Marcovaldo ovvero Le stagioni in cittàSuomennos: Jorma Kapari
Käännösvuosi: 1986
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 143
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: kirjasto
Jälleen yksi kirja, johon en olisi tarttunut ilman kurssilta tulevaa määräystä. Tällä kertaa esseessä piti pohtia henkilömaailman rakentumista. Kaipa siitä jonkinlainen sepustus tuli...
Marcovaldo eli Vuodenajat kaupungissa kertoo köyhästä sekatyömiehestä (Marcovaldo) ja hänen elämästään kaupungissa. Marcovaldo seurailee innostuneesti luontoa ja eläimiä, mutta toisaalta tuntuu rakastavan kaupunkiakin. Hän koittaa hankkia elantoa vaimolle ja kuudelle lapselleen, ja välillä niissä kommelluksissa eksytään vähän laittomuuksiinkin.
Teos jakaantuu 20 novellimaiseen lukuun, jotka seurailevat vuodenaikoja. Ratkaisu on aika hauska ja jokainen lyhyt tarina on luettavissa omana kokonaisuutenaan. Kuten sivumäärästä voi päätellä, niin kovin pitkiä nämä tarinat eivät ole. Silti Calvino voi saada niihin huikeita tapahtumia, vaikka lähtökohta on kovin arkinen. Tässä on aavistus reaalifantasiaa, kuten vaikkapa aivastuksesta syntynyt pyörremyrsky osoittaa.
Calvino on luokiteltu postmodernin edustajaksi ja se osin selittääkin sen, miksi tämä ei minuun ihan täysillä kolahtanut. Tämä on ihan hauska, mukava lukea ja Marcovaldo oli sympaattinen tollo, mutta... Jokin tässä tyylissä ei vain kolahtanut.
Silmään pisti erityisesti myös lukuisat pilkkuvirheet. En tiedä onko se tyylillinen ratkaisu Calvinolta vai mikä, mutta lähes jokaisen relatiivipronominin edestä puuttui pilkku (s. 85):
Kaikki tämä näkyi hyvin nopeasti, jokainen yksityiskohta johon pysähtyi oli osa kokonaisuudesta joka katosi kun kaksikymmentä sekuntia päättyi ja alkoi GNAC.Päästään siis tähän samaan ärsytykseen, mikä koski Saramagoakin.
Tarinat olivat kuitenkin sympaattisia. Edellä oleva lainaus on tarinasta "Kuu ja GNAC", joka kertoo valomainoksen häiritsevyydestä, romanttisuudesta ja sen tuomista eduista. Vinkeää! Hauska oli myös avaustarina "Sieniä kaupungissa", jossa Marcovaldo kerää sieniä syötäväksi ja samalla muutkin siitä kaupunginosasta innostuvat puuhaan. Seuraukset eivät ole järin hohdokkaat...
En tiedä tulenko tarttumaan jatkossa kuitenkaan Italo Calvinon juttuihin. Kehuja olen kyllä kuullut muutamista hänen teoksistaan, mutta jokin niissä ei houkuta. Olen kuitenkin lukenut paljon huonompiakin juttuja kuin tämä, joten ihan toivoton Calvinon tilanne minun lukemistossani ei ole.
Ostin äskeiseltä ulkomaan matkalta ekan Calvinoni (englanninkielisenä). Hän ei kuulosta yhtään minunkaan kirjailijaltani, mutta ajattelen, että kovasti kehuttuja ja arvostettuja kirjailijoita on syytä ainakin kokeilla. :)
VastaaPoistaHmm, ehkä kääntäjän pilkutustaito on yhtä hyvä kuin minun eikä kukaan sitten tarkemmin oikolukenut sen perään, jotenkin vaikea uskoa että italiasta olisi peräisin noin spesifinen välimerkkipoikkeus...
VastaaPoistaNoin muuten Marcovaldo on hyvä tutustumisromaani Calvinoon, ei tekijänsä paras mutta toimii myös heille jotka vierastavat niitä joidenkin muiden kirjojen metakikkailuja tai fabulointeja (ainakaan jälkimmäisen ei kyllä pitäisi sinun kirjamaullasi olla ongelma, ensimmäisen ehkä jos postmodernismi ei nappaa).