Suomennos: Kristiina Kivivuori
Käännösvuosi: 2010
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 160 (pokkari)
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: kirjasto
Taas saatiin oivallinen opetus sille, ettei takakansia kannattaisi lukea. Tämän takakannessa nohevasti kerrotaan, että Pimeyden sydän on "kertomus norsuuvälittäjä Kurtzista" ja kuinka "Kurtz aloittaa harhaisen matkansa niin oman mielensä kuin Afrikan pimeään sydämeen".
Oikeasti tämä kertoo Marlowista, joka on matkalla tapaamaan Kurtzia ja hänen matkastaan omaan mieleensä ja Afrikan sydämeen. Itse Kurtz tavataan vasta ihan romaanin loppuvaiheessa eikä siinäkään kovin kauaa, kun hän jo kuolla kupsahtaa.
Pimeyden sydänhän on klassikko. Coppola teki siihen löyhästi perustuvan elokuvan Ilmestyskirja.Nyt., jonka tapahtumat tosin sijoittuvat Vietnamiin. Ymmärrän kyllä tietyllä tapaa, miksi tämä kirja on klassikko, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämähän oli aivan hanurista.
Kirjassa siis Marlow kertoo tarinaa, ja kirjan varsinainen kertoja on tarinan kuuntelija. Koko kirjassa on vain kolme lukua, joten sekin teki tästä jo aika raskaan. Kaikki luvut ovat Marlowin monotonista puhetta. Sinänsä se on puheena ihan uskottavaa, sillä se poukkoilee paikoin aiheesta toiseen, mutta voi hyvä elämä kuinka rasittavaa tätä oli lukea! Usein piti palata pari sivua taakse päin, koska lasittunut katseeni sai lukemisestani vain mekaanisen suorituksen, jolloin päähän ei jää mitään.
En kyllä tiedä onko sinne jäänyt juuri nytkään mitään. Olisin keskeyttänyt tämän jo ensimmäisen luvun jälkeen, ellei minun olisi pakko tehdä tästä esseetä (voe elämä!).
Klassikon tästä varmaankin tekee lähinnä aikalaiskuvaus ja 1800-luvun lopun ihmisten suhtautuminen Afrikkaan ja afrikkalaisiin, joita eivät oikeastaan pidä edes ihmisinä. Ne olivatkin tämän kirjan kiinnostavinta antia ja odotan henkeäni pidätellen milloin tämän sensuuria vaaditaan rasistisena teoksena. Paikoin kuvaus on ihan kaunistakin (s. 125):
Ja oikealta vasemmalle liikkui valaistua rantaa pitkin villi, upea naisenhahmo.Hän kulki tasaisin askelin, juovikkaissa, ripsupäärmein koristetuissa vaatteissa, astui ylväänä tämän maan kamaraa barbaariset korut kilahdellen ja välkähdellen. Hänen päänsä oli pystyssä, hänen tukkansa oli kammattu kypärän muotoiseksi, hänellä oli polviin ulottuvat messinkisäärykset, kyynärpäihin ulottuvat messinkiset taisteluhansikkaat, kirkkaan punaiset täplät kellanruskeissa poskissaan ja lukemattomia lasihelminauhoja kaulassaan; hänen vaatteidensa päällä riippui oudon näköisiä esineitä, taikakaluja, velhoilta saatuja lahjoja, jotka kimalsivat ja värähtelivät joka askeleella. Varmaan hänellä oli usean norsunhampaan arvoinen omaisuus yllään. Hän oli barbaarinen ja upea, kesytön ja loistava; hänen verkkaisessa kulussaan oli jotakin enteellistä ja ylvästä.Kyseinen tekstikohta oli romaanin paras. Jos se olisi ollut tuollaista koko ajan, niin arvioni olisi ihan toisenlainen.
Kenestäkään henkilöstä en saanut kunnolla otetta. En Marlowista enkä Kurtzistakaan. Lopuilla ei ole edes nimeä. Jonkinlaista muutosta olin Marlowissa aistivinani, mutta heikosti sitäkään.
Pimeyden sydän ei vakuuttanut. Ehkä toisenlaisella rakenteella ja kertojaratkaisulla, ja vähemmän koukeroisella kielellä tämä olisi parantunut. Romaanin aihe sinänsä on kuitenkin kiinnostava. Coppolan elokuvaakaan en ole nähnyt ja tämän jälkeen se kiinnostaa entistä vähemmän.
Nyt koitan vain värkätä sen esseen...
Tämä on ollut lukulistalla, mutta en ole vielä hankkinut teosta. Pidin Ilmestyskirja Nyt filmistä, mutta monet bloggarien arviot ovat olleet samantyyppisiä.
VastaaPoistaItseasiassa en erityisesti pidä Ilmestyskirja nyt filmistä, vaan laajimmasta ohjaajan versiosta, joka on katsottavin, ei niin mukavaa, mutta sen kuvaa kyllä teemansa hyvin.
Mulla tämä jäi tuossa Afrikka-innostuksissani jotenkin kesken.
VastaaPoistaEhkä joskus palaan kirjan sivuille =)
Blogissani haaste sulle.
Minä nautin tällaisista arvioista kovasti, vaikken toki tietenkään vahingoniloisesti. Pimeyden sydäntä en ole itse lukenut joten minulla ei ole siitä minkäänlaista mielipidettä. Kirjoitat joka tapauksessa raikasta tekstiä lyttäämättä kirjaa, silti kertoen oman mielipiteesi. Mahtia, kiitos.
VastaaPoistaLuin aikoja sitten conradilta kirjan nimeltä Anarkistit. Tykkäsin sen oudosta kerrontatavasta ja synkän ajankohtaisesta aiheesta niin, että kun kuulin miehen pääteoksen olevan Pimeyden sydän, hankin sen hyllyyni. Saas nähdä, tuleeko koskaan luettua!
VastaaPoistaMinä luin Pimeyden sydämen ensin englanniksi ja heti perään suomeksi, koska kaikenlainen laiva- ja viidakkosanasto oli englanniksi liian vaikeaa. Klassikkohan tämä on, ollaan kirjasta mitä mieltä tahansa, jo siksikin, että Pimeyden sydän on vaikuttanut moneen muuhun teokseen. Ilmestyskirja. Nyt on niistä tunnetuin. Minusta elokuva on hurja ja hieno. Sen alku, jossa viidakko palaa ja Jim Morrison laulaa This is the end... , on suorastaan tärisyttävä.
VastaaPoistaHih, en tiedä pitäisikö minun nauraa vai tyrmistyä arviosi johdosta :D Sen verran tarkkaan olen joutunut tämänkin teoksen lukemaan ja arvioimaan englannin kirjallisuuden tenttejä suorittaessani. ;)
VastaaPoistaKlassikon maineen teos on saanut osin historiallisen kontekstin osin aikalaiskirjallisuuteen nähden lähes avantgardemaisen psykologisen ulottuvuuden ansiosta.
2000-luvulla me luemme teosta väistämättä omasta näkökulmastamme, mutta Conradin aikalaiselle tuo johtopäätös, että Pimeyden sydän ei olekaan Afrikka, vaan pikemminkin länsimaat ja niiden keskus Lontoo, ja toisaalta ihmisen mieli ylipäätään, oli aika tyrmistyttävä.
Kirjassa on myös paljon intertekstuaalisia aineksia ja symboliikkaa (ensimmäiseksi tulee aina mieleen päähenkilön eli Marlowen nimi, joka oli tietenkin selkeä viittaus Christopher Marloween ja Dr. Faustukseen.), jotka ovat itselläni aina olleet niitä mieluisimpia analyysin kohteita kirjallisuuden tutkimuksessa.
Tässä mielessä kirja on ansainnut klassikkomaineensa.
Olen lukenut teoksen vain alkuperäiskielellä, itselleni se ei ollut erityisen vaikeaa tai mieleenpainuvaa muutenkaan, mutta hämmästyttävää siksi, että englanti ei muistaakseni ole Conradin äidinkieli. Eikös hän ollut unkarilainen?
Pidin myös itse tarinasta, vaikka siitä ei olisi erityisiä symbolisia elementtejä erottanutkaan, mutta ehkäpä suhtauduin aikoinaan teokseen armeliaan ihailevasti siksikin, että ennen sitä olin saanut päntätä niinkin tuoreita tekstejä kuin Shakespearin sonetteja, Austeneita ja muita vähän vanhemmalla nuotilla kirjoitettuja teoksia.
Niihin nähden Pimeyden sydän on totisesti moderni :)
Hm. Tämä kommentti taisi olla vielä tylsempi kuin Pimeyden sydän :D
"... mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että tämähän oli aivan hanurista."
VastaaPoista:D Reps. Ei lisättävää.
Minäkin sain tästä aivan erilaisen kuvan takakansitekstin luettuani. Ja sitten kun lähdin lukemaan tätä, oli pettymykseni samaa luokkaa kuin sinulla.
VastaaPoistaOdotin koko ajan, että jotakin jännittävää tapahtuu, mutta sitä ei missään vaiheessa sitten tapahtunutkaan. Samoin se, että Kurtz, jonka piti olla pääosassa, esiintyi niin vähän ja niin myöhään, oli suuremman luokan pettymys. Kuvittelin, että tämä olisi ollut toiminnallinen seikkailukertomus, mutta tämä todellakin oli sitten lopulta vain Marlow'n tylsää yksinpuhelua.
Myönnän että tämä oli minustakin tylsä teos kun luin sen aikanaan. Sitten sain tietää kirjan taustoja. Conrad oli jokilaivan kapteenina Kongossa, ja järkyttyi Belgialaisten tavasta johtaa siirtomaataan. Lisäksi belgialaisten suunnattomat julmuudet ja taloudellinen riisto painettiin villaisella Euroopassa, jossa kuningas Leopoldia pidettiin lähinnä hyväntekijänä. Kirjallaan Conrad halusi tuoda asian ihmisten tietoon. Tätä taustaa vasten tekisi mieleni lukea kirja uudestaan, mutta luulen kyllä että se olisi silti minusta tylsä. Olen lukenut muutaman muunkin Conradin kirjan, ja ne ovat kaikki olleet paljon mielenkiintoisempia.
VastaaPoistaLainasin tämän kirjan juuri ja vaikka yritinkin olla lukematta arviotasi niin taisin silti nähdä jo vähän liikaa. Tästä puhuttiin pahuuskirjassa niin kiinnostavasti, että aion antaa mahdollisuuden.
VastaaPoistaNo niin. Koittakaas nyt olla tikahtumatta siellä :D
VastaaPoistaJokke, olen kyllä sinänsä huono leffa-arvostelija, kun en ole leffaihminen juuri lainkaan.
Mari, käyn kurkkaamassa!
linnea, kiitos palautteesta <3 Kyllä joskus mietityttää, että ollaankohan nyt liian kovasanaisia...
Kirsi H., olisi kiinnostavaa lukea sinunkin arviosi tästä!
Margit, tämän klassikkoarvoa en halua tosiaan kiistää.
Vera A, pysyin kyllä hereillä koko kommenttisi lukemisen ajan ;) Ehkä tuossa tulikin tuo avainsana, mikä saa minut aina ihan pihalle: avantgardemainen psykologia. Ei. Ei. Ei. Ei mun juttu lainkaan :D
Ja tosiaan klassikkoarvoa en halua kyseenalaistaa.
Anne T., :D
Riina, no juuri täsmälleen samat fiilikset!
Lukutoukka, pitänee ihan sairaalloisen uteliaisuuteni vuoksi lukaista joskus joku toinen Conradin teos.
Jori, bloggaathan tästä!!
Luin Conradilta Varjolinjan aiemmin tänä vuonna. Oli siinä hyviäkin juttuja, mutta tylsistymisen puolelle meni kuitenkin... En tunne erityistä tarvetta kokeilla tätä. ;)
VastaaPoistaMainio arvio :) Itse luin tämän alkuvuodesta, ja minusta kirjan alku oli kyllä aika tylsä, vaikka lopulta kirjasta pidinkin. Luin alkukielellä ja muistan, että välillä putosin tajunnanvirrasta kärryiltä ja jouduin pakittamaan :D
VastaaPoistaEn toisaalta tiedä, olisinko pitänyt kirjasta, jos en olisi aiemmin lukenut Adam Hochschildin Kuningas Leopoldin haamua, älyttömän mielenkiintoista kirjaa Kongon kolonisoinnista, jossa tätäkin kirjaa hieman taustoitettiin. Conrad oli tosiaan alkujaan puolalainen, että sikälikin aika hieno saavutus ryhtyä kirjailijaksi englanniksi.
Coppolan leffan taas katsoin joskus yläasteikäisenä, ja se oli kyllä muistaakseni aika vaikuttava kokemus!
Nyt luin arviosi kokonaan. Kuulostaa epäreilulta pistää ketään kirjoittamaan esseetä tällaisesta kirjasta, jos oletuksena on vain lukea pelkkä kirja eikä sitä kaikkea muuta, mitä siitä on kirjoitettu. Eli jos esseen tulee perustua vain kirjaan eikä toisten näkemyksiin ja analyyseihin siitä.
VastaaPoistaSatu, ei ehkä tuolta pohjalta kannata :D
VastaaPoistaMiia, minä jouduin pakittamaan paikoin ihan suomeksikin :D
Jori, kyllä se aika haasteelliselta tuntui. Tosin esseen aiheena oli kerronnantasojen ja/tai kertojayleisön pohdinta, mutta kun siinäkin on (mielestäni) paljon symboliikkaa, niin työlääksi veti.
Mielenkiintoista, miten ihmisillä voikin olla niin eriäviä mielipiteitä. Itse pidin kirjasta melko paljon.
VastaaPoistaKieli ja kerronta ovat mielestäni ensiluokkaista. Conrad käyttää uhkaavia adjektiiveja ja rakentaa taitavasti tunnelmaa jakamalla lauseita ajatusviivalla kuten:Ja siinä se joki oli – kiehtovana – kohtalokkaana – kuin käärme. (s. 19)
Aikanaan kirjan julkaiseminen on ollut hyvin rohkea teko, kritisoihan teos länsimaista siirtomaapolitiikkaa, ja erityisesti siirtomaiden luonnonvarojen ryöstöä.
Conrad tuo myös hyvin esille miten jokaisen meistä mielessä elää pimeys.
Tässä oli nyt vain siis oma mielipiteeni, hyvän arvostelun kirjoitit!
Minusta on aina piristävää, kun joku tulee esittämään asiallisen ja hyvin perustellun vastakkaisen mielipiteen :)
PoistaOlemme yhtä mieltä ainakin rohkeudesta kirjan julkaisemiseen sekä Conradin kuvauksessa ihmisen pimeyden suhteen. Siinä varmasti syitä, miksi tämä on klassikko.
Kertojaratkaisustahan en pitänyt, mutta sehän on usein makuasia muutenkin :)
Conradin kirjahan nimenomaan on hieno klassikko värikylläisen kielensä ja syvällisten mietteidensä takia, jotka kelpaisivat sellaisinaan mihin tahansa suurten elämänfilosofioiden kokelmakirjaan. Surullista huomata, että nykyajassa viehätytään vain amerikkalaiseen fast food-toimintakulttuuriin, jossa pintajuoni on tärkein asia - ryyditettynä tietenkin roimalla väkivallalla, ettei pop corn -porukka vain pitkästyisi. Muuten haukotellaan ja petytään. Suosittelen tällaisesta taudista paranemiseksi Franz Kafkaa ja Dostojevskia.
VastaaPoistaEn tietääkseni ole kaivannut tähän väkivaltaa tai pintajuonta. En vain yksinkertaisesti pitänyt tästä. Se siitä.
PoistaKafkasta olen pitänyt vaihdellen ja Dostojevskin Kellariloukko oli minusta varsin hyvä. Molempia jossakin vaiheessa lisää.
Ah, ihanasti palautit mut maanpinnalle, aloittelen juuri tämän lukemista lukupiiriä varten ja melkein tärisen kaiken sen analyysin edessä, mitä tästä pitäisikään kyetä tekemään :)
VastaaPoistaJa silti, kiitos myös kommentoijille, annoitte hyviä suuntaviivoja!
Onnea vaan valitsemallesi tielle :D
PoistaPidin Pimeyden sydämen miljöön kuvauksesta, siitä, miten miljöö luo tunnelmaa.
PoistaSe tässä eittämättä toimi :)
Poista