Olen murehtinut etenemistäni nämä muutamat päivät. Olen kirjoittanut joka päivä, mutta eteneminen on hidasta ja tuskallista. Tiedän tarinani isot linjat, mutta en yksityiskohtia. Miten päästä käänteisiin A, B ja C?
Olen myös valinnut hankalan Nano-aiheen. Tai ei kai siinä mitään hankalaa ole, jos ajoissa tietää osallistuvansa Nanowrimoon. Tiesin tietysti että historiallinen romaani vaatii taustatutkimusta. Koska idea on ollut pitkään ajatuksissani, olen jonkin verran jo taustatutkimusta tehnytkin. Nyt vain pitää pistää isompaa vaihdetta silmään siltäkin osin. Etenkin arjen historian tutkiminen on jäänyt paitsioon, samoin yksityiskohtaisempi tutkimus tiettyjen ammattien historiasta.
Inhoan anakronismeja historiallisissa romaaneissa. Onkin siis selvää, etten halua itse sortua niihin. Ajattelin ensin olevani näppärä ja kirjoittavani vain nyt tarinan rungon ja täydennän sitä sitten myöhemmin historiallisilla faktoilla. Se vaan ei toiminutkaan niin. En voi kirjoittaa mitään, ellen tiedä miten henkilöni voi käyttäytyä, miten hän pukeutuu, mitä hän söisi jne. Minun täytyy tutkia seutuhistoriaa, käsityöläishistoriaa ja vaikka mitä! Ja kuitenkin samalla kirjoittaa.
Tänään ymmärsin antaa itselleni hiukan armoa. Olen Nano-untuvikko enkä käsittänyt mihin lähdin. En missään nimessä luovuta. Voin saada joku päivä kohtauksen, jolloin kirjoitan useita tuhansia sanoja ja saan kiinni aikataulusta. (Tai sitten en.)
Mutta nyt ymmärrän, miten minun tulee toimia jatkossakin. Aion kirjoittaa joka arkipäivä. Edes vähän. Viikonloput voin omistaa tutkimukselle. Pystyn näet lukemaan kyllä, vaikka lapsi on hereillä ja keskeyttää minut. Mutta (luovan) kirjoittamisen voin silloin unohtaa. Silloin minun pitää päästä omaan rauhaan.
Tämä jatkukoon niin kauan kunnes käsikirjoitukseni on valmis.
Tsemppiä koitokseesi! :)
VastaaPoistaTäältä *whuuf* tulee telepaattisia tukiaaltoja sinne :-)
VastaaPoistaHei Morre, kiva lukea nanoilustasi ja sen etenemisestä. Olin melkein itsekin aloittamassa, mutta nyt on jo neljäs päivä ja liian myöhäistä. Tsemppiä!
VastaaPoistaTsemmppia toivotan minäkin ja haluan sanoa että hienoa!
VastaaPoistaJo se että olet saanut alusta kiinni on upeaa!
Huh, onnea koitokseen!
VastaaPoistaLoistojuttu, että olet lähtenyt mukaan koitokseen! Sitähän NaNoMo on kai parhaimmillaan, että se antaa eväät ja käytännön kokemuksen romaanin kirjoittamisesta? Kun on pakko pusertaa romaani ulos kuukaudessa, niin se itsekuri (tai ainakin osa siitä) jää jäljelle myös myöhemmin, kun aikaa ei olekaan rajatusti?
VastaaPoistaNanowrimo on hyvä keino päästä alkuun ja saada langan päästä kiinni. Mielestäni juuri se rytmin löytäminen on tärkeintä, vaikka rytmi sitten olisi hitaampikin. Pääasia, että saa aikaiseksi ja voi olla tyytyväinen itseensä.
VastaaPoistaItse olen tänä vuonna ottanut vauhtia vähän turhankin paljon. Tarina kieltämättä kärsii, kun tarkoituksena on tuottaa määrää eikä laatua. Mutta kokeilu tämäkin.
Ahmun kanssa samoilla linjoilla, että se mitä vauhtia teet on just se sun vauhtisi ja pääasia, että teet. Hirmuiset tsemppaukset täältä.
VastaaPoistaMä olen myös ihan untuvikko nanoilussa ja olen jo mielestäni ylittänyt itseni ja naputtanut keskimäärin 2000 päivässä. Kymppi meni rikki tänään ja se on hurjasti enemmän kuin milloinkaan olen saanut aikaiseksi. Mulla kävi vielä niin, että olin ajatellut yhtä tiettyä aihetta ennen marraskuuta ja kun aloinkin ensimmäisenä iltana kirjoittaa näytölle lähti muodostumaan jotain totaalisen eri tarinaa. Laatu on tekstistä kaukana, mutta ainakin kirjoitan :).
Hyvä Morre! On hyvä antaa itselleen armoa. Muista myös se, että kirjoituksesi ei todellakaan tarvitse olla kerralla valmis, joten nyt voisit vain nauttia kirjoittamisen ilosta ja jättää kaikki mahdolliset yksityiskohdat viilaamatta. Olen ihan varma, että faktat voi laittaa myöhemminkin kohdilleen.
VastaaPoistaKirjoittamisen paloa!
On muuten mukava lukea "yllytyshullun" kokemuksia NaNosta, tai tiertysti kaikki kokemukset ovat kiinnostavia, mutta tässä on vahvaa tempautumisen makua!
Kiitos lukuisista tsemppausviesteistä! <3
VastaaPoistaOlen tosiaankin iloinen siitä, että kirjoitan nyt joka päivä. En jossittele (pitäisi kirjoittaa, mutta kun...), vaan kirjoitan kun mieleen jotakin putkahtaa.
Se laadun vaatimus siellä taustalla vaan kummittelee yhä. Tiedän jo nyt että siellä on kaikenlaista viilattavaa niin kieliopin kuin sisällönkin suhteen, mutta en jää murehtimaan niitä. Mutta jo tekstiä tuottaessa on paikoin sellainen "No ei nyt mitään tällaista..." -olo. Katsotaan mitä tästä kehkeytyy. Aihe ansainnee ihan omankin postauksensa.
Kiitos vielä :)