LyyrikkaLauantai: Siivekäs

Vihdoin saan startattua LyriikkaLauantain. Ensimmäisenä kunnian saa kappale, joka on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä ilmestymisestään saakka. Siihen ei liity mitään tapahtumaa tai hetkeä, mutta se tuntui siltä, että se on kirjoitettu suoraan minulle.
Olin tuolloin tietysti hieman angstisuuteen taipuva lukioikäinen. En enää ehkä näe itseäni niin synkkänä - paitsi kun on yö kylmä valoton.
A. W. Yrjänä on niitä harvoja runoilijoita, joista pidän ja jonka teksteistä tunnun tavoittavan jotakin.

Siivekäs

san. A. W. Yrjänä

Kun elämä on pitkä uneton yö

kirjoitan maailmaa kodiksi

missä kuljet kapeaa rantakaistaa

välillä meren ja maan.

Kun jäljet sotkeutuu liejuun

kaikista vastauksista tahtoo pois.

Ole pelottava kuin kevään liekki

ole kaunis kuin kukkiva puu.

Merivirtojen juuoksuun tai tuuleen

sen kirjoitukseen

lennä mieleni lennä

voit mennä

en pelkää ollenkaan

Ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on

ja päivä on auringon kultaa

ja yö on kylmä valoton.

Ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on

älä putoa, katso alas

siellä kyllin kauan vietit

mietit miten lopettaa.

Vanhan runontekijän sanoin

täynnä uhmaa ja kauneutta.

Luon rannanmitan valkeaa vaahtoa

sinut kauniina kuin kärsivä jumala.

Olen väsynyt moniin sanoihin,

olen väsynyt itseeni.

Jos sanot 'jätä kaikki

seuraa minua',

jättäisin ja seuraisin.

Siivekäs on minusta hieno kuvaus tasapainosta. Siitä kuinka meillä kaikilla on niin pimeä kuin valoisa puolemme. Sama kaksijakoisuus kulkee koko ajan mukana; meri / maa, valkea / musta, auringon kulta / kylmä valoton yö... jne. Minusta se kertoo myös siitä, että molempia vastakohtia tarvitaan. Jos ei olisi pahaa, niin kuinka voisi olla hyvääkään?

Älä putoa, katso alas / siellä kyllin kauan vietit / mietit miten lopettaa on aiheuttanut minulle ehkä eniten päänvaivaa. En osaa liittää tähän mitään rappiotilaa, sillä se tuntuu liian konkreettiselta asialta. Vastakohtaisuus on siis tässäkin; ollaan ylhäällä, katsotaan alas. Mutta jotakin muuta tuossa kohdassa vielä on...

Toisena asiana mielestäni tässä nousee kirjoittamisen vapaus. Yrjänälle se tuntuu olevan aika tyypillistä viitata kirjoittamiseen. Ja sehän tietysti uppoaa minuun hyvin. Kirjoittaminen (kuten lukeminenkin) voi olla keino paeta tätä maailmaa; lennä mieleni lennä ja tahdotaan vastauksista pois. Olen ajatellut myös niin, että tässä puhutaan kynälle; Jos sanot 'jätä kaikki / seuraa minua', / jättäisin ja seuraisin. Ajatus tuntuu ehkä koomiselta, mutta näen sen siinä haluna paeta (pysyvästi) tekstin maailmaan.

LyriikkaLauantaissa tulee varmasti toistekin CMX:n tuotantoa esiin, mutta koitan olla jämähtämättä vain yhden sanoittajan huomaan. Suomessa on paljon muitakin hyviä sanoittajia.