Sivumäärä: 125
Pisteet: 4½ /5
Mistä minulle: oma ostos
Syksyn mittaan graduni on saamassa vihdoin pysyvämpää ja tarkempaa suuntaa. Hylkäsin Kari Nenosen kirjojen tutkimisen ja pitäydyin perinteisemmässä (hyväksytymmässä?), mutta silti kiinnostukselleni uskollisessa aihevalinnassa.
Tarkoituksenani on tutkia Aino Kallaksen Sudenmorsianta ja tätä Tuula Rotkon romaania intertekstuaalisesta näkökulmasta. Aiheeseen on viitattu kahdessa muussa gradussa, joten minä käyn pintaa syvemmälle.
Susi ja surupukuinen nainen on tavallaan modernisoitu versio Kallaksen Sudenmorsian -romaanista. Tässä aviopari Raakel ja Antti kokevat oman kriisinsä lapsettomuuden ja uskottomuuden kautta. Antin salarakas Mervi löytyy eräänä aamuna kotoaan raadeltuna ja samaan aikaan Raakel on kadonnut mystisesti. Asuinsaarelle on myös ilmestynyt susi...
Tarina on raadollinen ja kaunis. Niin surumielinen ja konstailematon. Sivumäärä on pieni, mutta täysin riittävä. Ääneen pääsevät Antti, Mervi, Raakel, surupukuinen nainen ja susi. Oli oikeastaan aika yllättävääkin, että moinen hahmogalleria mahtui näin pieneen teokseen, mutta niin vain kävi. Ja vieläpä täysin sujuvasti! Tuula Rotko onnistui lyhyessäkin ajassa piirtämään jokaisesta henkilöstä selkeän kuvan.
Teemanahan tässä on ennen kaikkea naisen pimeä puoli, jota suden hahmo edustaa. Joskus sanotaan, että nainen on naiselle susi, mutta tämän teoksen sanoma on lähinnä nainen on itselleen susi. Susi edustaa vuosien aikana patoutunutta vihaa, joka janoaa kostoa. Vaan onko kosto kaiken väärti? Siihen Rotko ei ota oikeastaan kantaa. Teos ei missään nimessä moralisoi mitään.
Kaikkein eniten nautin romaanin tunnelmasta. Minusta se oli hyvin samanlainen kuin Katja Kaukosen Odelmassa, mutta tämä oli kokonaisuudessaan helppotajuisempi ja suoraviivaisempi. Tässä ei kieli noussut mitenkään erityiseen asemaan (vrt. Odelma), mutta tunnelma oli samaa; haikeaa, surumielistä ja hiukan mystistäkin. Jos siis pidit Odelmasta, niin kokeile tätä!
Kiitos flashbackista menneisyyteen :). Tajusin heti kannesta, että olen itsekin lukenut tämän kirjan ja myös graduani varten, vaikkakin graduaiheeni oli ihan äärettömän kaukana sinun aiheestasi :). On kivaa aina kun kirjablogeissa tulee vastaan vanhempia kirjoja eikä pelkkää uutuutta - niin monelle hyvälle kirjalle soisi lisää lukijoita :).
VastaaPoistaSudenmorsian on tuttu ja kiehtova, mutta tästä kirjasta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Onpas kiinnostava gradun aihe ja varmaan löytyy muutenkin kirjallisuutta, myyttejä ja taruja tuosta ihmissusi-teemasta!
VastaaPoistaMorre, oletko muuten nähnyt elokuvan Wolfin? Tämä ei liity nyt graduusi, mutta se on hyvä leffa ja hyvä pari Nicholson ja Pfeiffer.
Rooibos, näissä vanhemmissa kirjoissa on se etu, että vastaavia postauksia tulee harvemmin useampaa vastaan - ainakaan kovin lyhyessä ajassa ;-)
VastaaPoistaSara, suosittelen tätä kyllä, jos Sudenmorsian kolahti vähääkään.
Ja olen kyllä joskus kaaaauan sitten nähnyt tuon Wolfin. Se oli tosiaan oikeastikin varsin kelvollinen :)