Käännösvuosi: 2011
Kustantamo: Avain
Sivumäärä: 125
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Tarinoita tuonpuoleisista sisältää 40 pientä tarinaa siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kaikki tarinat ovat omia erillisiä juttujaan, spekulaatioita siis.
Tässä välissä pikaisesti huomautan, että tämän kansi on minusta aivan mielettömän hieno ja kuvaa kirjaa hyvin. Sen tausta on synkkä, mutta olemus on kuitenkin valoisa - aivan kuten tämä kirja. Kansikuvasta kunnia kuuluu Jussi Jääskeläiselle.
Kuolemahan mielletään aina synkäksi aiheeksi, mutta Eagleman onnistuu tekemään tästä hauskan. Tai ainakin minua hymyilytti useammassa kohtaa, vaikka en tätä huumorikirjaksi tituleeraisi.
Eagleman ei kuitenkaan selvästi ole ollut vakavissaan, vaan hymy huulillaan, mutta tosissaan. Monien juttujen tieteellinenkin sävy johtunee Eaglemanin neurotieteilijätaustasta.
Jumala on tietysti hyvin keskeinen henkilö monissa jutuissa. Tarinoita tuonpuoleisista ei kuitenkaan ole millään tavalla uskonnollinen kirja eikä se varmastikaan loukkaa ketään elämänkatsomukseen katsomatta. Jumalaan (millainen Hän sattuukin olemaan) suhtaudutaan usein lempeän humoristisesti:
Me olemme antaneet Jumalalle kunnian ihmisen luomisesta, mutta käykin ilmi, ettei Hänellä ole siihen vaadittavia taitoja. Tosiasiassa tapahtui niin, että Hän tuli ihan vahingossa tönäisseeksi nurin ensimmäisen dominopalikan luomalla joukon erimuotoisia atomeja. (s. 104)
Jumalten hautausmaa oli suosikkijuttuni. Siinä ihminen törmää tuonpuoleisessa, paitsi muihin ihmisiin, myös vanhoihin jumaliin. Heidän keskinäinen suhtautumisensa toisiinsa oli hilpeää. Voin vain tosiaan kuvitella kuinka Bathalang Maykapal ja hänen arkkivihollisensa Bakonawa kittaavat yhdessä masentuneina viiniä, koska ketään ei enää kiinnosta heidän taistelunsa. Merenjumala Tiamat on tosin yhä ärtynyt hänet halkaisseeseen Mardukiin ja pitää jonkinlaista mykkäkoulua.
Tarinat ovat hyvin lyhyitä, kuten sivumäärästä voi päätellä. Silti Eagleman on onnistunut saamaan tarinan loppuun usein jonkin yllättävän käänteen tai oivalluksen. Oikeastaan sitä kautta tämä kirja kertoo enemmän elämästä kuin kuolemasta. Useissa tarinoissa vasta kuoleman kautta ihminen ymmärtää itseään - jos silloinkaan.
Tässä on samaa viehätystä kuin Kari Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat -teoksessa. Nämä kaksi sopisivat hyvin rinnakain luettavaksi. Enqvist vakavampana ja Eagleman kevyempänä välipalana.
Viehätyin myös tämän filosofisesta otteesta. Muistan pitäneeni lukion filosofiantunneista tavattomasti, pohtiessani, että miten me tätä maailmaa oikeastaan katsomme. Olisiko totuus sittenkin se, että minä olenkin vain harmaa aivomöykky ja koko minua ympäröivä maailma onkin vain mielikuvitukseni tuotetta? Tässä oli sitä samaa henkeä.
Kaikkiaan tämä oli positiivinen yllätys. Hauska, filosofinen, tieteellinen, reaalifantastinen ja oivaltava kirja
Aloitan juuri tämän lukemista. :) Taidan edetä suositelmasi mukaan, pieninä annoksina. Kirja kyllä kiinnostaa kovasti ja kantta olen mäkin jo ehtinyt ihailla.
VastaaPoistaTämä kuuluu minunkin lukulistalleni. :) Ja tuo kääntäjätieto on todella mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKatja / Lumiomena
Minäkin aion lukea tämän syksyn aikana! Arviosi perusteella kirja on juuri sellainen kuin olen olettanut ja toivonutkin!
VastaaPoistaHienoa! Lukekaa tämä ihmeessä. Odotan jo mielenkiinnolla muita arvioita :)
VastaaPoistaHih, myös minä aion lukea tämän kirjan jossain vaiheessa! Minua kiehtoo eritoten se, että kirjailija ei ole mikään tavallinen naapurin Pekka, vaan ihan neurotieteilijä.
VastaaPoistaJossain (luultavasti uutuusluettelossa) tämän näin ja mielenkiinto heräsi. Eihän se nyt huono voi olla, kun sinun arviosi oli tällainen! :) Kun vain kohdalle osuu, niin tämä täytyy lukea.
VastaaPoista