Kustantamo: Avain
Sivumäärä: 263
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Moni Katariinasta jo blogannut on sanonut, ettei tästä voi oikein kertoa paljoa, jottei pilaa lukukokemusta. Valitettavasti minun täytyy sanoa samoin. Katariinan idea on yllättää ja saada lukija oivaltamaan. Helpolla Katariina ei päästä, sen voin luvata.
Tätä lukiessani tunnekaavani meni kirjan alusta loppuun suunnilleen näin:
"No onpa outo. Ei yhtään uskottavaa. Pyh!"
"Tämähän alkaa suorastaan muuttua huonoksi. Eih!"
"No kyllähän tätä nyt lukee ennemmin kuin selkäänsä ottaa."
"Tämä saattaakin olla jopa keskinkertainen."
"Pakko lukea yksi luku vielä!"
"Siis tämähän on suorastaan nerokas teos! Miksen heti älynnyt?"
Tietyllä tapaa koin, että Katariina on ikään kuin Pamisoksen purkauksen ja Karkkipäivän yhdistelmä. Yllätyksellinen, lukijalta vaativa ja lapsikohtalo-tematiikka. Selkeää kronologista järjestystä ei ole, vaan tarina tosiaan koostuu lyhyehköistä episodeista eri ihmisten näkökulmasta. Tapa, millä episodit lopulta kiertyvät Katariinaan, on erittäin hieno ja taitava.
Muutamia kömpelyyksiä minusta tässä kuitenkin oli (miksi Katariina sai vain neljä pistettä). Margareetan häivyttäminen kirjan loppua kohden ei oikein onnistunut ja jäi hämmentämään. Ja välillä tuntui, etteivät ihmiset käyttäytyneet kovin uskottavasti ikäänsä, asemaansa ja/tai tilanteisiinsa nähden.
Kömpelyydet olivat kuitenkin niin hienoisia ja pienimuotoisia, etteivät ne päässeet häiritsemään lukukokemusta.
Alku oli kankea, kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa. Tiesin, että kyseessä ei ole mikään perinteinen romaani kerrontatyyliltään ja että tarina kertoisi Katariina -nimisestä tytöstä. Mutta Katariinalle on annettava vain mahdollisuus. 50 sivun jälkeen alkaa jo helpottaa.
Suosittelen Katariinaa niille, jotka eivät anna periksi tiukoissakaan paikoissa. Lopussa kiitos seisoo.
Tätä ovat kehuneet myös Hanna, Lumiomena, Booksy ja Jenni.
Sivumäärä: 263
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Moni Katariinasta jo blogannut on sanonut, ettei tästä voi oikein kertoa paljoa, jottei pilaa lukukokemusta. Valitettavasti minun täytyy sanoa samoin. Katariinan idea on yllättää ja saada lukija oivaltamaan. Helpolla Katariina ei päästä, sen voin luvata.
Tätä lukiessani tunnekaavani meni kirjan alusta loppuun suunnilleen näin:
"No onpa outo. Ei yhtään uskottavaa. Pyh!"
"Tämähän alkaa suorastaan muuttua huonoksi. Eih!"
"No kyllähän tätä nyt lukee ennemmin kuin selkäänsä ottaa."
"Tämä saattaakin olla jopa keskinkertainen."
"Pakko lukea yksi luku vielä!"
"Siis tämähän on suorastaan nerokas teos! Miksen heti älynnyt?"
Tietyllä tapaa koin, että Katariina on ikään kuin Pamisoksen purkauksen ja Karkkipäivän yhdistelmä. Yllätyksellinen, lukijalta vaativa ja lapsikohtalo-tematiikka. Selkeää kronologista järjestystä ei ole, vaan tarina tosiaan koostuu lyhyehköistä episodeista eri ihmisten näkökulmasta. Tapa, millä episodit lopulta kiertyvät Katariinaan, on erittäin hieno ja taitava.
Muutamia kömpelyyksiä minusta tässä kuitenkin oli (miksi Katariina sai vain neljä pistettä). Margareetan häivyttäminen kirjan loppua kohden ei oikein onnistunut ja jäi hämmentämään. Ja välillä tuntui, etteivät ihmiset käyttäytyneet kovin uskottavasti ikäänsä, asemaansa ja/tai tilanteisiinsa nähden.
Kömpelyydet olivat kuitenkin niin hienoisia ja pienimuotoisia, etteivät ne päässeet häiritsemään lukukokemusta.
Alku oli kankea, kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa. Tiesin, että kyseessä ei ole mikään perinteinen romaani kerrontatyyliltään ja että tarina kertoisi Katariina -nimisestä tytöstä. Mutta Katariinalle on annettava vain mahdollisuus. 50 sivun jälkeen alkaa jo helpottaa.
Suosittelen Katariinaa niille, jotka eivät anna periksi tiukoissakaan paikoissa. Lopussa kiitos seisoo.
Tätä ovat kehuneet myös Hanna, Lumiomena, Booksy ja Jenni.
Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta - kirja joka vaatii, mutta myös antaa paljon. Kuvauksesi lukukokemuksen eri vaiheista kertoi paljon ;)
VastaaPoistaHeh, odotinkin innolla arviotasi, etkä pettänyt tälläkään kertaa: taattua Morrea:) Tämä on odottanut pöydällä jo muutaman viikon, mutta koska olen uumoillut jotakin kuvaamasi kaltaista se on saanut odottaa. Taidan jättääkin vielä muutamaksi viikoksi, haluan olla iskussa kun käyn käsiksi tähän :D
VastaaPoistaolipa ouva arvio ja lukemisesi eteni kanssani samoja latuja. mäkin kehuin täällä: http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2011/08/marisha-rasi-koskinen-katariina-arvonta.html
VastaaPoistaMinun piti rikkoa lupaukseni kirjastolakosta, kun huomasin eräänä päivänä gradukirjoja hakiessani tämän teoksen palautettujen hyllyllä. Eihän sitä millään voinut sinne jättää, koska teos vaikuttaa erilaiselta ja mielenkiintoiselta kaikkien lukemieni arvioiden perusteella. Jännittävää!
VastaaPoistaHahaa, miten kirjoitit tuon alun. Nauratti ihan, onneksi pidit kuitenkin!! Minulle Katariinassa oli todella paljon löytämisen iloa ja olen miettinyt usein kirjaa lukemisen jälkeen.
VastaaPoistaMulla on jo tämä odottamassa lukupinossa. Hyvä tietää, että vaikka kirja ei lähde heti vetämään, mutta silti lukemista ei kannata jättää kesken. Kuulostaa perin mielenkiintoiselta tämä kirja.
VastaaPoistaTämä oli kyllä niin erikoinen, hyvällä tavalla hämmentävä kirja ;)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin:
http://jarjellajatunteella.blogspot.com/2011/08/marisha-rasi-koskinen-katariina.html
Hui, alkoi jännittää, mikä lopullinen Katariina-kantasi olikaan! Onneksi oli hyvä. :)
VastaaPoistaMinua Katariina kiehtoi kertomuksena, lukukokemuksena ja myös tekstinä. Sen rakenne oli sellainen, että olisi tehnyt mieli purkaa kertomus osiin ja katsoa, miten se onkaan muodostunut (mutta en ole koskaan tarpeeksi uuttera, että tutkimin mitään tekstiä niin tarkasti).
Minua ei tässä haitannut tietynlainen epäuskottavuus, koska kerronta oli niin taidokasta. Nyt kun ajattelen, niin Katariina muistutti paikoin Leena Krohnin tekstejä, outoja tapahtuu mutta mitäs siitä.
Kiva, että viittasit Karkkipäivään. En ole lukenut sitä, mutta ajattelin Katariinasta, että siinä voisi olla jotain samaa kuin Karkkipäivässä.
Ihana kirjoitus taas kerran, Morre :-)
VastaaPoistaMinäkin jäin kaipaamaan Margareetaa. Meinasin kirjoittaa siitä omaan blogiini, mutta en näköjään ollut kirjoittanutkaan. Hieno kirja kaiken kaikkiaan. :)
VastaaPoistaTämä odottaa minua hyllyssä, joten en uskalla lukea tekstiäsi... vielä :-). Palaan takaisin, kun on sen aika.
VastaaPoistaKiitos kehuista ja kommenteista taas :)
VastaaPoistaTälle tosiaan kannattaa antaa tilaa ja aikaa - se on sen arvoinen. Ja tällä on ehdottomasti myös uusintalukemisen arvoa.
Suosittelen kaikille myös Karkkipäivää :)
Onpa mukava palata näihin muiden teksteihin kun itsekin luki. Nostit monia hyviä juttuja esiin, ja minäkin jäin nyt miettimään että missä se Margareetta nyt on. Alitajuisesti. Tajusin sen nyt vasta kunnolla. Hmmmm. Mutta kiitos!
VastaaPoistalinnea, joskus on tosiaan hauska palata johonkin blogitekstiin uudestaan sitten kun itsekin on lukenut ko. kirjan :)
VastaaPoista