Näistä löysin ja huonoin ja ennalta-arvattavin oli kaksiluontoisten ampuja. Ei kukaan taatusti ylläty siitä, ettei se ole Jason. Olen jo hiukan kyllästynytkin tähän jatkuvaan Jasonin epäilyyn.
Ihmissusien valtataistelu oli kiinnostavin ja siitä olisi saanut varmaan enemmänkin irti. Lopputuloskin pääsi yllättämään, vaikka ei täysin positiivisesti. Kolmen tehtävän koetus oli melko lapsellinen ketteryyskokeineen ja häkkitaisteluineen.
Tulipalokohtaus ja Sookien ampuminen oli jo vähän liikaa ja väkisin väännetyn oloista.
On siis selvää, ettei Harrisin vahvuus ole juonikuvioissa, vaan ihmissuhteissa. Sookie ja Eric kiertävät tosiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Bill aiheuttaa Sookiessa mustasukkaisuutta ja Alcidekin kokee jonkinlaista omistushalua Sookieta kohtaan. Sam-parka jää melkein jalkoihin, mutta viekin sitten Sookielta jalat alta, kuten eräs toinenkin... Calvin on sitkeä naimatarjouksissaan, mutta on hyvin herramiesmäinen asiallinen. Sookiella riittää siis vientiä, mutta se ei minua lukijana häirinnyt. Minusta se kuuluu tämän genren tyyliin ja Harris kirjoittaa Sookien roolin siihen nähden hyvin.
Kirjan loppukohtaus Ericin kanssa oli raivostuttavan ihana! Ihana tietysti siksi, että Eric on sympaattisimmillaan silloin kun ei oikein hallitse tilannetta ja on epätietoisuudessa. Raivostuttava siksi, että jään taas janoamaan seuraavaa osaa. Sen pitäisikin ilmestyä suomeksi marraskuussa.
Tästä on myös blogannut marjis ja myös peikkoneito on tutustunut Sookie-kirjoihin.
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö (marraskuu 2011)
P.S. Pakko jupista kansikuvasta. Se on kamala enkä näe sen mitenkään liittyvän tarinaan. Tulee lähinnä mieleen huono fetissipainotteinen eroottinen kirjallisuus.
Suomennos: Sari Kumpulainen
Käännösvuosi: 2011
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 341
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Viidennen Sookie-kirjan lukeminen alkoi jännittävissä tunnelmissa. Miten Sookien ja Ericin nyt käy, kun Ericin muisti on palannut mutta hän ei muista mitä tapahtui sillä aikaa kun muisti oli kadoksissa? Eric ahdisteleekin Sookieta kysymyksillään, mutta Sookie ei halua vastata. Tilanne on, paitsi kiusallinen, myös vaarallinen. Erichän ei ole mikään mukava heppu noin muuten ja jos hän saa tietää, mitä Sookie teki Debbielle, niin mikä takaa ettei Eric käytä tietoa hyväkseen? Ei mikään. Sookien onkin viisaampi pitää suunsa kiinni.
Mutta muitakin murheita on. Joku ampuu kaksiluontoisia ja Hotshotin yhteisön epäilyt kääntyvät Jasoniin. Calvin joutuu ammutuksi ja Jasonhan ei ilahtunut muuttuessaan kaksiluontoiseksi. Sookie hätääntyy. Syyllinen ei voi olla Jason.
Tämän lisäksi Shreveportin ihmissusien keskuudessa on tiedossa uuden laumanjohtajan valinta, johon Sookiekin sekaantuu Alciden kautta.
Eikä siinäkään vielä kaikki! Joku sytytti tuleen Sookien kodin, mutta onneksi paikalla oli Fangtasian uusi baarimikko Charles, joka selvästi Jack Sparrow:n vampyyri-inkarnaatio.
Vauhtia ja tapahtumia siis riittää, vähän liiaksikin asti. Näistä löysin ja huonoin ja ennalta-arvattavin oli kaksiluontoisten ampuja. Ei kukaan taatusti ylläty siitä, ettei se ole Jason. Olen jo hiukan kyllästynytkin tähän jatkuvaan Jasonin epäilyyn.
Ihmissusien valtataistelu oli kiinnostavin ja siitä olisi saanut varmaan enemmänkin irti. Lopputuloskin pääsi yllättämään, vaikka ei täysin positiivisesti. Kolmen tehtävän koetus oli melko lapsellinen ketteryyskokeineen ja häkkitaisteluineen.
Tulipalokohtaus ja Sookien ampuminen oli jo vähän liikaa ja väkisin väännetyn oloista.
On siis selvää, ettei Harrisin vahvuus ole juonikuvioissa, vaan ihmissuhteissa. Sookie ja Eric kiertävät tosiaan kuin kissa kuumaa puuroa. Bill aiheuttaa Sookiessa mustasukkaisuutta ja Alcidekin kokee jonkinlaista omistushalua Sookieta kohtaan. Sam-parka jää melkein jalkoihin, mutta viekin sitten Sookielta jalat alta, kuten eräs toinenkin... Calvin on sitkeä naimatarjouksissaan, mutta on hyvin herramiesmäinen asiallinen. Sookiella riittää siis vientiä, mutta se ei minua lukijana häirinnyt. Minusta se kuuluu tämän genren tyyliin ja Harris kirjoittaa Sookien roolin siihen nähden hyvin.
Kirjan loppukohtaus Ericin kanssa oli raivostuttavan ihana! Ihana tietysti siksi, että Eric on sympaattisimmillaan silloin kun ei oikein hallitse tilannetta ja on epätietoisuudessa. Raivostuttava siksi, että jään taas janoamaan seuraavaa osaa. Sen pitäisikin ilmestyä suomeksi marraskuussa.
Tästä on myös blogannut marjis ja myös peikkoneito on tutustunut Sookie-kirjoihin.
The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö (marraskuu 2011)
P.S. Pakko jupista kansikuvasta. Se on kamala enkä näe sen mitenkään liittyvän tarinaan. Tulee lähinnä mieleen huono fetissipainotteinen eroottinen kirjallisuus.
Näiden suomenkielisten kirjojen kannet ovat minusta muutenkin olleet aika kehnoja. Tosin en pidä niistä ihan alkuperäisistäkään. Sen sijaan ne näyttelijöiden kuvilla varustetut miellyttävät silmää. Varsinkin se neljäs, Alexanderkantinen. :)
VastaaPoistaSamanlaisia ajatuksia sinulla heräsi tästä kuin minullakin. Mutta miten jaksat odottaa marraskuuhun?
VastaaPoistaYhdyn ylläolevaan, ne näyttelijöiden kuvilla varustetut kannet ovat ehdottomasti vaikuttavimpia, varsinkin se neljäs osa. ;)
Oon ihan samaa mieltä ton kansijutun kanssa. Pidin kyllä ensimmäise osan kannesta, mutta varsinkaan neljännen kirjan kannesta en pitänyt.
VastaaPoistaMua on pitkään häirinny toi kun kaikki mihet tntuu haluavan Sookien Eric, Bill, Alcide ihan kaikki. Ja luultavasti vielä lisää. Huoh, mutta silti Eric ja Sookie olisivat minusta loistava pari :D
Ne englanninkielisten kirjojen tv-sarjakannet ovat todella hienoja. Varsinkin se neljäs sattuneesta syystä ;)
VastaaPoistaPeikkoneito, en tiedä miten jaksan xD Tuntuisi hassulta vaihtaa kieltäkään kesken kaiken. Eikä ole edes Uhtred-viikinkiä lohduttamassa!
Inka, kyllähän se Sookien miesten määrä tuppaa välillä pyörityttämään silmiä. Mutta toisaalta se vain kuuluu asiaan :D