Tämä joka toisen MusaMaanantain rytmi tuntuu sopivan minulle paremmin. Toivottavasti se miellyttää teitäkin!
MusaMaanantai 09: Kappale, jonka tahdissa voin tanssia
Tähän täytyy laittaa pieni anekdootti pohjustukseksi. Olin lukioristeilyllä joskus kaaaaauan sitten. Siinä vaiheessa elämääni olin vielä kova tyttö tanssimaan eikä musiikkimaku ollut täysin metallisoitunut, kuten se nykyään melkeinpä on.
Siinä sitten tuli illan aikana nautittua hieman virvokkeita ja pistettyä jalalla koreasti. Minulla oli jalassani hienot mustat tolppakorkoiset kengät, kun pongadin tanssimaan tätä biisiä:
Leila K:n Electric putosi aivan täysillä ja pudotti minut myös kirjaimellisesti. Astuin korkokengälläni jotenkin sivuun, niin että jalan ulkosyrjä oli lattiassa - ja sitten koko painollani siihen päälle... Polvilumpiohan siitä meni hienosti sijoiltaan ja rämähdin lattialle. Sattuiko? Ei, koska olin nauttinut niitä tehokkaita virvokkeita. Raahauduin pöytään istumaan ja muistan hihitelleeni, kuinka hassulta näyttää toisen jalkaterän osoittaessa taaksepäin ja toisen eteenpäin. Muljautin polven takaisin paikoilleen ja ei muuta kuin stagelle takaisin! En ottanut kuin yhden askeleen ja polvi petti taas. Siinä vaiheessa risteilymme valvoja kantoi minut hyttiin.
Joku saattaa muistaa minun kertoneen täällä fysioterapiasta ja polviongelmista? Jep. Kyseessä on se sama polvi ja sama vaiva. Sitä ei silloin aikanaan leikattu ja vuosien mittaan se meni uudestaan osin aina sijoiltaan. Fysioterapia ja lihastreeni ovat nyt toistaiseksi pelastaneet minut leikkaukselta, mutta jossakin vaiheessa se on joka tapauksessa edessä.
Niin että tanssikaahan varovasti!
MusaMaanantai 10: Kappale, joka saa minut nukahtamaan
Tähän olisi tarjota oikeastaan kaksikin vastausta, mutta pitäisikö pysytellä nyt vain yhdessä... Äh, olkoon ja menköön nyt kaksi tähän syssyyn!
Ensimmäinen on Twin Peaksin Intro:
En muuten koskaan kunnolla katsonut Twin Peaksia. Tiedän jutun idean ja olen nähnyt kohtauksia sieltä täältä, mutta siinä se onkin...
Toinen ja ehkä rakkain on Terry Oldfieldin De Profundis:
Kappale kestää lähes 10 minuuttia ja on pehmeä, vähän surumielinen, lempeästi tuudittavan kaunis.
Ja sitten taas tunnustellaan! Amma on kaikessa ihanuudessaan muistanut minua tunnustuksella.
Tässä on neljä vaihetta:
1. Kiitos tunnustuksen antajalle; eli Ammalle!
2. Tunnustuksen jako kahdeksaan muuhun blogiin. Luistan tästä vähän, kun tämä näkyy pyörineen paljon jo kirjablogeissa, mutta jos Booksy, marjis ja Kaisa eivät ole tätä vielä saaneet, niin sinne!
3. Ilmoitetaan edellämainituille.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi:
MusaMaanantai 09: Kappale, jonka tahdissa voin tanssia
Tähän täytyy laittaa pieni anekdootti pohjustukseksi. Olin lukioristeilyllä joskus kaaaaauan sitten. Siinä vaiheessa elämääni olin vielä kova tyttö tanssimaan eikä musiikkimaku ollut täysin metallisoitunut, kuten se nykyään melkeinpä on.
Siinä sitten tuli illan aikana nautittua hieman virvokkeita ja pistettyä jalalla koreasti. Minulla oli jalassani hienot mustat tolppakorkoiset kengät, kun pongadin tanssimaan tätä biisiä:
Leila K:n Electric putosi aivan täysillä ja pudotti minut myös kirjaimellisesti. Astuin korkokengälläni jotenkin sivuun, niin että jalan ulkosyrjä oli lattiassa - ja sitten koko painollani siihen päälle... Polvilumpiohan siitä meni hienosti sijoiltaan ja rämähdin lattialle. Sattuiko? Ei, koska olin nauttinut niitä tehokkaita virvokkeita. Raahauduin pöytään istumaan ja muistan hihitelleeni, kuinka hassulta näyttää toisen jalkaterän osoittaessa taaksepäin ja toisen eteenpäin. Muljautin polven takaisin paikoilleen ja ei muuta kuin stagelle takaisin! En ottanut kuin yhden askeleen ja polvi petti taas. Siinä vaiheessa risteilymme valvoja kantoi minut hyttiin.
Joku saattaa muistaa minun kertoneen täällä fysioterapiasta ja polviongelmista? Jep. Kyseessä on se sama polvi ja sama vaiva. Sitä ei silloin aikanaan leikattu ja vuosien mittaan se meni uudestaan osin aina sijoiltaan. Fysioterapia ja lihastreeni ovat nyt toistaiseksi pelastaneet minut leikkaukselta, mutta jossakin vaiheessa se on joka tapauksessa edessä.
Niin että tanssikaahan varovasti!
MusaMaanantai 10: Kappale, joka saa minut nukahtamaan
Tähän olisi tarjota oikeastaan kaksikin vastausta, mutta pitäisikö pysytellä nyt vain yhdessä... Äh, olkoon ja menköön nyt kaksi tähän syssyyn!
Ensimmäinen on Twin Peaksin Intro:
En muuten koskaan kunnolla katsonut Twin Peaksia. Tiedän jutun idean ja olen nähnyt kohtauksia sieltä täältä, mutta siinä se onkin...
Toinen ja ehkä rakkain on Terry Oldfieldin De Profundis:
Kappale kestää lähes 10 minuuttia ja on pehmeä, vähän surumielinen, lempeästi tuudittavan kaunis.
Ja sitten taas tunnustellaan! Amma on kaikessa ihanuudessaan muistanut minua tunnustuksella.
1. Kiitos tunnustuksen antajalle; eli Ammalle!
2. Tunnustuksen jako kahdeksaan muuhun blogiin. Luistan tästä vähän, kun tämä näkyy pyörineen paljon jo kirjablogeissa, mutta jos Booksy, marjis ja Kaisa eivät ole tätä vielä saaneet, niin sinne!
3. Ilmoitetaan edellämainituille.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi:
- Rakastan villasukkia eikä niitä ole koskaan liikaa. Vaikka muuten suosin pukeutumisessani synkkiä värejä, niin villasukat saavat olla vaikka minkä väriset!
- Kärsin kroonisesta koirakuumeesta. Lempirotujani ovat briardi, snautseri, katalonian paimenkoira ja karkeakarvainen mäyräkoira.
- En pidä kissoista. Ne ovat ihan söpöjä kuvista katsottuna, mutta siinä se.
- Minulla oli aikanaan lemmikkirotta, jonka nimi oli Antonio Banderas.
- Sain MBnetin nörttitestissä kuulla olevani 42,37% nörtti. Se on enemmän kuin mieheni tulos, joka sentään on IT-alan ammattilainen.
- Fazerin Geisha-suklaata voisin syödä lähes määrättömästi.
- Lopetin kynsien pureskelun muutamia vuosia sitten. Nyt minulla on nätit kynnet, joita lakkaan mielelläni. En kuitenkaan voi käsittää pitkiä kynsiä. En ymmärrä, miten niiden kanssa voi toimia normaalissa arkielämässä.
- Värjäytin viime viikolla ensimmäistä kertaa ripseni. En käsitä, miksi en ole tehnyt sitä aiemmin!
Yyh, kamala tanssitarina! Tsemppiä polven hoitoon...
VastaaPoistaMainio tuo Antonio Banderas -rotta! Oliko syynä yhdennäköisyys vai mikä?
Kiitos Morre! Haa, villasukkien ystävä täälläkin... Tunnustan huomenna :-)
VastaaPoistaHauskoja tunnustuksia! Vaikka suhtaudun aina suurella varauksella ihmisiin, jotka eivät pidä kissoista. Ja pitävät vielä koirista! (No siis, kyllä minäkin tavallaan voin pitää koirista. Ainakin joistakin. Jos ei tarvitse kuulla haukkumista tai haistella niitä jne.)
VastaaPoistaMinunkin pitäisi laittaa kestovärit olmiripsiini!
Luru, kai siinä oli söpöys yhteisenä tekijänä nimityksessäni. En tiedä olisiko Banderas itse siitä niin otettu, jos olisi tiennyt :D
VastaaPoistaBooksy, :)
Karoliina, suosittelen todella kestovärjäämistä. Piristää ilmettä kivasti :)